Äärettömän ihana pupuviltti! (sis. alekoodin)

Heippa!

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Yours Mine Design -yrityksen kanssa.
Sieltä saimme hiplailtavaksi aivan todella suloisen pupuviltin!



Yours Mine Design on aika tuore kahden lapsen äidin perustama suomalainen yritys, joka keskittyy perheiden piensisustukseen.
Tämä oli myös mulle aivan uusi tuttavuus.

Sain valita kahden ihanan tuotteen väliltä (puputyynynpäällinen) tai tämä pupuviltti ja tähän lopulta päädyin. Kuten ajattelinkin, tästä sai aivan mahtavan päiväpeiton Noelin sänkyyn. Mutta varmasti tulee olemaan käytössä muuallakin, sillä kaikki kolme lasta ihastuivat viltissä oleviin heiluviin korviin sekä pieneen töpöhäntään. Viltti on myös todella pehmoinen ja mukavan tuntuinen.

Pupuvilttejä löytyy kolmessa eri värissä: Harmaa, vaaleanpunainen ja khaki. Viltit ovat neulottu puuvillasta ja ovatkin täysin 100% puuvillaa.

Mä ihastuin tähän sen verran lujaa, että mun on pakko saada jokaiselle lapselle omat pupujussiviltit.♥





Teidän iloksi sain myös jaettavaksi alekoodin!
Koodilla: Kaaos20 saa 20% alennuksen kaikista tuotteista Yours Mine Design -verkkokaupasta.

Käykääs kurkkaamassa!

Yours Mine Design Facebook
Yours Mine Design Instagram


Uudessa kodissa

Pian on ensimmäinen viikko uudessa kodissa takana.
Enkä osaa sanoa muuta kuin, että tämä on niin IHANA!

On tilaa, on valoa, on sauna, Jadella ja Kaspianilla on omat huoneet. Löytyy iso terassi, kaksi vessaa ja maailman hienoin keittiö. Siis tää on aivan unelma!
Kauppa, apteekki, pankkiautomaatti ja kaikki on alle 300m päässä, mutta tämä on sen verran syrjässä, että täällä on ihanan rauhallista ja hiljaista! Ennen meidän ikkunan takana oli iso tie mistä kulki paljon autoja ja bussit tunnin välein. Kyllä siihenkin tottui, mutta nyt vasta huomaa kuinka rauhallista onkaan kun ei ole liikennettä heti oven toisella puolen. Iso leikkipuistokin löytyy aivan tästä muutaman kymmenen metrin päästä.



Uuteen kotiin ollaan sopeuduttu siis todella hyvin. Lapset olivat tietenkin aluksi hämmentyneitä ja ensimmäisenä aamuna Jade kysyikin multa, että ''Äiti, koska me mennään pois täältä Helsingistä?''
Ovat myös ihan innoissaan ihmetelleet miten heidän kaikki lelut ovat eksyneet tänne.
Muutaman kerran on siis saanut selventää, että tämä on nyt meidän koti ja tänne me jäädään.

Lasten nukkumaanmenokin on helpottunut huomattavasti nyt kun ovat eri huoneissa. Kaikki makuuhuoneet ovat tosiaan yläkerrassa ja onhan siinä ollut hieman totuttelemista, mutta ei ole kuitenkaan mitään pahaa sanottavaa. Lapsiportit löytyi täältä ennestään, joten ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että ne meneväst lasten perässä aina kiinni. Muuten tämä meidän extreme lajeja harrastava, juuri vuoden täyttänyt pikkuäijä on täyttä häkää hyökkäämässä portaisiin. Ylös ne noustaankin sudjakkaasti, mutta se alastulo ei varmasti näyttäisi mukavalta.



Kaikki tavarat on purettu jo jokin aika sitten ja aika hyvin ne ovat löytäneet paikoilleen. Kuvat ovat parin päivän takaa ja siinäkin ajassa on muutama asia sisustuksessa ehtinyt muuttua. Tämä oli vain tälläinen ''huh muuttohässäkkä ohi ja mitä meille kuuluu'' - lätinäpostaus, mutta ajattelin kyllä tehdä itse kodista vielä kunnollisen jutun.
Mutta JEEE selvisin muutosta! Tai pikemminkin siitä vanhan asunnon siivouksesta, oi luoja meinasin tulla hulluksi. Nyt se on onneksi ohi, eikä kyllä muuteta seuraavaan 10 vuoteen, kiitos.

Muuttostressiä



Kuusi päivää muuttoon!

Mä en tosiaankaan tiedä miten tullaan tästä selviämään. Nikolla on iltavuoroviikko, eli menee töihin kahdeksi ja pääsee töistä yöllä klo 00. Tavaroiden karsiminen ja pakkaaminen jää siis suurilta osin mun harteille. Tai siis mun ja näiden pikkuapureiden, joista ei todellakaan ole sitä apua.

Mä en ole vielä edes aloittanut pakkaamaan, enkä vielä edes tiedä mistä aloittaisin. Tänään sentäs kävin ostamassa läjän jätesäkkejä joihin voi sitten survoa puolitaloa ja heittää roskiin. En ymmärrä kuinka kahdessa vuodessa ehtii kertymään nurkkiin näin paljon kaikkea turhaa tavaraa.
No nyt ainakin niistä pääsee eroon. Täytyy vain löytää joku sopiva rako kaappien läpi käymiseen ilman, että meidän koko kolmen kopla roikkuu jaloissa kiinni.



Muuttopäivänä lapset pääsevät onneksi mun äidille hoitoon, niin eivät ainakaan silloin ole pyörimässä jaloissa. Mutta tää pakkaaminen, ai että kun voi turhauttaa jo nyt ennen kuin on edes aloittanut. Pian loppuu päivät kesken, joten pakko jostain olisi jo aloittaa. Tai sitten suosista jätän koko homman viikonloppuun, kun Nikokin on silloin kotona. Heivaan hänet vaan lasten kanssa johonkin ja saan pakata rauhassa. Aika hyvä suunnitelma.

Pakkaamisen lisäksi mua stressaa kamalasti se tavaran määrä mikä täältä lentää pihalle ja se ettei mulla oo hajuakaan minne ne voisi viedä. En viitsi meidän pihan roskakatostakaan täyttää mustilla jätesäkeillä. Taidanpa antaa tämän ongelman lahjaksi Nikolle.

Kolmas hermoromahduksen aihe on se jäätävä sekasorto mikä muutosta seuraa. On kaksi asuntoa ja molemmat ihan mullin mallin. Ne tavarat voisi vaan itekseen liitää siitä muuttokuormasta omille paikoilleen ja vanha asunto voisi itse siivota itsensä. Tai sitten voitaisiin vain yksinkertaisesti hypätä jo helmikuun loppuun ilman minkäänlaisia muistikuvia koko muutosta, eikö? Itseasiassa hypätään suoraan kesään, sillä tämä talvikin alkaa jo tympimään.

Mä vaan niin odotan sitä, että ollaan siellä uudessa asunnossa, tavarat purettuna ja kaikki tää stressi on ohi.
Varmaan tuli selväksi, että vihaan muuttamista melkein enemmän kuin tätä hemmetin kylmää talvea. Talven jälkeen kuitenkin tulee aina kevät, on lämmin ja aurinko paistaa. Eiköhän mekin siis tästä muuttohässäkästä selvitä ja pian saadaan nauttia uudesta kodista.


Viikonloppu pääkaupunkiseudulla



Heippa!

Pitkästä aikaa meillä oli hieman normaalia erikoisempi viikonloppu. Perjantaina hypättiin Noelin kanssa junaan ja reissattiin Vantaalle Noelin kummitädin perheen tykö. Junamatka meni aika leppoisasti osittain leikkivaunussa leikkien ja jossain kohti matkaa Noel jopa nukkui tunnin verran.
Perille päästyä meitä vastassa oli Noelin kummitäti, sekä oma kummityttöni.<3 Viime näkemästä olikin kulunut jo kolmisen kuukautta aikaa.

Junasta ulos astuessa oikeasti yllätyin siitä ettei siellä ollut laisinkaan lunta! Täällä Vaasassa nimittäin lunta on kasoittain. Toisaalta plussaa lumettomuudesta, sillä näillä rattailla ei pahemmin hangessa rullata eteenpäin. Ei ainakaan ilman hikeä ja kyyneliä.




Lauantaina suunnattiin heti aamusta Helsinkiin ja kuten aina, oli meidän pakko mennä Espresso Houseen aamupalalle. Kinkku-juustoleipä ja valkosuklaakaakao kermavaahdolla on ihan parhautta siellä! Maittavan aamupalan jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja ja päästiin Melissan kanssa ensimmäistä kertaa käymään Mini Rodinin omassa liikkeessä. Siellä oli paljon tuotteita puoleen hintaan ja mukaan tarttuikin ihana lepakkokuosinen jumpsuit Noelille. Se olikin ainut ostos mitä koko reissulta tuli ostettua, herkkuja ja muita ruokia lukuun ottamatta.

Lauantai-iltana Melissa sai yhtäkkiä extempore idean. Niinpä lasten nukkumaan mentyä me lähdettiin Melissan kanssa Tikkurilaan kurkkaamaan vähän yöelämää. Kiitos Terolle kun jäi vahtimaan nukkuvia pieniä.
Ilta kuitenin jäi aika lyhyeksi, sillä Vanessa heräsi lähes heti lähdettyämme ja kaipasi äitiään. Mutta kyllä siinä tunnissa ihan mukavat oltavat ja kivan irtioton arjesta sai aikaan. Jospa joskus sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Jos jotain hyvää, niin eipähän ainakaan tarvinnut aamulla potea jyskyttävää päänsärkyä.

Sunnuntai olikin sitten vähän inhampi päivä. Kirjaimellisesti. Melissan vanhempi tytär sairastui aamupäivällä vatsatautiin. Näin foobikkona tilanne oli aika karsea. Nyt vain sormet ristissä toivoa, että jollain ihmeen keinolla minä ja Noel säästyttäisiin tartunnalta. Se on kyllä aika epätodennäköistä ottaen huomioon sen ettei Noel vielä täysin kävele, vaan konttaa sekä syö kaiken mitä vaan löytää. Mutta katsotaan, toivotaan ja eletään tunti kerrallaan.



Myös meidän junamatka kotiin oli aika karsea. Kuljettiin Pendolinolla, jossa ei sitä leikkivaunua ole. Niinpä ensimmäiset kolme tuntia me käveltiin Noelin kanssa pitkin vaunua, välillä pysähtyen napostelemaan suolakeksejä ja naksuja. Viimeiset puolituntia yritin nukuttaa yliväsynyttä ja täyttäpäätä karjuvaa taaperoa. Eipä onnistunut ja huuto jatkui vielä ulkona junasta päästyämmekin. Pahoitteluni kanssamatkustajille.
Onneksi Noel nukahti lopulta autoon sen hirmuhuudon päätteeksi.



Pääosin siis huippu viikonloppu takana muutamia pikkuseikkoja lukuun ottamatta. Maalis-huhtikuussa sitten taas uudestaan.
Nyt vain todellakin toivoa, että ei tuotu kotiin vatsapöpöä tuliaisiksi.