Pelkkä korkea paikka ei riitä: 2-vuotias tuli vastaan suu täynnä lääkkeitä.


Maanantaina saatiin iso muistutus siitä, että lääkkeet todellakin täytyisi säilyttää lukitussa paikassa. Meillä on pidetty kannetonta lääkelaatikkoa kodinhoitohuoneessa pesukoneen yläpuolella olevalla korkealla hyllyllä. Minäkin joudun nousemaan varpailleen yltääkseni hyllylle. Mutta pelkkä korkeus ei riitä!

2-vuotias pääsi käsiksi lääkkeisiin.


Totta puhuen en enää tarkalleen muista tulinko vessasta vai mistä kun huomasin, että Kaspian jauhaa suussaan jotain. Menin lähelle ja pyysin näyttämään mitä suussa on. Heti tuli tuttu tuoksu vastaan ja tiesin mitä tyyppi on napannut naamaansa - minun antibiootit! Muutaman murun ehdin kaivamaan suusta, mutta loput olivat jo matkalla pojan vatsaan. Kodinhoitohuoneesta löysinkin levyn josta oli selvästi hampailla kaivettu neljä lääkettä. Pesukoneen päältä löytyi syljettynä noin puolikas lääke murusina.

Niko soitti päivystykseen ja vähintääkin vartin kestäneen puhelun jälkeen tuli tieto, että meidän tulisi lähteä sairaalaan juomaan lääkehiiltä. Tässä vaiheessa Kaspian lähinnä makaili mun sylissä, mutta muuten vaikutti aivan omalta itseltään.

Lähdin kaksin Kaspianin kanssa kohti sairaalaa ja koko matkan kyselin takapenkin matkustajan vointia. Kerta toisensa jälkeen takaa kuului iloisen pojan ääni.
Päivystyksessä jouduimme istumaan yli tunnin. Koko sen ajan Kaspian oli oma vilkas itsensä. Tyyppi jahtasi kärpäsiä ja ohi menevät ambulanssit saivat pienen pojan hymyn korviin saakka.
Mitään oireita koko lääke-episodista ei ollut vieläkään.

Lastenlääkärin huoneeseen päästyä oli tapahtumasta kulunut jo 1,5 tuntia. Kahden lääkärin voimin he miettivät mitä tehdään. Lopulta lekurit tulivat siihen päätökseen, että lääkehiili olisi siinä vaiheessa jo turha. Mitään oireita kun ei ollut ja lääkkeiden otosta oli kuitenkin jo sen verran pitkä aika.
Niinpä meidät lähetettiin takaisin kotiin seurailemaan muuttuuko Kaspianin vointi.

Tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä, vaikka mahdollisuudet paljon pahempaan olivat lähellä. Tästä eteenpäin todellakin pidämme huolen, että sama ei enää koskaan toistu. Virheitä sattuu, mutta tärkeintä on oppia niistä.
Nyt meiltäkin löytyy lukollinen metalliboxi lääkkeille, joten eiköhän lääkkeet nyt pysy siellä missä kuuluukin, eli kaukana lasten käsistä.



Pienet lapset ja kaksikerroksinen koti



Tammikuussa 2018 me muutimme tähän ihanaan, täysin meidän tarpeita vastaavaan rivitaloneliöön. Ennen muuttoa oli yksi asia mikä kuitenkin mietitytti jonkin verran: asunto on kaksikerroksinen. Ajatuksena meidän pienet hurjapäät ja portaat samassa talossa ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä.

Näin neljän kuukauden jälkeen on pakko sanoa, että ensinnäkin ilman lapsiporttia me ei todellakaan täällä selvittäisi. Noel on aivan hurmaantunut rappusiin ja vähänkään kun porttia raottaa, niin jätkä liitää kuin nato ohjus portaisiin, vetää nelivedon päälle ja katoaa yläkertaan. Sitten ylhäällä itketään kun ei osata tulla alas. Ilman lapsiporttia mun päivät kuluisivat luultavasti portaissa edestakaisin juoksemiseen. Kiitokset siis lapsiportille, niin minäkin säästyn ylimääräiseltä kuntokuurilta.



Yläkerrassa on kaikki kolme huonetta sekä wc ja suihkutilat. On aina riski päästää lapset keskenään yläkertaan. Milloin ollaan salaa menty parvekkeelle tai maalailtu suihkusaippualla seinät. Saunan lapset ovat luojan kiitos antaneet olla rauhassa. Monta kertaa päivässä on silti tarkistettava ettei sitä vaan ole napsautettu päälle. Lasten ollessa ylhäällä saa kyllä itsellä olla korvat niin höröllä kuin mahdollista. Nykyään on selkeästi haastavempaa seurata lasten tekemisiä verraten edelliseen asuntoon. Tämä on varmasti se isoin miinus.
Oltiin totuttu myös siihen, että on tupakeittiö, mutta täällä keittiökin on erikseen. Ruokaa tehdessä ei välttämättä edes kuule, vaikka ydinpommi räjähtäisi olohuoneessa.

Nyt mun ei kuitenkaan tarvitse enää katsella kamalaa lelukaaosta! Meidän olohuone ei ole enää täynnä lasten leluja! Aiemmassa kodissa lapset _aina_ rehasivat lähes jokaikisen tavaran huoneestaan olohuoneeseen ja koti tuntui jatkuvasti olevan sotkuinen. Nyt meillä on olohuoneessa kangaskori muutamia leluja varten, myös legot ovat olohuoneen laatikossa. Ne ovat näppärä siivota omille paikoilleen, toisin kuin ennnen joutui aina erottelemaan Noelin lelut lastenhuoneen leluista.

Muuten kaikinpuolin tämä koti on niin mahtava, että se korvaa kokonaisuudellaan tämän kaksikerroksisuuden. Tietenkin se olisi vain pelkkää plussaa jos tämä kaikki olisi vain yhdessä tasossa.



En nyt lähtisi heti ensimmäisenä suosittelemaan kaksikerroksista kotia perheelle jossa on pieniä lapsia, mutta en todellakaan näe sitä mitenkään ehdottomana ei:nä. Itse koen, että yksitasoinen on huomattavasti helpompi ja toisaalta myös turvallisempi.
Mutta kyllä kaksikerroksiessakin asunnossa selviää ja luultavasti mekin vielä vasta totutellaan tähän.

Erilainen äitienpäivä


Eilen juhlittiin äitejä! Ollaan me aika huikeita, vai mitä?

Meidän äitienpäivä sujui oikein mukavasti! Aamulta toki odotin hieman enemmän, mutta eihän se mikään uusi juttu ollutkaan, että minä nousen ensimmäisenä. En onneksi ollut ehtinyt haaveilla mistään aamupalatarjoilusta miljoonan lahjan kera. Olihan mulla mun ihanat kiukuttelevat lapset, ruusukimppu ja kuorsaava mies - mutta se riitti.
Oltiin me Nikon kanssa lahjoista puhuttu, mutta kun mun mieli on kuulemma niin kuin tuuliviiri, niin ei sitten ollut uskaltanut ostaa muuta kuin kukkia.
Eikä harmita ollenkaan. Mä en oikeastaan edes ymmärrä niitä naisia jotka esim. juuri äitien -tai naistenpäivänä nostaa kamalan metelin lahjoista. Kyllä mäkin tykkään, että jotenkin edes muistetaan tällaisina erikoisina päivinä, mutta en mä kuuta taivaalta sentäs toivo.
Seuraavana äitienpäivänä voisi kuitenkin olla mun vuoro nukkua pidempään kuin tuo ei niin naisellinen osapuoli.



Tänä vuonna jouduttiin vähän poikkeamaan meidän äitienpäiväkaavasta. Meidän äitienpäivään on aina kuulunut kyläily molempien vanhempien luona, mutta tällä kertaa me tyydyttiin kotioloihin.
Oli jotenkin outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan kamalassa hulinassa ajella paikasta toiseen.
Nikon äitee oli reissussa, joten ei päästy Laihian kaffipöytään herkuttelemaan. Mun vanhempien kanssa sitten sovittiin heidän tulevan meille kakulle ja kahville.




Aamupäivä kului siis kaffitellessa ja loppupäivä vietettiin rennosti omalla takapihalla. Oli muuten aivan todella mahtava ilma ja niin näyttäisi tästäkin päivästä tulevan ihanan lämmin. Meillä on lapsillakin jo t-paidat loppu!

Tälläkin kertaa jäi muuten mamaselfiet ja äitilapsikuvat ottamatta. Lapset ja mun kamera eivät vain suostu yhteistyöhön. Joten mennään näillä lasten ''käännän selkäni ja juoksen karkuun'' -kuvilla sitten. :D





Ihana päivä kaikenkaikkiaan. Kyllä sitä taas illalla pisti mietityttämään kuinka onnekas olenkaan, kun saan olla kolmen ihanan lapsen äiti.<3

Lapsimessut 2018!


Yksi kevään odotetuin tapahtuma taas koettu!
Toinen kerta lapsimessuilla ja jälleen kerran niistä jäi tosi hyvä fiilis! Ihania vaatteita ja hyviä alennuksia.





Noelin kanssa tosiaan lähdettiin taas perjantaina junalla Melissan perheen luokse. Ihana nähdä taas omaa kummityttöä. <3 Niin pippurinen ja sydämen valloittava tyyppi.

Lauantaina aamupäivällä suunnattiin kohti messukeskusta ja no, aika erikoisissa oloissa.
Perjantaina eksyttiin muutamalle ja se muutaman juoman raja taisi ylittyä aika reippaalla kädellä, hupsis. Lapsimessuille lähdettiin sitten vain parin tunnin yöunilla. Vähän saattoi jossain vaiheessa meitä molempia heikottaa, mutta aika nopeasti olotila parani kaikkia niitä ihania vaatteita hypistellessä.




Lapsimessut täyttivät kyllä hyvin taas odotukset. Monia eri esillepanijoita, leluja, lastentarvikkeita ja ilmaisnäytteitäkin löytyi - ja tietysti ne alennukset! Ei kaikissa pisteissä mitenkään päätä huimaavat, mutta aletuotteet kelpaa aina jos vähänkään on sinne oman maun tai tarpeen suuntaan.

Yksi miinuspuoli kuitenkin jäi mieleen ja taas valitan samasta kuin viime vuonna: Vaunuilla oli joissain pisteissä lähes mahdotonta kulkea. Ties kuinka monta kertaa törmäilin rekkeihin tai jäin jumiin johonkin koloon. Ymmärrän, että tilaa ei ole mahdottomasti, mutta edes muutaman sentin leveämmät ''käytävät'' voisi toimia paremmin. Joihinkin pisteisiin ei sitten edes tullut kunnolla mentyä huonon pääsyn vuoksi. Mikä on mun mielestä ikävää niin asiakkaan kuin myyjienkin puolesta.


Budjetti lapsimessuille oli ihan hyvä. Ainakin siinä mielessä, että mulla ei ollut oikeastaan mitään tiettyä mitä sieltä lähdin hakemaan. Mukaan tarttui kuitenkin koko lompakon sisällön edestä kaikille kolmelle lapselle jotain.

Jadelle ostin Metsolan leggingsit ja ihanan frillapaidan. Gugguulta tarttui Jadelle mukaan myös ihanat karkkiprintti legsut.

Kaspianille ostin Gugguulta kaksi paitaa, toinen näistä myös ihana printtipaita karkkikuosilla! Noelilla on jo kyseinen paita, joten oli pakko ostaa vähän samisteltavaa. 
Blaalta löysin aivan äärettömän suloisen mustekala kuvioisen paidan! Mulla tuli heti Kaspian tästä paidasta mieleen, joten pakkohan se oli kotiuttaa.

Noelille ostin myös Blaan paidan. Se on musta, simppeli, sopii monen kanssa yhteen ja siis se oli niin äärettömän halpa ettei sitä vaan pystynyt jättämään rekkiin roikkumaan.

Sitten ostin pojille vielä Papulta kahdet housut. Hieman ehkä harmittaa, että en sitten niitä mustia baggyja ostanut, vaikka pyörittelin niitä käsissä vaikka kuinka kauan.
Myös serkun vauvalle lähti ristiäislahjaksi ihana Mainion jumpsuit.





Kuvia koneelle ladattaessa huomasin, että en ottanut mun messusaaliista kameralla ollenkaan kuvaa. Kuva siis räpsästy omenalla ja laatu sen mukainen.

Mutta ihan mukava herkkusaalis tuli sieltä haalittua mukaan!

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!
-Julia