Terveisiä rautainfuusiosta!

Heippa!

Kerroin täällä tuossa joku aika sitten alhaisesta ferritiinista ja raudanpuutteesta. (Jos et ole lukenut, niin pääset postaukseen tästä). Kuten siitä tekstistä kävi ilmi, olin aivan sata varma, että en tule saamaan tähän tilanteeseen mitään apua. Toisin kävi! 
Lääkäri oli selkeästi ottanut raudanpuutteesta selvää ja puhelimessakin totesi: ”Sullahan on aivan selvä raudanpuuteanemia!”.
Viime vastaanotolla asenne oli kuitenkin täysin eri, eli selvästi joku valaistuminen asian suhteen oli tapahtunut. Uskomatonta, mutta totta - sieltä sitten tipahtikin lähete rautainfuusioon. Se fiilis kun vihdoin annettiin mahdollisuus uskoa taas siihen, että tästä hirveestä olotilasta voi päästä irti.



Muutaman kiemuran ja mutkan kautta pääsin rautatiputukseen eilen. Alku ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä kanyylin laittaminen vaati tunnin aikaa ja moonta yritystä. Raudanpuutteen vuoksi mun verisuonet ovat niin hauraat, että ne vaan puhkeili kun yritettiin pistää. Mutta vihdoin kolmas hoitaja sai kanyylin paikoilleen ja tiputus voitiin aloittaa.

Aluksi pelotti aika paljon, että mitä jos tuleekin allerginen reaktio? Tai mitä jos iskee kovin paha olo?
Kumpikaan näistä ei kuitenkaan käynyt toteen. Tiputus sujui alusta loppuun oikein hyvin samalla Greyn anatomiaa katsellen. 
Pakko hehkuttaa kuinka tyytyväinen olen Mustasaaren lähisairaalan palveluun! Jatkuvasti hoitaja kävi varmistamassa mun oloja ja muutenkin ilmapiiri oli sielä todella ihana ja lämminhenkinen. Mulle oltaisiin tarjottu jopa lämmin ruioka,  mutta tyydyin kahviin ja leipätarjoiluun.

Loppupäivän oli vähän päänsärkyä ja sellainen krapulainen olo, mutta iltaa kohti nekin oireet helpotti.



Tänään olo on ollut kuin norsulauman alle jääneellä. Päätä on särkenyt sekä lihakset ja nivelet ovat olleet sairaan kipeät. Siis sellanen olo kuin olisi jäätävässä krapulassa vetänyt kunnon hikisen salitreenin ilman alkulämmittelyjä. Iltaa kohden olo kuitenkin onneksi koheni. Saa nähdä mitkä tunnelmat on huomenna aamulla.

Oikeesti oon kyllä tosi kiitollinen siitä, että pääsin infuusioon. Tiesin mahdollisista haittavaikutuksista js nyt ei auta kuin kärsiä niistä. Toivottavasti lopulta kiitos seisoo ja veriarvot pysyisivät paremmissa lukemissa. Kovin mielelläni sanoisin hyvästit hiustenlähdölle, rytmihäiriöille, väsymykselle ja hengenahdistukselle - sekä muille lukemattomille oireille!