Milloin hän syntyy? -Arvaa & voita!

Tasan 6 viikkoa laskettuun aikaan! Nyt pikkuisen syntymistä ei enään edes esteltäisi, joten hän voi syntyä ihan koska vain. Toivottavasti ei kuitenkaan aivan lähiaikoina päätä tänne tulla tupsahtaa, vaikka alankin kyllä olemaan jo aika kypsä tähän raskauteen.

Ajattelin pistää pienen arvuuttelu kilpailun pystyyn!

Heitä arvauksesi kommenttiboxiin:

-Milloin hän syntyy (pp/kk)

-Syntymä kellonaika

Kahdelle lähimmäksi arvanneelle lähetän pienet yllärit!

Laskettu aika on 7.10.2015
Arvontaan voi osallistua niin kauan kun pieni masussa pysyy!
Muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi ja jos olet anonyymi, niin laita kommenttiin myös joku nimimerkki! :)


Tsemppiä arvontaan!

Vertailua: Tyttöraskaus vs. Poikaraskaus

Jokainen raskaus on omanlaisensa, kuten myös vatsassa kasvava lapsikin. Erot ei välttämättä ole suuria, mutta silti niitä löytyy aina.
Tämä raskaus verrattuna Jaden odotukseen on ollut aika paljolti samanlainen, mutta toisaalta taas ihan erilainen. Suurin yhtenäisyys taitaa olla vähäiset oireet, sekä tietysti molemmissa raskauksissa ollut ennenaikaisuuden riski.
 Ne vähäisetkin raskausoireet, mitä mulla on ollut ovat kuitenkin olleet keskenään ihan erilaisia.

Jaden odotusaikana oireena oli:

-Lievää huonoa oloa rv6-10. Huono olo meni kuitenkin aina makoilulla ohitse, eikä kestänyt kauaa kerrallaan.

-Alkuraskauden väsymys oli aivan kamalaa! Olisin koko ajan voinut vain nukkua.

-Tosi monet hajut pistivät nenään ja saivat ällötyksen aikaan. Kuten nuudelit ja Saarioisten lihaperunasoselaatikko! Pahin oli kuitenkin joku pinaattipasta -valmispussi, mitä Nikolle tein ja jouduin sen 5 minuutin keittämisen aikana käydä miljoona kertaa parvekkeella haukkomassa happea, kun en kestänyt sen hajua! Ainiin ja kaikki lihat olivat myös luokkaa ''hyi yök haisee, en syö.''

-Himoina oli ehdottomasti juustonaksut ja limsa!


Ei muuta. -Ei tissikipua, ei närästystä kuin ehkä kerran tai kaksi, ei oksentamista, ei turvotusta, en tuntenut edes mitään liitoskipuja missään vaiheessa. Enkä kyllä vieläkään tiedä mitä ne ovat tai miltä tuntuvat.

Tässä (poika)raskaudessa oireina on ollut:

-Ihan ensimmäinen oire oli menkkoja edeltävien finnien puuttuminen. Muutamaa kukkaa lukuunottamatta naama on ollut paremmassa kunnossa kuin yleensä.

-Ennen plussausta havaitsin myös toisen oireen: hiusten lähtö! Niitä lähti aivan tupoissa irti aina kun vähänkin haroi hiuksia. Nyt tämä ilmiö on onneksi rauhoittunut. Hiustenlähdöstä huolimatta ne ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja pysyneet hyvässä kunnossa.

-Alkuraskauden verenvuoto. Tähän ei koskaan löytynyt mitään syytä.

-Alussa oli myös hieman huonoa oloa, aika paljon voimakkaampaa mitä Jaden aikana, mutta niistäkin selvittiin ilman oksentamista.

-Närästys. Närästänyt lähes päivittäin jostain rv25 lähtien.

-Mitään tiettyä ruokahimoa ei ole ollut, mutta kaikki herkut ovat löytäneet mun luo jotenkin hassusti raskauden aikana. Voisin elää vaikka pelkällä täytekakulla!

-Itkettää. Voisin itkeä vaikka joka asiasta ja välillä olen havahtunutkin omaan itkuun, mutta en edes tiennyt mille itken.

-Yksi oireeton oire on ollut myös se, että tässä raskaudessa ei ole mitkään hajut ottaneet nenään tai tehneet pahaa.

Tässä raskaudessa on ollut hieman enemmän oireita, mutta aika (ihanaisen) olemattomia kuitenkin.
Suhteellisen helpot alkuraskaudet ovatkin kostautuneet sitten niillä supistuksilla. Jaden odotuksessa supistukset alkoivat vasta rv29, mutta ne tekivätkin nopeasti hallaa paikoille. 6 viikossa pelkät harjoitussupistukset olivat saaneet kohdunkaulan katoamaan ja paikat auki 3 sentin verran. Muutenkin viimeiset viikot Jadea odottaessa olivat ihan hirveitä. Joka paikkaan vain sattui ja pienikin liike pisti supistamaan. Siihen verrattuna olen voinut nyt erittäin hyvin!
Nyt supistuksia alkoi tulla jo 14 viikolta lähtien, mutta ne eivät ole saaneet onneksi niin nopeasti pahaa aikaan. Viimeksi 2 viikkoa sitten rv31 oli kaulaa jäljellä 1,5cm ja ulkosuu sormelle auki. Tiedä vaikka tässä mentäisiin vielä yliajalle asti! Nyt tosin iltaisin aina Netflixia katsoessa olen jotunut kellottamaan säännöllisiä supistuksia, jotka kestävät sen pari tuntia ja sitten loppuvat. Mutta se nyt on ihan normaalia muutenkin uudelleensynnyttäjälle. Ja vaikka se lähtö tulisikin, niin on jo sen verran hyvät viikot, ettei pienen tuloa enään edes esteltäisi. Enään 3 viikkoa täysiaikaisuuteen ja sitten ainakin saa syntyä luvan kanssa.



Uskotaan, että raskausmahan muodosta voi päätellä sukupuolen. Jos niin ajatellaan, niin sitten mulla olisi kaksi poikaa. Jaden aikana kaikki väittivät poikamahaksi ja samaa on sanottu nytkin. Mahat ovat olleet siinä mielessä samanlaisia, että raskautta ei huomaa takaapäin. Tämä nykyinen pallo on kuitenkin ollut pyöreämpi ja isompi, kun taas Jadea odottaessa maha kasvoi enemmän alhaalla. Nyt tosin maha on laskeutunut, joten kuvassa on alempana kuin Jaden aikanen raskausmassu. Harmittaa kun Jaden odotusaikana tuli otettua hyvin vähän kuvia. Viimeisin kuva on juuri tuo 35+ -viikoilla otettu, vaikka neiti viihtyikin mahassa tuosta vielä 2 viikkoa.

Vaikea näin kahden raskauden kokemuksella sanoa, että vaikuttaako se sukupuoli oikeasti niihin oireisiin vai ei, mutta näin mulla: eri sukupuolet, eri oireet.

Kuivaksi opettelua


Meillä ei ole ollut mikään kiire opetella kuivaksi. Ajattelin, että sitä yritetään sitten kun Jade itse näyttää edes vähän kiinnostusta pottailua kohtaan. Mun mielestä lasta ei voi opettaa kuivaksi jos tämä ei siihen itse vielä ole valmis. Lapselta itseltään pitää myös löytyä se kiinnostus pottailua kohtaan. Toki jos vielä 5-vuotiaallakin on jatkuvasti vaippa housuissa, on syytä katsoa myös kohti vanhempia. Lapsi tarvitsee tässä(kin) asiassa vanhemmalta tukea ja opastusta. Ja uskon, että kyllä se viiden vanha oppii kuivaksi hyvin nopeasti jos vanhemmat ovat mukana kannustamassa ja auttamassa. Vajaa 2-vuotiaalta ei kuitenkaan voi odottaa samaa, enkä odottanutkaan.


Jokunen aika sitten Jade rupesi tosissaan innostumaan pottailusta. Aina kun minä kävin vessassa, oli myös ison neidin päästävä potalle. Ei sinne koskaan mitään tullut, mutta oli sekin jo suuri askel kohti vaipattomuutta. Tai näin luulin.
Käytiin aina potalla kun herättiin ja kun lähdettiin jonnekkin, sekä välillä kyselin onko hätä. Alkuun meni tosi hyvin ja ensimmäiset pissatkin saatiin pottaan yhtenä päivänä kun neiti heräsi päikkäreiltä. Voi että sitä riemun määrää! Jade oli innoissaaan, minä olin innoissani ja kehuin tyttöä kovasti. Jade sai tyytyväisenä myös kaataa itse omat pisut pönttöön. Sama ilo toistui taas seuraavana päivänä päiväunien jälkeen! Päätinkin sitten koittaa, että miten sujuisi olla kokonaan ilman vaippaa.
 Siitä se alamäki sitten alkoikin. Muistuttelin ja kyselin, mutta aina Jade pudisteli vain päätään, ''ei ole hätä.'' Silti hetken päästä aina ne pisut oli housussa tai lattialla. Eikä siinä muuten mitään, mutta kun ei tuota edes haitannut ne pissat sielä housussa. Yhtäkkiä aina vaan saatoin huomata, että housut on ihan märät ja toinen vain häärää tyytyväisenä omiaan. Sitten tuli seuraava takapakki. Jade ei enään suostunut ollenkaan potalle/pöntölle. Kamala raivo tuli jo siitä jos kysyi, että pitäisikö käydä potalla.
Eilen sitten pestyäni kymmenet housut ja miljoonat pissut lattialta, luovutin. Jadelle vaippa päälle ja mulle hetki mielenrauhaa. Syystä tai toisesta Jadelta oli vain kiinnostus loppunut koko touhuun. Ei siitä nimittäin mitään tule jos toinen ei ollenkaan yritä ja toinen yrittää ihan liikaa. Nyt aionkin vain rauhassa odotella jos se kiinnostus taas palaisi. Sitten kun/jos se innostus pottailuun tulee takaisin, niin aion ottaa astetta kovemmat keinot käyttöön: Tarrapalkinnot! Ne kuulemma toimivat varsinkin tyttölapsilla hyvin.
Mutta nyt vain odotellaan, sillä meillä ei ole mikään kiire!

Saa laittaa hyviä vinkkivitosia pottailuun liittyen!


Isovanhemmat

Isovanhemmalla on tärkeä rooli lapsenlapsensa elämässä. Isovanhemmat ovat lapselle luultavasti ne toiseksi luotettavimmat ja tärkeimmät ihmiset omien vanhempien jälkeen. Ei tosin kaikilla, mikä on mun mielestä ikävää. Tsempit heille, joilla ei ole isovanhempia lapsen elämässä mukana ja auttamassa! Mun suhde mun isovanhempiin ei ollut mikään kovin läheinen. Läheinen, mutta ei tarpeeksi. Kävin kylässä sillointällöin, mutta ei voinut sanoa, että mulla olisi ollut mummula. Mummula on lapselle kuin toinen koti ja sellaisen halusin myös omille lapsilleni. Ja onneksi he ovat saaneet (pikkuvelikin tulee varmasti saamaan) tälläisen paikan osaksi elämäänsä. Jadella on kaksi mummulaa ja neljä tärkeää isovanhempaa.

En voi edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen siitä, miten mahtavat isovanhemmat Jade on saanut elämäänsä! Todella mahtavat, huolehtivat ja ennen kaikkea rakastavat isovanhemmat! Kuinka paljon he ovatkaan meitä auttaneet ilman, että on tarvinnut edes pyytää, sekä pyydettäessäkin. Välillä isovanhemmat höösäävät ehkä liikaakin, mutta niin sen kuuluukin mennä. Isovanhempien täytyy hössöttää, opastaa, sekä hieman lelliä lapsenlapsiaan. Jadea on ainakin lellitty ja sen kyllä huomaa sitten kotona.. kröhöm. :D
Me vieraillaan kummassakin mummulassa viikottain, joten isovanhemmat kuuluvat vahvasti meidän, sekä Jaden arkeen. Heitä neiti kyseleekin päivittäin monta kertaa. Jade on ollut molempien vanhemmilla muutamasti yökylässä ja olisi varmasti ollut useimminkin heidän puolestaan, mutta kun mä en oo vain malttanut antaa. Luotettavempaa paikkaa ei olekkaan kuin mummula, mutta silti en vaan osaa kovin helposti luopua edes yhdeksi yöksi. Nyt tosin oon hieman hellittänyt ja Jade pääsi n. kuukausi sitten ensimmäistä kertaa kummeilleen yöksi! Pointsit mulle siitä. Aion kyllä tyrkätä Jaden mummulaan alkukuusta, jotta me päästään Nikon kanssa viettämään edes vähän yhteistä aikaa ennenkuin tuleva tissitakiainen vauva syntyy.



Tällä postauksella halusin itseasiassa vain kiittää teitä.
Kiitos kun te neljä olette maailman parhaat isovanhemmat!<3

20 faktaa minusta

Näitä seikkoja et välttämättä minusta tiennytkään!

1.  En juo juuri ollenkaan vettä. Ehkä kupillisen päivässä jos sitäkään.

2.  Limsaa menee taas senkin edestä. Limsa-addikti ilmoittautuu siis!

3.  En osaa käyttää mekkoja/hameita. Sellanen eksyy päälle vain pakon edessä.

4.  En ole koskaan ollut urheilullinen, enkä ole sitä vieläkään. Jopa lähopuistoon käveleminen on mulle hyvä saavutus. Eipä siis ihmekkään, että ne Jadenkin aikaset raskauskilot lojuvat tuossa vyötäröllä edelleen..

5.  Inhoan sosiaalisia tilanteita, vaikka muuten olenkin aika sosiaalinen luonne.

6.  Olen someriippuvainen. Puhelinta tulee kytättyä liiankin tiuhaan, muttakun facebook❤ Ja viihteen tarjoaa äitylit!

7.  Kaikki ötökät ja itikat: kammottavia! Jos joku sellainen meille eksyy on sen tappaminen Nikon heiniä.

8.  Kamalin kipu mitä tiedän on päänsärky, edes hirveät synnytyskivut eivät mene sen edelle. Ja mun ilokseni päätä särkee lähes joka päivä.

9.  Rakastan tatuointeja ja tavoitteena olisi saada ainakin toinen käsi kuvitettua. Myös jokaisen lapseni nimet aion kehooni ikuistaa.

10.  Kiihdyn nollasta sataan yhtä nopeasti kuin ferrari, mutta en kuitenkaan osaa olla pitkävihainen.


11.  En ole koskaan murtanut luita ja tikkejäkin olen saanut vain kaksi kertaa. Ensimmäiset koiran puremaan ja toiset synnytyksessä tehtyyn eppariin.

12.  Olen myös juuri sellainen perussuomalainen joka ei lääkäriin mene ennenkuin pää roikkuu kainalossa. Tulee vain tunne, että on vaivaksi muille ja sitä en todellakaan halua olla.

13.  Olen polttanut tupakkaa. Jadenkin raskausaikana, en tosiaan ole siitä ylpeä. Hyi mua!

14.  En ole allerginen millekkään, mutta mulla on laktoosi-intorelanssi, eikä mun maha kestä kofeiinia.

15.  Mulla on todettu epämääräinen ahdistuneisuushäiriö, sekä kärsin oksennusfobiasta (emetofobia)

16.  Syön herkkuja joka päivä. Oli se sitten pala suklaata tai puoli pussia sipsejä.

17.  Shoppailu on ihanaa ja lievästi sanottuna olen siihen hieman koukussa. Edes se että saan ostaa Jadelle yhden sukkaparin tyydyttää mun shoppailuhimoa hetkeksi. Tästä himosta huolimatta olen turhankin pihi.

18.  Mun hiukset on vaihtaneet väriä helposti yli 20 kertaa. Aina blondista mustaksi ja takaisin blondiin. Välillä ollut myös ruskeaa ja punaista, sekä mustaa ja vaaleaa sekaisin. Ainiin ja olihan mulla ne pinkitkin kerran. Nyt on oman värin kasvatusprosessi menossa.

19.  Olen sukkafriikki. Sukkien värin on PAKKO sopia joko paidan tai housujen kanssa yhteen. 

20.  En ole ollut helppo teini, mutta olisin voinut olla paaljon pahempi! Kapinoin paljon siinä 13-14-vuoden iässä, mutta rauhotuin aika nopeasti kun rupesin Nikon kanssa olemaan. Onneksi. :)

Kuvat tarjoaa ihana android kiinapuhelimen laatu.



Follow my blog with Bloglovin

Rv32+6 & neuvolakäynti


Väsyttää, kyljet hajoaa, makaaminen ja normaalisti hengittäminen: mahdotonta! Vaatteet eivät sovi päälle, menkkajomotukset, närästys, supistukset, vauvan pää painaa alakerran muusiksi ja kävelen kuin ankka..

-Niin, se siitä ihanasta ja hehkuvasta raskaudesta.
Mä todella jo odotan sitä, että pääsen eroon tästä kummusta ja näistä oloista! Ei, en tosiaan halua vielä synnyttää, mutta toivon, että siihen ei viittä viikkoa kauempaa menisi. Vierikää viikot vierikää! Kaikesta tästä valituksesta huolimatta yritän edes hivenen nauttia raskausajasta niin pitkään kuin se on vielä mahdollista. Kolmatta lasta ei nimittäin tulla näkemään vielä moooneen vuoteen.


Tänään alkoi myös taimitarha, jossa oltiin Jaden kanssa heti aamusta. Sieltä sainkin suunnata suoraan neuvolaan. Mulla tosiaan on se neuvola vaihtunut ja 2 viikkoa sitten kävinkin siellä pikaisesti pyörähtämässä lääkärillä. Nyt pääsin kunnolla tutustumaan uuteen neuvolatätiin, eikä mulla ole mitään pahaa sanottavaa. Heti tultiin hyvin juttuun. Oon vissiin liikaa lukenut kauhutarinoita kamalista neuvolatädeistä, jotka ovat ilkeitä, painostavia ja moittivia nyrpeitä naamoja. Onneksi ei ole vielä omalle kohdalle sattunut moista. :D

Jospa nyt ne tämän kerran mittaustulokset:
(suluissa 2 viikon takaiset mitat)

Rv 32+6  (30+6)

Paino: +9,8kg  (+8kg)

Turvotus: +-  (-)

RR: 113/64  (104/65)

Hemoglobiini: 97  (100)

Sf-mitta: 30cm  (28cm)

Tarjonta: RT  (RT)


Sykkeet: 130  (140)

Liikkeet ++  (++)

Lievästi sanottuna hieman järkytyin, että painoa on nyt tullut 900g/viikko. Mutta enpä kyllä yhtään ihmettele tällä syömisellä. Jatkuvasti on kamala nälkä ja jostain kumman syystä myös ne herkut on maistuneet viime aikoina paremmin kuin hyvin. Toivottavasti painonnousu ei ainakaan enempää lähde kiihtymään, sillä muuten saan vielä neljänkin vuoden päästä sanoa, että ''juurihan mä synnytin.''Hemppa jatkaa laskuaan ja nyt otin testiin retafer -nimisen rautavalmisteen, joka ainakin Jaden aikana auttoi. Oon vaan yrittänyt vältellä noita rautatabletteja, sillä maha ei niistä kovin tykkää, mutta enään ei ollut muuta vaihtoehtoa. Neuvolatäti meinas jo uhkailla rautatipalla jos hemo vielä kovin laskee.



Kaikki näiltä osin kunnossa ja seuraava käynti on jälleen 2 viikon kuluttua (rv35+1).

Kurkistus meidän kotiin! -Osa 1.

Ensimmäinen kunnon kurkistus meidän kotiin, joten eiköhän näin loogisestikkin ajateltuna aloiteta sieltä mistä sisään tullaan. Esittelyssä siis meidän eteinen!


Ei mitenkään erikoisesti sisustettu, mutta eipä tuota pahemmin voikkaan. Tuollain pienesti ja somasti vain hieman lisätty jotain extraa sinne tänne.
 Rakastan, siis oikeasti rakastan näitä jättimäisiä peilikaappeja! Ihan huiput! Ei tarvitse talvellakaan katsella naulakosta pursuavia talvitakkeja ja kaikki pipot ja tumputkin saa laitettua kivasti hyllylle koreihin piiloon. Ja arvatkaa, myös Jaden rattaat ovat kätevästi piilossa peilikaapissa! Toki peilikaapista löytyy myös paljon ei niin piilossa olevia pieniä sormenjälkiä.. ;)
Tämä harmaa laattalattia on myös kovin mun mieleen. Jakaa kivasti eteisen muista huoneista.

Eteisestä katsottuna vasemmalle aukeaa ovi Jaden huoneeseen, suoraan katsottuna näkee meidän makuuhuoneeseen ja oikealle mentäessä tulee vastaan olohuone/keittiö. Wc sijaitsee eteisessä ''mukavasti'' juuri peilejä vastapäätä. Ei pelkoakaan että ainakaan minä saisin käydä vessassa ovi kiinni, saatika sitten edes yksin. Varmasti aika moni äiti tietää tämän tunteen. Mutta mikäs siinä itseään peilistä katsella aamukakkosella istuessa. 

Tiivistettynä, meidän eteinen on:
-Yksinkertainen, mutta juuri meille sopiva ja minä ainakin tykkään siitä hirmusesti.
On se vaan aina niin mukava tulla kotiin, kun oikeasti pitää siitä!



Lisättäköön vielä, että napsin nämä karmaisevan ylivaloittuneet kuvat tässä illalla, jotenjoten syyttäkää huonoa valaistusta sekä salamaa! :D

Meidän tuplarattaat -Carena double swing



Suurin ja tärkein hankinta oli tuplarattaat. Jo ennen plussaa mulla oli tietyt rattaat mielessä, jotka meille luultavasti kotiutuisivat toisen lapsen tullessa. -Carena double swingit. Juuri ne joita näkee jokatoisella vastaan tulevalla tuplia lykkivällä. Mutta enpä kyllä yhtään ihmettele, että miksi. Onhan nämä yhdet markkinoiden edullisimmat tuplat. Tai eihän näitä enään markkinoilla ole. Nämä meidän omat ovat juuri se vanhempi malli, missä ei esimerkiksi työntöaisaa pysty säätämään. Mutta se on pieni miinus siihen verrattuna miten hyvät rattaat (ja juuri ne mitkä halusinkin) käytettynä löydettiin.
 Ainoat vaatimukset tuplien hankinnassa olivat: Suuret kääntyvät etupyörät, erilliset kuomut ja vauvalle erillinen työntäjään päin oleva koppa. Ja näistä ihanuuksista nuo kaikkihan siis löytyy!


Paappa kävi tänään Jaden kanssa koeajamassa rattaita, kun tinttaliisa ei millään suostunut päikkäreille. Näihin kuitenkin nukahti ja nukkuikin lähes 2 tuntia.


Alusta asti oli selvää, että rattaita katsotaan käytettynä, sillä niitä tuskin vuotta kauempaa tullaan tarvitsemaan. Miksipä siis maksaa uusista puolta tonnia, kun alle parilla sataa saa yhtälailla toimivat menopelit. Ja nämä olivat kyllä huippu löytö! Ei mitään käytännöllistä vikaa. Ainoastaan kuomut hieman auringosta haalistuneet ja työntöaisan pehmusteessa on pieni vekki.

Nyt saa vain jännätä koska saadaan miniukkeli maailmaan ja päästään näillä kärrytelemään! Kilometrejä tulee varmasti kertymään, sillä kesäkuntoon 2424295025 täältä tullaan! :D



Millasia kokemuksia teillä on näistä rattaista?

Sanavaraston kasvua.. -hyvässä ja pahassa.

Jaden puhetaidot ovat ottaneet kunnon kehitysharppauksen viimeaikoina. Ihan joka päivä tuon papupadan suusta saa kuulla jotain uutta. Usein sanat ovat heti todella selviä ja ne ymmärtää helposti, mutta sitten on myös niitä sanoja joiden tarkoitusta on mietitty monta päivää hiukset harmaantuen. Pitkään esimerkiksi mietittiin mitä ''hhjyokaa'' (tai jotain sinnepäin) oikein tarkoittaa ja sehän tarkoitti ruokaa. Lapsi raukka karjuu ruokaa eikä typerät vanhemmat ymmärrä. :D 
Jade puhuu hyvin jo 2-3 sanan lauseita ja tänään kuultiin hetki sitten ensimmäistä kertaa myös neljän sanan lause! Jaden nukkumaan mentäessä kysyin missä hänen muumi on? -Johon neiti vastasi todella surkeana muumia etsien: ''Missä mu muummi on?'' -Niin suloista! Jade toistelee nykyään myös todella paljon sanoja mitä kuulee ympäriltään ja sitten ne sanat vain jäävät sinne päähän niinkuin herne kukkahattutädin nokkaan. Ihmeellistä miten lapsi voi oppia niin nopeasti.

Puheenkehityksessä ''vahingoiltakaan'' ei olla säästytty..


-Ja vahingolla tarkoitan rumia sanoja. Niitä sanoja mitä moni aikuinen laukoo kun suuttuu, satuttaa itsensä tai menettää totaalisesti hermonsa. Ikäväkyllä Jaden päähän on hyvin tiukkaan pinttynyt tuttu ja jokaisen tuntema ruma sana ''ittu''. Tiedätte varmasti mitä tällä tarkoitan.
Myönnän etten aina ole mikään puhdas pulmunen suustani (ei kyllä ole Nikokaan) ja se ''ittu'' saattaa sieltä aina sillointälläöin puolivahingossa lipsahtaa. Ei sitä vain jotenkaan ole osannut ajatella, että tuommoinen pieni lapsihan sen poimii hyvinkin nopeasti sanavarastoonsa. Enkä todellakaan halua, että se on juuri minun lapsi joka leikkipuistossa huutelee muille lapsille ''ittua''.
Mutta miten ihmeessä siihen kuuluisi edes reagoida? Ei tämän ikäinen kuitenkaan ymmärrä sen sanan tarkoitusta ja sitä miksi sitä ei saisi sanoa. Mä olen vielä niin kamala, että mulla ei oikeasti meinaa pitää pokka kun tuo neiti sen sanan jossain laukasee suustaan. Ja kun yleensä ne tilanteet missä tuo huutelee ovat vielä niin koomisia.
Aina kuitenkin me Jadelle sanotaan, että niin ei saa sanoa ja että se on ruma sana! Ei siis ole todellakaan meille ok, että meidän 1v11kk ikäinen lapsi kiroaa kun sukka menee väärinpäin jalkaan.

Täytyy myös ottaa itseään todenteolla niskasta kiinni ja ruveta miettimään mitä sammakoita suustaan oikein päästää! Jospa tämä meidän pirttihirmukin jättäisi rumat sanat nurkkaan pölyyntymään, toivottavasti ainakin!


2-vuotis synttärilahjatoiveet!


On enään 42 päivää siihen, että tuo tarmoa täynnä oleva pieni taaperotyttömme täyttää kaksi kokonaista vuotta! Nyt on jälleen hyvä hetki miettiä sitä ihanaa niin kliseistä sanontaa: Mihin tämä aika oikein katoaa? -Juurihan me juhlittiin Jaden 1-vuotis syntymäpäiviä!

Synttärikutsut laitan menemään vasta joskus kuukauden päästä, mutta kun kuitenkin niitä lahjatoivekyselyitä alkaa pikkuhiljaa tulemaan, niin ajattelin esitellä niitä hieman täälläkin.
Jadehan ei tietysti itse osaa vielä kertoa mitä haluaa, mutta ainakin näin äitinä osaan aika varmaksi sanoa, mistä neiti pitäisi. :)



Varma ostos tulee ainakin olemaan ikean leikkikeittiö! Siihen siis tarvitaan kaikennäköistä keittiöntarviketta ja ruoka-aineksia. Mietittiin myös kovasti muumi -ja teletappitaloa, mutta ne taitaa jäädä odottamaan joulua.

Hieman on vaikea keksiä mitään lahjaideoita, kun tuntuu ettei tuo tyttö oikein leiki millään. Teletappipehmot, muumitalon ja nuket Jade rehaa aina olohuoneeseen ja häärää niiden kanssa, mutta muuten kaikki lelut lojuukin sitten vain lattialla kun tuo käy kippaamassa laatikot nurin. Mutta eipä siinä, rupesin tuossa juuri miettimään, että Jaden lelut on kyllä jo aika vauvamaisia 2-vuotiaalle. Siinä ehkä syy miksi niillä ei pahemmin leikitäkkään, mutta nyt on ainakin hyvä syy ostaa uusia. ;)

Millä teidän 2-vuotiaat ovat tykänneet leikkiä?

Laivapuistossa.


Erittäin mukava perjantai vietetty ulkoilun merkeissä! Jaden herättyä päikkäreiltä lähdettiin neidin kanssa moikkaamaan mun serkkua ja niin ihanaa kummipoitsua, Leeviä. Ensiksi suunnattiin katsastamaan tuore lastentarvikekirppari, mutta eipä sieltä pahemmin löytöjä tullut tehtyä. Vauvalle löysin pikkuruiset pöksyt, sekä bodyn+housut.
 Sieltä sitten käpsyteltiin ihanaan veden äärellä olevaan suureen leikkipuistoon! Niin iso puisto täynnä kaikkea. Pienille oli erikseen ''oma'' leikkipuolensa ja isommille jättimäinen kiipeilylaiva toisella puolella puistoa. Jade nautti aivan kympillä kun sai viilettää menemään paikasta toiseen! Lempparipuuhaa oli ehdottomasti hyppiä maahan rakennetulla trampoliinilla. Pikkuinen Leevikin olisi niin kovasti halunnut mennä Jaden perässä, mutta ei ihan vielä kuitenkaan.
Ensi kesänä sitten! :D

Tänään on ilmakin ollut super ihana! Aurinko paistanut, mutta kuitenkin hieman tuullut, niin ei ole ollut armottoman kuuma. Toivottavasti nämä syyshelteet nyt jatkuisivat edes sen muutaman viikon, niin voisi tätäkin ''kesää'' kutsua oikeaksi kesäksi!



Mukavaa viikonloppua!

"POKS!"

-Sellainen ääni kuuluu kun kahden auton pellit pamahtaa yhteen. Kolari. Jep, sellaisessa me oltiin eilen. 

Illalla yritettiin kovasti pohtia, että mitä tehtäisiin tai minne mentäisiin. Vauvalle kuitenkin iski yhtäkkinen herkkuhimo, joten päätettiin suunnata cittariin mättö ostoksille.
Matka loppui kuitenkin aika lyhyeen, kun kuuluikin "POKS" ja siinä me sitten oltiin auton keula rytyssä toisen auton perseessä. 

Mulla ei ole vieläkään mitään hajua, miten niin pääsi tapahtumaan, sillä ei ole mitään muistikuvaa siitä mitä tapahtui ennen törmäystä. Muistan vain kamalan rysäyksen, sitten sattui kun turvavyö nappasi kiinni ja totesin rauhallisesti "auts." -Nostin katseen ylös ja näin toisen auton ruttusen peräpään ja sitten vasta havahduin mitä tapahtui. 
Niko juoksi Jaden luo, jolla ONNEKSI kaikki hyvin ja tämä vain iloisesti höpötteli takana, ilman pienintäkään hajua siitä mitä juuri tapahtui. 
Onneksi se oli "vain" peräänajo vähäisellä nopeudella ja kaikki kolarin osapuolet selvisivät pelkällä säikähdyksellä! Autoja saa aina uusia, mutta ihmishenkiä ei.❤


Itse kävin tänään vielä synnärillä näytillä, kun ei eilisessä päivystyksessä vauvaa tutkittu ollenkaan. 
Ensin makoilin käyrillä tunnin verran ja siitä vielä pääsin ultraan.
Kaikki hyvin. ❤ Pojan painoarvio oli jo 1,7kg! Iso mötikkä jo! Vauvakin on liikuskellut normaaliin vilkkaaseen tapaansa, niin että mulla meinaa tulla vähänväliä pissat housuun. :D 


Pientä niskasärkyä ja turvavyöstä johtuvaa alavatsan arkuutta lukuunottamatta on mullakin siis kaikki täysin kunnossa. :) 

Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen auto-onnettomuus. Onneksi oli kaikilla onni mukana❤

Ajelkaahan kaikki varovasti!

Vauvantarvikkeet.


Olen kovasti murehtinut, että miten ihmeessä me keretään ostamaan ja laittamaan kaikki tarpeellinen valmiiksi ennen vauvan tuloa. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Laskettuun aikaan 2kk jäljellä ja täällä on jo melkein kaikki hankittuna!

Meiltä löytyy:

-Pinnasänky ja petivaatteet. -Sänky on Jaden vanha ja menee vallan hyvin pikkuveljellekkin. Petivaatteet ovat myös tulevan isosiskon peruja.

-Turvakaukalo ja telakka. -Ne ostettiin käytettynä. Kaukalo on kummipojan vanha ja tutuilta uskaltaa kyllä käytetyn kaukalon ostaa, kun tietää että sitä ei varmastikkaan ole kolaroitu tms.

-Sitteri. -Se kotiutui plussana meille samasta paikkaa kuin turvakaukalokin.

-Mobile. -En nyt tiedä tuleeko se niin tarpeeseen, mutta se kun meillä oli vielä Jaden jäljiltä tallessa, niin siinäpähän roikkuu. Ainakin se on ihanan värikäs!


-Tuplarattaat. -Meillä on Carenan double swing -tuplarattaat, jotka bongasin Tori.fi:stä ihan naurettavan halpaan hintaan! Ihanat violetin väriset tuplat, väri hieman haalistunut, mutta ei mitään muuta vikaa. (Tuplista teen vielä oman postauksen, sitten kun niistä on jo hieman käyttökokemusta)
Löytyy meiltä myös toki normaalit yhdistelmävaunut Jaden jäljiljtä.

-Vaatteita. -Tietystikkin. Suurin osa vaatteista on saatuja, mutta oon minäkin onneksi päässyt lievittämään shoppailuhimoani. 50-56 kokoa täytyy kyllä vielä vähän täydentää, sillä niitä on aika vähän. Vaatteet kuitenkin vaihtuu monta kertaa päivässä ja tuolla määrällä ne loppuu hyvin nopeasti kesken ( ainakin jos tämä on yhtä kova puklailemaan mitä Jade oli )


Vielä meiltä puuttuu tuplavaunuihin koppa. Sitäkin olen yrittänyt käytettynä etsiä, mutta ei tuota Carenan omaa tahdo löytyä oikein mistään. Ostoslistalla on myös vaunuihin vaunuverho, sekä kaukaloon kaukalopussi ja pinnasänkyyn reunapehmuste. Sitten puuttuu vielä nämä pikkuhankinnat; vaipat, rasvat, topsit, tutit, pullot jne. Muutama korvikepurkkikin täytyy kyllä ostaa kaappiin varalle. Ja rintapumppu on ostamati! Nythän näitä vasta mieleen tulee, kun rupee miettimällä miettimään.
Joku pieni hoitotaso on myös ollut mietinnässä. Jaden aikana vaipat tuli vaihdettua ihan hyvin sohvalla tai sängyn päällä, mutta nyt on ehkä parempi hoitaa sinappivaippojen vaihto hieman korkeammalla, eikä Jade -nimisen pienen apulaisen tasolla. :D
Olen ainakin 98% varma siitä, että jo ensikuussa meitä on neljä (*kopkop, yliajalle mennään kuitenkin), mutta emmeköhän me ehdi loputkin viimeistelyt tässä välissä tekemään. Ja eikä se katastrofi olisi, vaikka jotain nyt puuttuisikin, sillä tärkeimmät on kuitenkin jo valmiina. Vaipat nyt nappaa vaikka kaupasta kotiin mentäessä!

Saa heitellä vinkkejä mitä juuri teillä on tarvittu vauva-aikana! Mä kuitenkin oon unohtanut jotain tärkeää.