Kuivaksi opettelua

Meillä ei ole ollut mikään kiire opetella kuivaksi. Ajattelin, että sitä yritetään sitten kun Jade itse näyttää edes vähän kiinnostusta pottailua kohtaan. Mun mielestä lasta ei voi opettaa kuivaksi jos tämä ei siihen itse vielä ole valmis. Lapselta itseltään pitää myös löytyä se kiinnostus pottailua kohtaan. Toki jos vielä 5-vuotiaallakin on jatkuvasti vaippa housuissa, on syytä katsoa myös kohti vanhempia. Lapsi tarvitsee tässä(kin) asiassa vanhemmalta tukea ja opastusta. Ja uskon, että kyllä se viiden vanha oppii kuivaksi hyvin nopeasti jos vanhemmat ovat mukana kannustamassa ja auttamassa. Vajaa 2-vuotiaalta ei kuitenkaan voi odottaa samaa, enkä odottanutkaan.

Jokunen aika sitten Jade rupesi tosissaan innostumaan pottailusta. Aina kun minä kävin vessassa, oli myös ison neidin päästävä potalle. Ei sinne koskaan mitään tullut, mutta oli sekin jo suuri askel kohti vaipattomuutta. Tai näin luulin.

Käytiin aina potalla kun herättiin ja kun lähdettiin jonnekkin, sekä välillä kyselin onko hätä. Alkuun meni tosi hyvin ja ensimmäiset pissatkin saatiin pottaan yhtenä päivänä kun neiti heräsi päikkäreiltä. Voi että sitä riemun määrää! Jade oli innoissaaan, minä olin innoissani ja kehuin tyttöä kovasti. Jade sai tyytyväisenä myös kaataa itse omat pisut pönttöön. Sama ilo toistui taas seuraavana päivänä päiväunien jälkeen! Päätinkin sitten koittaa, että miten sujuisi olla kokonaan ilman vaippaa.
 Siitä se alamäki sitten alkoikin. Muistuttelin ja kyselin, mutta aina Jade pudisteli vain päätään, ''ei ole hätä.'' Silti hetken päästä aina ne pisut oli housussa tai lattialla. Eikä siinä muuten mitään, mutta kun ei tuota edes haitannut ne pissat sielä housussa. Yhtäkkiä aina vaan saatoin huomata, että housut on ihan märät ja toinen vain häärää tyytyväisenä omiaan. Sitten tuli seuraava takapakki. Jade ei enään suostunut ollenkaan potalle/pöntölle. Kamala raivo tuli jo siitä jos kysyi, että pitäisikö käydä potalla.

Eilen sitten pestyäni kymmenet housut ja miljoonat pissut lattialta, luovutin. Jadelle vaippa päälle ja mulle hetki mielenrauhaa. Syystä tai toisesta Jadelta oli vain kiinnostus loppunut koko touhuun. Ei siitä nimittäin mitään tule jos toinen ei ollenkaan yritä ja toinen yrittää ihan liikaa. Nyt aionkin vain rauhassa odotella jos se kiinnostus taas palaisi. Sitten kun/jos se innostus pottailuun tulee takaisin, niin aion ottaa astetta kovemmat keinot käyttöön: Tarrapalkinnot! Ne kuulemma toimivat varsinkin tyttölapsilla hyvin.
Mutta nyt vain odotellaan, sillä meillä ei ole mikään kiire!

Saa laittaa hyviä vinkkivitosia pottailuun liittyen!