Kaunis pieni ihminen♥






Rakas kummipoika sai tänään kasteessa nimekseen Roni Aulis Mikael.

Nyt mulla on kolme ihanaa ja niin rakasta kummilasta. Oon kyllä niin otettu ja onnellinen, että saan olla näin isossa ''roolissa'' ja vielä näin monelle. :) Kummius on kyllä toiseksi ihaninta, heti äitiyden jälkeen!♥

Yyh, musta on tullut kamala herkistelijä, senkin poitsu minkä mulle teet! :D
Nyt herkistelyt sikseen ja odotellaan, että tuo mun tärkein silmäteräni tuolta herää ja päästään anoppilaan grillaamaan! Raskauskilojen tuloa ei voi estää! :'D

Äitiysvaateviidakossa.

Vaatteeet, yksi naisten (miksei miestenkin) ikuinen ongelma. Vaatekaappi pursuaa vaatteista, mutta silti lähes päivittäin seisot siinä edessä ja mietit mitä ihmettä puet päälle, kun ei vain ole mitään päälle pantavaa! Kuullostaako tutulle?

Tuo tunne on mulle nykyään erittäin tuttu ja aina tekisi mieli vetästä itkupotkuraivarit vaatehuoneen lattialla, kun mikään ei sovi mitenkään päin päälle. Jaden odotusaikana vaatteet eivät olleet ongelma, sillä jokaikinen oma vaate mahtui päälle, jopa ne kaikista kireimmät nahkaiset pillifarkut. Mutta nyt tässä raskaudessa ei mitään pelkoa, että mahtuisin enään yhtiinkään farkkuihin. Onneksi on olemassa leggarit tai muuten kulkisin alasti. :D
Olikin siis aikakin lähteä keskelle äitiysvaateviidakkoa!



Äitiyspökäni ja paitani päätin ostaa henkkamaukalta, sillä siellä ne näytti olevan paljon edullisempia kuin muualla. En nimittäin tosiaankaan aio maksaa neljää kymppiä paidasta, jota käytän ehkä viiden kuukauden ajan. Ikäväkyllä housut olivat totaalinen hutiostos, sillä mä en vaan osaa käyttää niitä! :D
Se mahatuubi ahdistaa niin, että hyvä jos henki kulkee ja toisekseen ne valuvat ihan koko aika, eikä asetu mitenkään hyvin. Koko kesän taidan sittenkin mennä ihan vain leggari ja paita/tunika yhdistelmällä, onpahan ainakin mukavat päällä.

En kyllä malta odottaa syksyä ja sitä, että pääsee taas käyttämään ihan omia vaatteita!
Täytynee silti yrittää nauttia raskaudesta ja masusta kun vielä voi. :)



Huomenna rakas kummipoika saa virallisesti nimen!<3
Onneksi mulla on sinne jo vaatteet valkattuna, onpahan edes yksi stressinaihe vähemmän.

Äiti, joka ei osaa leikkiä.



Minä en osaa leikkiä.
En osaa heittäytyä leikkiin mukaan ja äännellä kuin hullut lehmät, ei musta ole myöskään siihen, että konttaisin lapsen perässä leikkien sammakkoa. Arvostankin siis hyvin paljon näitä vanhempia jotka pystyvät antautua leikin huumaan ja päästää oman sisäisen lapsensa ulos!
 Tämä leikkiin heittäytymisen jalon taidon puuttuminen ei kuitenkaan tee minusta yhtään sen huonompaa äitiä, kuin niistä jotka viihtyvät lasten huoneen lattialla monta tuntia leikkien dubloilla.
Tottakai me kuitenkin leikitään Jaden kanssa, vaikka harvemmin enään edes kelpaan neidin leikkikaveriksi. Liian tylsää seuraa vissiinkin. :D Jade viihtyy muutenkin aika hyvin itsekseen jos vain on jotain kiinnostavaa tekemistä. Usein neiti rehaakin huoneestaan nuken ja rattaat ja tulee olohuoneeseen niillä leikkimään. Välillä pääsen mukaan leikkiin ja saan tehtäväkseni pukea ja riisua nuken miljoonatuhat kertaa. :D
Onneksi on keksitty kerhot, joissa Jadella on paljon leikkikavereita, ettei aina tarvitse yksin touhuta, kun äiti ei vain osaa.




Tänään on aivan mahtava ilma ja heti aamupäivällä suunnattiinkin ulos leikkimään. Rehasin mukaan hyvän ystävän ja hänen tyttärensäkkin, vaikka eipä siinä paljoa ehtinyt kuulumisia vaihdella kun Jade sinkoili jatkuvasti paikasta toiseen, minä pallomahani kanssa jolkotellen perässä.
Pakko myöntää, että me puistoillaan aivan liian harvoin! Yksin Jaden kanssa puistossa ollessa on vaikeaa saada edes sitä tuntia kulumaan. Pitäisi saada useammin joku puistokaveriksi! :)

Miten ihanaa olisikaan jos olisi oma takapiha! Saisi itse istua terassilla ja juoda aamuteetä rauhassa, kun neiti puuhailisi vieressä hiekkaleluilla kuravellisotkuja. Ehkä vielä joskus meilläkin on semmoinen aamu.



382 grammaa täyttä rakkautta!



Tänään se koitti. Raskauden yksi odotetuimmista päivistä. Päivä jolloin pääsee taas kurkkimaan pikkuista, hänen rakenteitaan ja mahdollisesti myös sukupuolta, eli päivä jolloin on rakenneultra!

Mulla oli aika varattuna vasta kello yhdeksi ja olin aivan varma etten mitenkään selviä aamupäivästä, sillä odottaminen on kamalaa! Aika kuitenkin vain hulisi eteenpäin Jaden kanssa kerhossa ollessa ja pian jo oltiinkin matkalla kohti sairaalan äitipolia. Pystyin olemaan koko aamupäivän ilman sitä järjetöntä jännitystä, mutta matkalla sairaalaan se paniikki iski. Ahdisti, oli huono olo, heikotti. ''Mitä jos pienellä ei olekkaan kaikki hyvin?''

Äitipolille päästyämme ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa, kun päästiinkin jo samaan tuttuun huoneeseen jossa olimme viimeksikin rv12.
Lääkäri kyseli kuulumiset ja sain asettua penkkiin makaamaan. Jälleen kerran litra kylmää geeliä masulle ja ei muuta kuin pikkuista kurkkimaan. 
Lääkäri tutki rakenteita erittäin tarkasti ja selosti jatkuvasti mitä on missäkin. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi millään saanut selvää, että onko kuvassa pää vai peräpää.. :D

Sieltä löytyi pikkuaivot, aortankaari, ductus, 10 sormea ja varvasta juuri niinkuin pitikin.
Täysin terve pieni vauva!

Lopussa lääkäri kysyi haluammeko tietää sukupuolen ja tottakai vastattiin myönteisesti.
Siirryttiin vauvan jalkopäähän ja siellähän hällä olikin jo haarat reippaasti auki, eikä tarvinnut kyllä kenenkään tihrustella nähdäkseen mitä siellä näkyi.
Akkavalta tasoittuu ja meidän perheeseen tulee pieni ihana poika!
Tälläkertaa jopa mun vaistot oli oikeassa. :D

Pitkään yritettiin myös kurkkia vauvaa 4D -ultralla, mutta poitsu oli koko ajan kasvot painautuneena kohdunseinään kiinni niin, ettei näkynyt muuta kuin takaraivo ja toinen korva. Harmi, olisin niin halunnut saada pikkuisesta kunnon profiilikuvan! Muutenkin saatiin kyllä aika huonot kuvat. Yksi kuva kädestä ja toinen kasvoista. Eihän sillä muuten niin väliä, olisi vain ollut kiva näyttää kuvia muillekkin ilman ''Niin mikä tuossa on?'' -kysymyksiä. 
Mutta mitäpä siitä, pääasia että edes me tiedetään siellä olevan vauva eikä alien.



Aivan lopuksi tehtiin vielä sisätutkimus ja katsottiin kohdunkaulan tilanne. Supistuksia on jonkun verran ollut ja arvelinkin, että ovat ne varmaan jotain saanut aikaan ja niinpä olivatkin.
Kohdunkaula oli lyhentynyt 3,8cm --> 2,9cm ja sainkin heti Lugesteron -reseptin, eli supistusten estolääkkeet. Muuta ei ainakaan vielä tarvitse tehdä, sillä supistukset eivät ole olleet kivuliaita, eikä säännöllisiä. Eniten kuitenkin ihmetyttää se etten saanut mitään kontrolliaikaa esim. parin kuukauden päähän. Pitäisi vissiin siis vain luottaa lääkkeisiin tietämättä yhtään mitä tuola alhaalla tapahtuu.. Joo ei kiitos. Onneksi on neuvola 4.6 joten täytyypi sielä kysäistä jos saisi edes johonkin rv30 tietämille uuden tarkistusajan. Edes sitten oman mielenrauhan vuoksi.

Muuten kaikki onneksi hyvin ja nyt saakin hyvillä mielin katsella ihania söpöstely vaatteita pojalle!





Kevätmarkkinoilla.

Jade nukkui tänä aamuna normaalia myöhempään ja saatiin nukkua jopa yhdeksään asti. Kauaa ei kuitenkaan ehditty kotona norkoilla, kun jo kello 10 oli auton nokka kohti Vaasan toria. :)
Mentiin kyllä juuri sopivaan aikaan, sillä ihmisiä ei ollut paljoa, sekä oli aivan pilvetön taivas ja aurinko paistoi! Ihan mahtava sää istua torilla ja syödä jätskiä!





Mitään ei tullut sieltä ostettua, kunhan vain kierreltiin ja nautittiin ihanasta ilmasta. Mulla olisi kyllä edelleen hankintalistalla uudet aurinkolasit, kun Jade onnistui aiemmat rikkomaan.. Ehkä mä vielä tämän kesän aikana saan uudet ostettua. :D




Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Maukas omenapiirakka!

Mä tykkään todella paljon leipomisesta ja leivonkin aika paljon, mutta se, että uskaltaako/pystyykö niitä mun leipomuksia syödä onkin sitten eriasia. Mä vaan olen siinä niin huono! :D Korvapuustit palaa joka kerta, samaten keksit. En osaa kuorruttaa kakkua, saati sitten, että väkertäisin siihen mitään koristeita. Mutakakkukin ehtii aina kypsyä liikaa, eikä sitä voi siis enään sillon kutsua mutakakuksi.
 Ainoa mikä aina, siiis ihan AINA onnistuu on tämä super hyvä, nopea ja helppo omenapiirakka!

Puolivälin(!!) kunniaksi ajattelin jakaa teille tämän mun ihanan ''pravuurin'' ohjeen.



Tarvitset siis:

200 g voita
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1tl vaniliinisokeria
2-3 omenaa
Hieman kanelia
Ja näin teet:

1. Sulata voi tai käytä pullomargariinia.
2. Sekoita voi kulhossa sokerin kanssa.
3. Lisää jauhot ( ei vielä leivinjauhetta ). Ota sivuun 1 dl taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle ennen uuniin laittoa.
4. Lisää taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vaniliinisokeri. Sekoita taikinaa kovaa, niin että siitä tulee tasaista. Taikinan kuuluisi olla valuvaa tässä vaiheessa, eli ei pysy esim. kipon reunoilla, mutta ei myöskään ole mitään litkua.
5. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja asettele päälle omenanpalat.
6. Sitten ripottele päälle kanelia ja sokeria, sekä alussa sivuun laitettu taikina.

Sitten vain piirakka uuniin ja annetaan paistua n.30 min 200 asteessa.
Tarjoa vanilijajätskin -tai kastikkeen kera. Nams! :)


Kumpi hän on -tyttö vai poika?

Tänään raskausviikkoja on kasassa 19+6 ja aikaa rakenneultraan on tasan VIIKKO!
Kovasti ollaan mietitty ja pohdittu, että kumpi sieltä mahtaa meille tulla, tyttö vai poika.
Olisihan se ihan mukavaa jos Jade saisi pikkuveljen, mutta yhtälailla tyttö on tervetullut! :)
Keräsinkin netistä kaikenlaisia leikkimielisiä sukupuoliarvoitus -testejä. Eihän ne oikeasti mitään kerro, mutta aina on kiva vähän testailla! :D

1. Sormustesti

Tämä on yksi suosituimmista testeistä. Tarvitset sormuksen ja yhden hiuksen (myös naru käy, jos hiukset on lyhyet.). Sujauta hius tai lanka sormuksen läpi ja roikota sormusta odottavan äidin vatsan päällä. Pidä kätesi paikallaan. Jos sormus alkaa kiertää vatsan päällä ympyrää, on lapsi tyttö. Jos koru alkaa liikkua heilurin tavoin sivulta toiselle, on pienokainen poika.

-Sormus teki heiluriliikettä, joten tämän mukaan uusi tulokas olisi poika.

2.
Eräiden uskomusten mukaan myös vauvan sydämen sykkeestä pystyy päättelemään, onko tiedossa tyttö vai poika. Jos lapsen syke on yli 140, on luvassa tyttö ja jos se jää tämän lukeman alle, on pikkuinen poika.
Lisäksi, jos vauvalla on usein hikka, odottaa äiti todennäköisesti tyttöä. Vähemmän nikotteleva vauva viestii pojasta. Poikien sen sijaan kerrotaan potkivan vatsassa voimakkaasti, kun taas tyttövauvojen potkut ovat rauhallisempia.

-Mitä nyt muutaman kerran olen neuvolassa päässyt vauvan sykkeitä kuulemaan, on lukema ollut aina 150. Tämä siis viestisi tytöstä. Tuosta en kyllä lähde päättelemään mitään, sillä tuon mukaan meillä pitäisi olla jo yksi poika, Jaden sykkeet olivat nimittäin aina 130+
Hikkaa vauvalla ei vielä taida edes olla, joten siitä on vaikea sanoa yhtään mitään. Liikkeistä sen sijaan voi sanoa sen verran, että potkii ja lujaa! Veikkaankin, että istukka on takaseinämässä, sillä potkut näkyvät ja tuntuvat mahan läpi aika hyvin. Liikkeistä päätellen tämä olisi poika.

3.
Uskomusten mukaan myös vatsan muodosta voi päätellä sukupuolen. Jos mahasi on levinnyt sivuille, on tiedossa tyttö, jos vatsa on pystyssä, on pienokainen poika. Myös vatsan läpi pystysuunnassa kulkeva tummanruskea viiva, Linea nigra, viestii pojasta. Tyttölasta odottavilla viiva jää vain navan alapuolelle tai sitä ei ole ollenkaan.

-Kaikki sanoo, että mulla on poikamasu ja eipä se ainakaan vielä ole sivuille levinnyt,  vaan kasvaa enemmänkin eteenpäin.
Linea nigraa ei ole, mutta eipä ollut Jadestakaan.
50/50, vaikea siis sanoa :D

4.
Vau.fi testi
-''Odotat suuremmalla todennäköisyydellä poikaa!''

5.
Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

-Tämän mukaan meille tulisi poika.
Synnyttämään mentäessä olen 18v ja vuosi on 2015

6. Korkealla vai matalalla
Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.

-Mun mielestä vatsa on aika ylhäällä! Ainakin kun vertaa Jaden aikaiseen, joka kasvoi pitkään todella alhaalla. Hän olisi siis tämän mukaan tyttö.


7. Makea ja hapan
Himoitsetko jäätelöä joka päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika. Jos himoitset juustoa ja lihaa, kasvaa masussa poika, hedelmien himo tietää tyttöä.

-Tää on vaikea! Mulla on päiviä kun tekee mieli paljon makeaa, mutta sitten taas päiviä kun voisin elää heseaterioilla tai grilliruualla. Enemmän on kuitenkin mennyt kaikkea suolaista, varsinkin sipsejä!
 Sanon siis, että poika.


8. Iho
Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. Poika saa äidin säärikarvat kasvamaan raskauden aikana nopeammin, tyttö ei karvoihin vaikuta. Poikavauva saa äidin käsien ihon myös kuivumaan, tyttö tekee ihosta pehmeämmän.

-Mun ensimäinen raskaudenoire oli se, että mun menkkoja edeltävät finnit puuttuivat! Eikä niitä ole (onneksi) sen jälkeen hirveemmin näkynyt. Oi kyllä, karvat kasvaa.. Varsinkin mun maha on täynnä vaaleita pikkukarvoja, jotka sojottavat joka suuntaan. :D Kesällä saa myös varmasti olla ahkerasti sheivaamassa sääriä. Kädet myös kuivaa tosi pahoin, mutta niin ne ovat tehneet viime syksystä lähtien heti kun ilmat kylmenivät.
Tämän mukaan meidän potkunyrkkeilijä olisi poika.


9. Pahoinvointi
Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan

-Pahoinvointi oli aika pientä. Mitä nyt etovaa oloa oli aina aamusta iltaan, mutta pönttöä ei tarvinnut onneksi halailla kertaakaan.
Nämä oireet, vai pikemminkin oireettomuus viittaa poikaan.


10. Jalat ja paino 
Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa, samoin kuin isän lihominen raskauden aikana. Jos äidin ylimääräinen paino kertyy eteen, on odotettavissa poikavauva, painon kertyminen vyötärölle ja takapuoleen ennustaa tyttöä.

-Tämän mukaan meille tulisi tyttö. Niko ei ole ainakaan vielä saanut lisäkiloja, vaan päin vastoin saanut pudotettua muutaman.:) Painoa mulle selvästi kertyy vyötärölle, sekä ahteriin, niinkuin Jadestakin.


11. Rinnat
Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö. Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, kasvaa masussa tyttö.

-Tyttö, sillä rinnat alottivat super kasvun lähes heti plussan jälkeen.


12. Kiukku

Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman, poikaa odottava pysyy tyynenä.

-Tyttö. Siis mä olen kiukkuisempi kuin koskaan ikinä neverever! Ja tää on ihan hirveetä, kun kilahtelee jatkuvasti ja kaikesta tekisi mieli vetää lattiaraivarit. :D


13.
Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.

-Poika. Sänky on pitkittäin ovesta katsottuna.

14.
 Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika. 

-Hmm tavallaan vaikea, tavallaan ei. Alussa oli verenvuotoja ja mitä kaikkea, mutta muuten oonkin päässyt tosi helpolla, jos vaikka vertaa siihen, että jotkut oksentelee 24/7 koko raskauden. Mutta nyt on kuitenkin taas supistuksia ja selkäkivut taas ilmoittelevat itsestään. Sanoisin, että eritavalla vaikea, mitä normaalisti. -Poika.

Tyttö 5
Poika 8
Ja yksi 50/50

Äiti on nähnyt unen, että meille syntyy poika, ystävät sanoo, että pikkuinen on poika, sekä minä olen nähnyt unen, jossa me ollaan rakenneultrassa ja siellä killuu selvät pallit. :D
Mulla ei ollut pitkään aikaan mitään ''tunnetta'' siitä kumpi siellä voisikaan olla, mutta nyt on noussut erittäin vahvaksi poikaolo!
Saa nähdä varmistuuko tämä tunne ensiviikon rakenneultrassa, vai päästäänkö taas ostelemaan röyhelömekkoja!



Blogipolku

Kuten moni on varmasti huomannutkin, blogilista.fi -palvelu poistuu kesäkuun alussa, itseasiassa jo tasan kahden viikon kuluttua!
Uudet tuulet puhaltaa ja sattumalta löysin tuoreen todella kätevän blogi -palvelun!

  Blogipolku.com

Mikä se on & millainen se on? 

Blogipolku muistuttaa aika paljon blogilistaa, mutta mun mielestä tämä on vielä helppokäyttöisempi ja selkeämpi! Kerrankin voin siis sanoa, että oikeasti mä osaan jopa käyttää jotain sivustoa ilman ongelmia. :D Nimittäin tämän bloggerinkin kanssa saan tapella jatkuvasti.
 Blogipolkuun voit lisätä oman blogisi ja linkittää postauksesi. Pystyt helposti etsimään uusia blogeja ja hakemaan juuri sinua kiinnostavia postauksia. Blogipolulla on myös oma kilpailut ja haasteet osio, johon bloggaajat voivat linkittää omissa blogeissaan olevia kilpailuja ja haasteita ja näin he löytävät niihin uusia osallistujia!



Meidätkin löydät nyt siis Blogipolusta ja sinne pääset helposti oikealla reunassa olevasta Blogipolku -nappulasta tai tästä linkistä!

Sekametelisoppaa + POSTAUSEHDOTUKSIA & KYSYMYKSIÄ TULEMAAN!


Viime päivityksestä on taas hetki kulunut ja ehdinkin siitä jo vähän kuulla pientä valitusta ja postauksen pyyntöä. Laiska, mikä laiska, minkä sille mahtaa. :D Ei vaan oikeasti tässä muutama päivä sitten mietin koko blogin lopettamista. En haluisi että blogin kirjottaminen muuttuu miksikään pakkopullaksi, mutta kun niitä aiheita ei vaan tunnu löytyvän. Inspis siis totaalisesti hukassa.

Kysynpä siis, että: Millaisia juttuja te haluaisitte lukea? -Enemmän Jadesta? Raskaudesta? Kodista? Arjesta? Minusta? -kertokaa! :) Kommenttiboxiin vaan juttuja mitä haluisitte meistä kuulla. Lisänä voisin myös seuraavaksi tehdä kysymyspostauksen! Joten kysymyksiä myös saa laittaa tulemaan! :)

Kuulumisiin vielä sen verran, että äitienpäiväpostauskin jäi täysin tekemättä, sillä unohdin mun kameran aivan täysin! Mä en edes ymmärrä miten en älynnyt ottaa yhtäkään kuvaa koko päivänä.
Päivä meni kuitenkin hyvin ja sain sänkyyn ihanan Jaden & Nikon tekemän kortin.<3 Myöhemmin Niko tekasi meille myös äklömakean täytekakun. Herkuttelu jatkui tottakai myös mummuloissa. Ihana äitienpäivä kaikenkaikkiaan.

Päivät rullaavat eteenpäin aivan hujauksessa ja tuntuu, että koko ajan on jotain menoa jossain. Nyt on ainakin jo neljä viikonloppua putkeen täynnä tekemistä. Mutta hyvä näin, tuntuu ainakin vauvan odotusaikakin menevän paaljon nopeammin kun on jotain häärättävää.:)
Viikkoja kasassa nyt 19+3 ja rakenneultraan on enään reilu viikko aikaa! Niin jännää ja ihanaa!! Saa muuten nähdä saanko rakenneultran yhteydessä nyt suoraan supistusten estolääkkeet, kun ne ovat taas olleet vaivana jo jonkun aikaa. Tuskin kuitenkaan mitään hätää on, kun ovat olleet aikalailla kivuttomia, muutaama ilkeää lukuunottamatta. On kuitenkin hyvä, että asia otetaan vakavasti ja tilannetta seurataan. Eiköhän tämä syksyyn asti mahassa pysy, tai sitten mun säkällä menee vielä ylikin.;)

Jadellekkin olen yrittänyt näyttää ja selittää, että äidin mahassa on vauva, mutta toinen vain hokee: ''papa!, papa!!'' -tunkien samalla sormia mun napaan, heh. Eiköhän tuo tuleva reipas isosiskokin vielä ehdi ymmärtää, että masussa on vauva, eikä äiti ole vain lihonut. :DHuomenna saakin kerätä vyötärölle taas muutaman kilon lisää, sillä suunnataan Nikon kummitytön synttäreille herkuttelemaan!

Huomatkaa Jaden hieno oranssinvihreä mustelma otsassa! Neiti päätti juosta ja kompastua suoraan patteria päin.. Yhtä tapahtuma-altis kuin isänsä.