Käynti lastenpsykologilla

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, että monet (me vanhemmat mukaan lukien) ovat huomanneet Kaspianissa erityisiä piirteitä. 
Monet erityispiirteet sopivat täysin 3-vuotiaan uhmaikäisen käytökseen, mutta jonkinlainen äidinvaisto on mulla hälyttänyt. 
Tosi usein vaikea saada kontaktia, eikä Kaspianilla ole minkäänlaista suodatinta esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen. Tyyppi kiihtyy nollasta sataan ja silloin kaikki lähellä olevat saa siitä osansa, oli sitten kyseessä vauva tai täysin tuntematon ihminen. Näitä mielialan muutoksia ei edes ehdi huomata, ennen kuin toisella on jo täys aggressio päällä.
Siirtymätilanteet ovat myös erittäin haastavia, eikä niihin auta vaikka kuinka yrittäisi ennakoida ja kertoisi lapselle ajoissa lähdöstä. Tuntuu, että Kaspianilla on vain kaksi vaihdetta: Hyberaktiivinen tai sitten se raivomode. Sellaista "vähän kiukuttaa" vaihetta ei ole ollenkaan, joten jäätäviä raivareita on miltein mahdotonta ennakoida. Jollekin tämä kuulostaa täysin normaalilta uhmalta, mutta mä en vaan osaa selittää sitä tunnetta mikä mulla on. Ja kun sen on kuitenkin huomanneet monet muutkin lähipiirissä. 
Hienomotoriikassa on myös ongelmaa. Keskittyminen ei riitä edes siihen, että Kaspian osaisi laittaa aurinkolasit päähän tai sukat jalkaan. 


Näistä asioista kävin tänään keskustelemassa lastenpsykologin kanssa. Tietysti tiesin jo alkuun, että mitään diagnoosia tuskin saataisiin vielä hetkeen jos edes vuosiin. Lp kuitenkin vahvisti mun ajatukset mahdollisesta adhd:sta. Mitään tutkimuksia ei kuitenkaan aleta tekemään vielä. Niitä mietitään sitten 5-6 vuoden iässä.
Nyt saatiin lähinnä hyviä vinkkejä tämän haastavan arjen pyörittämiseen ja enemmän tietoa siitä miten voidaan tukea Kaspiania paremmin.


Uusi aika laitettiin toukokuulle. Silloin katsotaan uudestaan tilannetta. 

Pojat aloittavat syksyllä päiväkodin ja se mietityttää melkoisesti. Siitäkin puhuttiin psykologin kanssa ja sovittiin, että mikäli päiväkodissa ilmenee selviä haasteita käytöksessä, niin silloin voitaisiin mahdollisesti testit aloittaa, jotta Kaspian saisi tukea päiväkotiin.

Tiedostan myös sen, että ei se diagnoosi muuta siinä lapsessa mitään. Se kuitenkin varmasti helpottaisi meitä ja muita ihmisiä ymmärtämään Kaspiania paremmin, eikä häntä leimattaisi vain pahaksi lapseksi. 
Samat säännöt on kuitenkin kaikilla, oli erityislapsi tai ei.

Käynnistä jäi itselle hyvä mieli ja tästä on hyvä lähteä liikkeelle. 

Onko teillä adhd lapsi?
Miten lapsi oirehti pienenä ja missä iässä saitte diagnoosin? 

Kun koulu on mörkö -Paluu kouluun

Keväällä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun valmistuin peruskoulusta meidän esikoinen masussani. Yläaste ei oo ollut mulle mitään parhainta aikaa elämässä. Läsnä oli paljon ahdistuskohtauksia, lintsaamista, koulukiusaamista, kapinointia, keskittymis -ja oppimisvaikeuksia. Ja tietysti raskaus. Raskaus toi kouluun yksinäisyyden, tuntui että kaikki koulukaverit välttelivät mua kuin ruttoa. Ysiluokan valmistujaiset jäivät multa myös välistä, sillä en todellakaan halunnut änkeä itseäni epämukavaan mekkoon ja esitellä 20 viikkoista raskausmasua koko koululle.

Nuo edellä mainitut kokemukset piinasi mua aika pitkään aina tulevaisuutta miettiessä. Tiesin, että joskus taas se koulu olisi edessä. Mitä kauemmin olin ollut kotona, sitä ahdistavammaksi ajatus opiskeluista kävi. Jotenkin paljon vaikeampi näiden vuosien jälkeen astua sen kynnyksen yli ja alkaa tekemään elämällä jotain muutakin kuin niitä lapsia.


Kesällä päätin, että nyt helvetti riittää tää koulun pakoilu. Syksyllä laitoin hakemuksen lähihoitajan iltakouluun ja surkeasti menneestä pääsykokeesta huolimatta mä pääsin kouluun.
Mä olen nyt opiskelija ja itseasiassa eilen oli ensimmäinen koulupäivä! Ja mä selvisin siitä.💪🏻
Toki ensimmäisen tunnin nieleskelin vatsahappoja ja kädet tärisi kuin kuukauden ryyppyputken jälkeisenä darrapäivänä, mutta sain kun sainkin pidettyä itseni kasassa ja perse pysyi penkissä loppuun asti. Alun ahdistuksen jälkeen loppuilta sujui paljon paremmin.
Onneksi meidän ryhmässä on kolme mulle jo ennestään tuttua ja tosi tärkeetä tyyppiä, joten ei tarvitse yksin kieriskellä tässä alkukankeudessa ja jännityksessä. 

Tästä tekstistä moni saa varmaan sen kuvan, että miksi ihmeessä haen lähihoitajakouluun kun ihmiset ahdistaa. Mutta ei, ei ne ihmiset ahdista ollenkaan. Todellisuudessa mä oon tosi sosiaalinen ja tykkään mennä ja tehdä uusia juttuja ja tutustua ihmisiin. Se on tää koulu mikä on se todellinen mörkö. Mutta uskon ja tiedän, että tää ei ole mitään niin kamalaa mitä yläaste oli ja varmasti jatkossa päivät tulee olemaan mulle paljon helpompia.☺️

Eilisen jälkeen jäi jo paljon parempi fiilis ja odotan jopa aika innolla seuraavaa koulupäivää, joka on muuten huomenna!

Mä oon päättänyt vetää tän koulun kunnialla loppuun, enkä toivo olevani vaan aion olla omissa valmistujaisjuhlissa vuonna 2020!


Noel 2 vuotta!


Noel sai lahjaksi nuken ja tyyppi on aivan rakastunut!

Tänään on ollut sata prosenttisesti Noelin päivä!🖤
Meidän rakas vilkas ilopilleri täytti tänään jo huikeat kaksi vuotta, sekä synttäreiden lisäksi tänään on myös Noelin nimipäivä. Vielä tänä viikonloppuna ei kuitenkaan juhlittu kaiken tämän jouluhässäkän vuoksi, mutta synttärisankari saa juhlat sitten ensi viikonloppuna.

Ollaan me kuitenkin tänään vähän herkuteltu daimkakulla ja kekseillä samalla kun mun vanhemmat kävivät kylässä. Muuten tämä päivä ollaan vietetty lepposasti kotona. Täytyy vähän keräillä voimia huomiseen hulinapäivään, eli jouluun.



Vauvat vetelee tällä hetkellä sohvalla päikkäreitä, mutta kohta on pakko herätellä ettei sitten yö mene aivan plörinäksi. Vielä olisi nimittäin kaikki lahjat paketoimatta! Taitaa tulla kiireinen ja vähäuninen yö.

Viettäkää kaikki ihana joulu huomenna!💝






Lapsi seurakunnallisessa kerhossa


Helmikuussa kun muutettiin uuteen asuntoon vaihtui Jadella myös kerho. Edellinen kerho oli avoimen päiväkodin kerho, mutta koska täällä ei samaa vaihtoehtoa ollut, niin päädyimme hakemaan Jadelle paikkaa seurakunnan kerhosta. Jade aloitti kerhon syyskuussa iltapäiväryhmässä. Kerhoa on aina maanantaisin ja torstaisin kolme tuntia kerrallaan. Itse tykkään tosi paljon tästä iltapäiväkerhon mahdollisuudesta, sillä aikaiset aamut eivät ole yhtään mun juttu.

Meidän perhe ei ole lainkaan uskonnollinen ja aluksi mietinkin, että mitäköhän Jade tuumaa näistä Jesse jutuista. No nyt näin muutaman kuukauden kerhoilun jälkeen meillä raikaa jumalalaulut ja nukkevauvat ovat Jeesuksia. Vaikka me vanhemmat ei uskota ollenkaan, ei nämä jumalaleikit ole millään tavalla kiellettyjen leikkien listalla. Se on vain hyvä ja helppo tapa lapselle käsitellä kuulemiaan asioita. Koen, että nämä leikit menevät ihan samaan kategoriaan kuin mitkä tahansa muutkin prinsessa -tai kotileikit.

Muutenkin uudessa kerhossa Jadella on mennyt tosi hyvin ja Jade on saanut paljon kavereita. Kerhon pitäjät ovat myös tosi mukavia ja heille kyllä mielellään jättää oman lapsen muutamaksi tunniksi. Ainut miinus mielestäni on ulkoilemattomuus. Kerhon edessä on kiva aidattu leikkialue, mutta kertaakaan tässä kolmen kuukauden aikana eivät kerholaiset oo ollu ulkona. Edellisessä kerhossa lapset menivät aina ruoan jälkeen ulos ja sieltä sitten vanhemmat hakivat lapset. Se oli mun mielestä kätevää, varsinkin jos oli heti kerhon jälkeen kiirus johonkin.

Eilen oltiin Jaden kerhon joulujuhlassa. Joulujuhlaan lähti seuraksi mun äiti ja Niko jäi poikien kanssa kotiin. Perinteisen joulujuhlan sijaan kyseessä olikin sunnuntain jumalanpalvelus, jossa sitten kerholapset piti esitelmän.





Jade oli esityksessä enkeli ja sitä neiti oli hehkuttanut jo monta päivää. Itse näytelmän nimestä mulla ei ole mitään tietoa, mutta selvästi aiheena oli Jeesuksen syntymä (Tiedän, mun yleissivistys tästä aiheesta on ihan hirveen huono). Esityksen ajan Jade-enkeli istui nätisti Jeesusvauveli sylissään. Lapset esittivät myös tuiki-tuiki tähtösen ja kaikki oli niin suloisia!♥