Pienet lapset ja kaksikerroksinen koti



Tammikuussa 2018 me muutimme tähän ihanaan, täysin meidän tarpeita vastaavaan rivitaloneliöön. Ennen muuttoa oli yksi asia mikä kuitenkin mietitytti jonkin verran: asunto on kaksikerroksinen. Ajatuksena meidän pienet hurjapäät ja portaat samassa talossa ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä.

Näin neljän kuukauden jälkeen on pakko sanoa, että ensinnäkin ilman lapsiporttia me ei todellakaan täällä selvittäisi. Noel on aivan hurmaantunut rappusiin ja vähänkään kun porttia raottaa, niin jätkä liitää kuin nato ohjus portaisiin, vetää nelivedon päälle ja katoaa yläkertaan. Sitten ylhäällä itketään kun ei osata tulla alas. Ilman lapsiporttia mun päivät kuluisivat luultavasti portaissa edestakaisin juoksemiseen. Kiitokset siis lapsiportille, niin minäkin säästyn ylimääräiseltä kuntokuurilta.



Yläkerrassa on kaikki kolme huonetta sekä wc ja suihkutilat. On aina riski päästää lapset keskenään yläkertaan. Milloin ollaan salaa menty parvekkeelle tai maalailtu suihkusaippualla seinät. Saunan lapset ovat luojan kiitos antaneet olla rauhassa. Monta kertaa päivässä on silti tarkistettava ettei sitä vaan ole napsautettu päälle. Lasten ollessa ylhäällä saa kyllä itsellä olla korvat niin höröllä kuin mahdollista. Nykyään on selkeästi haastavempaa seurata lasten tekemisiä verraten edelliseen asuntoon. Tämä on varmasti se isoin miinus.
Oltiin totuttu myös siihen, että on tupakeittiö, mutta täällä keittiökin on erikseen. Ruokaa tehdessä ei välttämättä edes kuule, vaikka ydinpommi räjähtäisi olohuoneessa.

Nyt mun ei kuitenkaan tarvitse enää katsella kamalaa lelukaaosta! Meidän olohuone ei ole enää täynnä lasten leluja! Aiemmassa kodissa lapset _aina_ rehasivat lähes jokaikisen tavaran huoneestaan olohuoneeseen ja koti tuntui jatkuvasti olevan sotkuinen. Nyt meillä on olohuoneessa kangaskori muutamia leluja varten, myös legot ovat olohuoneen laatikossa. Ne ovat näppärä siivota omille paikoilleen, toisin kuin ennnen joutui aina erottelemaan Noelin lelut lastenhuoneen leluista.

Muuten kaikinpuolin tämä koti on niin mahtava, että se korvaa kokonaisuudellaan tämän kaksikerroksisuuden. Tietenkin se olisi vain pelkkää plussaa jos tämä kaikki olisi vain yhdessä tasossa.



En nyt lähtisi heti ensimmäisenä suosittelemaan kaksikerroksista kotia perheelle jossa on pieniä lapsia, mutta en todellakaan näe sitä mitenkään ehdottomana ei:nä. Itse koen, että yksitasoinen on huomattavasti helpompi ja toisaalta myös turvallisempi.
Mutta kyllä kaksikerroksiessakin asunnossa selviää ja luultavasti mekin vielä vasta totutellaan tähän.

Erilainen äitienpäivä


Eilen juhlittiin äitejä! Ollaan me aika huikeita, vai mitä?

Meidän äitienpäivä sujui oikein mukavasti! Aamulta toki odotin hieman enemmän, mutta eihän se mikään uusi juttu ollutkaan, että minä nousen ensimmäisenä. En onneksi ollut ehtinyt haaveilla mistään aamupalatarjoilusta miljoonan lahjan kera. Olihan mulla mun ihanat kiukuttelevat lapset, ruusukimppu ja kuorsaava mies - mutta se riitti.
Oltiin me Nikon kanssa lahjoista puhuttu, mutta kun mun mieli on kuulemma niin kuin tuuliviiri, niin ei sitten ollut uskaltanut ostaa muuta kuin kukkia.
Eikä harmita ollenkaan. Mä en oikeastaan edes ymmärrä niitä naisia jotka esim. juuri äitien -tai naistenpäivänä nostaa kamalan metelin lahjoista. Kyllä mäkin tykkään, että jotenkin edes muistetaan tällaisina erikoisina päivinä, mutta en mä kuuta taivaalta sentäs toivo.
Seuraavana äitienpäivänä voisi kuitenkin olla mun vuoro nukkua pidempään kuin tuo ei niin naisellinen osapuoli.



Tänä vuonna jouduttiin vähän poikkeamaan meidän äitienpäiväkaavasta. Meidän äitienpäivään on aina kuulunut kyläily molempien vanhempien luona, mutta tällä kertaa me tyydyttiin kotioloihin.
Oli jotenkin outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan kamalassa hulinassa ajella paikasta toiseen.
Nikon äitee oli reissussa, joten ei päästy Laihian kaffipöytään herkuttelemaan. Mun vanhempien kanssa sitten sovittiin heidän tulevan meille kakulle ja kahville.




Aamupäivä kului siis kaffitellessa ja loppupäivä vietettiin rennosti omalla takapihalla. Oli muuten aivan todella mahtava ilma ja niin näyttäisi tästäkin päivästä tulevan ihanan lämmin. Meillä on lapsillakin jo t-paidat loppu!

Tälläkin kertaa jäi muuten mamaselfiet ja äitilapsikuvat ottamatta. Lapset ja mun kamera eivät vain suostu yhteistyöhön. Joten mennään näillä lasten ''käännän selkäni ja juoksen karkuun'' -kuvilla sitten. :D





Ihana päivä kaikenkaikkiaan. Kyllä sitä taas illalla pisti mietityttämään kuinka onnekas olenkaan, kun saan olla kolmen ihanan lapsen äiti.<3