Vuosi 2016!

Vuosi 2016 on ollut aika ihmeellinen ja ainakin meidän elämää mullistava vuosi.
Se on ollut täynnä yllätyksiä, uuden oppimista, rakkautta, uhmaa ja tietysti ihania hetkiä ihanien ihmisten seurassa.
Tässä tiivistettynä meidän perheen kulunut vuosi.


Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU
-Kaspian täytti puolivuotta.
-Jade oli trullittelemassa ensimmäistä kertaa.♥


HUHTIKUU

TOUKOKUU
-Shokkiyllätys ja järkytys, plussa tikussa! (tällä hetkellä super onnellinen tästä ylläristä♥)
-Ensimmäiset kunnolla lämpimät ilmat.♥


KESÄKUU
-Ensimmäinen ultra ja sielä näkyi meidän pieni Mölliskä.♥
-Aurinkoa, grillailua ja hyvää seuraa.♥


HEINÄKUU
-Reissu Vantaalle ystävän luo.♥


ELOKUU
-Saimme tietää, että tuleva tulokas on poika.♥
-Jade aloitti kerhon.♥
-Sairaalareissu epämääräisten helvetillisten kipujen vuoksi.


SYYSKUU
-Vuosi oli kulunut ja meidän pikku Kaspian täytti jo vuoden.♥
-Tättähäärää Jade 3-vuotta!♥
-Vuoden kestänyt imetystaival Kaspianin kanssa päättyi.♥


LOKAKUU
-Säälittävä ''ensilumi.''
-Punaiset hiukset tekivät paluun, enkä tykkää näistä vieläkään. :D
-Kaspian siirtyi Jaden kanssa samaan huoneeseen.
-Kaspianin ensiaskeleet.♥


MARRASKUU

JOULUKUU
-Koko vuoden kruunaa tietysti meidän perheen uusimman tulokkaan syntymä.♥
Täydellinen päätös tälle vuodelle ja toivottavasti ensi vuosi on myös vähintäänkin yhtä mullistava ja elämän täyteinen.♥

3880g täyttä rakkautta♥




Hän on täällä!

Kolmas pieni ihmeemme päätti syntyä aatonaattona 23.12.2016.

Raskausviikkoja oli kasassa 37+5 kun klo. 04.00 aamuyöstä heräsin siihen, että mahassa napsahti ja samassa menivät lapsivedet. Hyppäsin äkkiä ylös ja loikkelehdin vesivana perässä kohti vessaa. Pieni paniikki iski päälle, sillä eihän vauvan vielä pitänyt syntyä. Ei ainakaan ennen joulua! Möllikkä päätti toisin.
Klo. 04.30 tuli ensimmäinen supistus ja se oli jo melko kipeä. Pakkailin rauhassa sairaalakassia sekä juoksin pitkin asuntoa järjestellen tavaroita paikoilleen. Tietysti koti oli nimittäin juuri silloin täys kaaoksen vallassa.

Klo. 05.00 soittelin äidille, että lähtö tuli ja hän saisi alkaa valmistautumaan siihen, että Niko hakisi hänet piakkoin meille lapsia hoitamaan. Supistuksia tuli tässä välissä 2-5 minuutin välein ja ne olivat jo aika ilkeitä, mutta hyvin kestettävissä kunhan pysyi liikkeellä.

Aika tarkkaan klo. 06.00 saavuimme sairaalaan. Automatka meni suhteellisen helposti, sillä siinä ajassa ei ehtinyt tulla kuin kaksi supistusta ja Nikolle totesinkin, että varmasti olen taas vasta 3-4cm auki. Meidät otti vastaan mukava kätilö ja pääsinkin heti käyrille. Supistuksia piirtyi tasaisesti ja ne alkoivat olemaan jo niin kivuliaita, että paikallaan oleminen ei ollut vaihtoehto. Käyriltä lähdettiin suoraan saliin ja klo. 06.15 tsekattiin tilanne. Yllätys oli suuri kun sen vaivasen 3 sentin sijaan olinkin jo seitsemän, lähes 8cm auki. 
Kivunlievitykseen päätin koittaa tens laitetta, mutta kuten arvata saattaa ei siitä enään tässä vaiheessa ollut mitään apua niihin helvetillisiin supistuksiin. Muutama minuutti ja revinkin jo ne sähkölätkät irti selästä. Hyppelin pitkin salia ja lopulta painelin suihkuun kiertämään ympyrää kun ei mikään tuntunut enään hyvälle. 

Klo. 06.30 käskin Nikon soittaa kelloa, sillä siinä vaiheessa teki mieli hypätä jo ikkunasta pihalle. Eikä ihme, sillä paikat olivat jo täysin auki. Sitten iski taas se synnytyksen kamalin vaihe. Se kamala paniikki ennen ponnistusvaihetta. Siinä tunnetilassa tekisi mieli vain paeta koko hommaa niin kauas kuin mahdollista ja unohtaa koko vauva sekä synnytys. Tämä reaktio on kuulemma tosi yleinen juuri ponnistusvaiheen alkaessa ja ainakin mulla se on toistunut näillä jokaisella kolmella kerralla. 
Normaalin puoli-istuvan sijaan ponnistelin tälläkertaa polviltaan sängyllä sen kohotettuun päätyyn nojaten ja se tuntuikin heti paljon luontevammalta kun painovoima teki myös osansa. Hetken sähellyksen ja muutaman paniikkihätähuuto ponnistuksen jälkeen kaikki alkoikin sujua tosi hyvin ja hillitysti. Pari hassua supistusta ja klo. 06.37 syntyi meidän rakas pieni potra poika!

Synnytyksestä jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis. Synnytys oli mielestäni helppo, vaikkakin lopussa erittäin kivulias. Koko kestoksi on merkitty 2h15min. Luomuna mentiin ja siitä selvittiin. (Y)


Painoa Möllikällä oli 3880g, pituutta 51,5cm ja py 34,5cm.

Vauvan koko tuli aika isona yllärinä, sillä vain viikkoa aikaisemmin ultrassa vauvan kooksi arvioitiin 2660g. Onneksi tämä jööti mahtui kuitenkin hyvin sutjakkaasti tulemaan ja selvisin koko hommasta ilman tikkejä.



Meidän oli tarkoitus päästä jo jouluksi kotiin, mutta pojan sokerit olivat turhan matalat joten niitä jouduttiin seuraamaan. Joulu vietettiin siis vauvan kanssa kaksin osastolla, mutta onneksi lapset pääsivät Nikon kanssa Laihialle joulun viettoon.
Kotiin päästiinkin sitten eilen (25.12) vauvan ollessa kahden vuorokauden ikäinen. Lapset ovat ottaneet pikkuveikan ilomielin vastaan.♥ Jade haluaisi vain pitää sylissä ja paijata ja Kaspian ei puolestaan paljoa ajatuksiaan vauvaan tuhlaa. Välillä käy pientä kehdosta kurkkimassa ja taas jatkaa omia menojaan. Mustasukkaisuuttakaan ei nyt sillälailla pahemmin ole ollut. Mitä nyt pientä kärhämää kun mun syliin ei pääsekkään aina kun haluaisi jos vauva on vaikka tissillä. Mutta positiivisesti oon kuitenkin yllättynyt tästä miten arki kolmen lapsen kanssa on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti jatkossakin sujuu edes jotenkin tämän suuntaisesti, eikä arki heitä itseään aivan mullinmallin!


Joulukuun eka & joulukorttikuvia

Niin vain se joulukuu tuli ja lähtölaskenta kohti joulua alkoi! En ole ennen ollut mikään super joulun odottaja, mutta nyt fiilikset on aika malttamattomat. Asiaan toki varmasti vaikuttaa tämä tänä vuonna läsnä oleva lisäjännitys. Saadaanko me meidän pikkutonttu jo tässä kuussa vai tuleeko hänestä uuden vuoden vauveli? Tai ollaanko juuri jouluaattona synnärillä puskemassa pikkujätkää pihalle? Jänniä aikoja, jänniä aikoja. Ei tässä muuta voi sanoa. Omasta puolestani voisin lähteä synnärille vaikka samantien, mutta Möllikän kannalta toivon, että hän odottelisi sinne ensi vuoden puolelle. Uskoisin ainakin, että olisi mukavee olla mielummin alkuvuodesta syntynyt, kuin loppuvuodesta. Mutta se jää nähtäväksi. Kirjaimellisesti; odottavan aika on pitkä.

Joulukuu starttasi meillä ihan kivasti. Meikäläisen joulukalenteri on vain edelleen kaupassa ( ei niitä vissiin edes meinaa löytää enään mistään? ), joten se vei pienen palasen joulutunnelmaa veks. Aatelkaa, ensimmäinen joulukuu mun elämän aikana kun mulla ei ole kalenteria avattavana. Pakko kyllä metsästää semmonen jostain. Jadea sentään on muistettu joulukalenterilla ja ensimmäisestä luukusta hyppäsikin pihalle pikkuinen Olaf. Tänä vuonna onnistuttiin jopa jatkamaan aamua ilman tappelua siitä saako kaikki luukut avata nyt heti vai ei. Katsotaan onnistutaanko huomen aamuna yhtä hyvin.

Tänään meillä oli kotona myös käynnissä ''ota joulukorttikuvat'' -operaatio. Lapset ei oo varmaan koskaan ennen olleet näissä ns. pakkokuvauksissa yhtä kiltisti mitä tänään olivat! Mun kaipaamat herkät ja rakkauden täyteiset sisarusjoulukuvat jäivät kuitenkin jälleen kerran vain haaveeksi. Ihania ja ainakin omalaatuisia niistä kuitenkin tuli! Taidan jopa enemmän tykätäkkin näistä hieman hölmöistä kuvista kuin sellasista täydellisyyttä hipovista kuvista. Vaikka hienoja ne kaiken ajatuksen voimalla suunnitellut ja otetut kuvat ovatkin, mutta tämmönen hömppäpömppä meininki sopii paremmin meille.


Eilen laitoin myös tänne kotiin ensimmäistä kertaa astetta enemmän joulua. Jopa verhot vaihtuivat joulun kunniaksi, kun taas aiemmin samat ovat roikkuneet ikkunassa vuodenajasta toiseen. Kuusenkin kaivoin komerosta esiin jo hyvissä ajoin. Pakko se oli tehdä nyt kun pääsee vielä juuri ja juuri lattialta ylös itse ilman apua. :D



Hyvää joulun odotusta kaikille!