Mammalandian joulukalenteri // Luukku 19: DIY nimilaput lahjapaketteihin


Huomenta! Tänään on joulukuun 19. päivä ja sielä se joulu melkein jo kolkuttelee ovella!
Tänään olisi jälleen meidän vuoro avata teille luukku Mammalandian joulukalenterista.

Normaalisti olen tyytynyt rustaamaan vain mustalla tussilla paketteihin nimet tai ostamaan kaupasta valmiita nimilappuja paketteihin. Tänä vuonna mulla on jotenkin koko joulufiilis ihan hukassa, joten ajattelin herätellä sitä pienellä askartelulla. Päätin siis väsäillä nimilaput lahjoihin itse. Okei myönnettäköön, en jaksanut tehdä näitä läheskään kaikkiin lahjoihin, mutta tuskin kukaan tästä loukkaantuu, heh.



Nämä ovat tosi helpot värkätä ja mukavaa puuhaa myös lapsille.

Näihin joulukuusen muotoisiin nimilappuihin tarvitset:


Kartonkia
  
(värillä ei väliä)

Piparkakkumuotin
  
(ellei joku sitten osaa piirtää kuusta vapaalla kädellä, itse en siihen kykene, en ainakaan niin hyvin, että niitä kehtaisi askarteluun käyttää)

Clitterliimaa
(oman paketin ostin esim prismasta ja hintaa taisi olla 3,90e ja paketissa on viittä eri väriä)

Rei'ittimen

Lahjapaperinarua tai mitä tahansa millä ne nyt haluaakaan pakettiin kiinnittää

Ja tietysti myös sakset ja kynä ovat aika tärkeä osa tätä projektia.

Sitten vain piirtelemään kartonkiin ääriviivoja joulukuusen muotoisella piparkakkumuotilla. Sen jälkeen näytetään kartongille vähän saksia ja pikkukuuset ovat valmiina koristeltavaksi.
Liimalla kestää aika kauan kuivua (n. 8h) ja vasta sen jälkeen kannattaa tehdä reiät narua varten.

Näiden teko ei siis vaadi mitään huippu askartelutaitoja (terveisin askartelua vihaava), joten tässä kaikille helppo ja mukava tapa saadaa pientä piristystä paketteihin.

Hyvää joulun odotusta kaikille!




Huomenna 20. päivän luukun teille esittelee Sinä olet aurinko -blogin Heidi!

Mammalandian joulukalenteri // Luukku 4: Suomi 100v teemaiset joulutortut



Tänään on joulukuun neljäs ja on meidän vuoro avata mammalandian joulukalenterin luukku.

Joulutortut on rakkautta, MUTTA itse en henkilökohtaisesti voi sietää sitä perinteistä luumuhillotäytettä. Kyllä sitä kuitenkin syö, kun upottaa ensin koko tortun tomusokeriin.
Normaalisti olen korvannut luumutäytteen omena-kanelitäytteellä, mikä on ihan jees.

Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain ihan muuta.
Tällä kertaa tortut saivat täytteeksi Valion vanilijarahkaa ja Saarioisen mustikkamarmeladia. Ja koska valkoinen ja sininen, niin siitä nämä tortut saivat Suomi 100 vuotta -teemaisen nimensä.




Löysin tämän ohjeen aikoinaan jostain toiseta blogista, mutta vasta nyt se pääsi meilläkin testiin.
Ja pakko sanoa, että nämä tortut olivat ihan mahdottoman hyviä!

Pian se itsenäisyyspäiväkin koittaa, joten äkkiä leipomaan näitä herkkutorttuja! Varmasti maistuvat myös joulupöydässä tai miksipä ei vaikka joka päivä ihan vain tässä joulua odotellessa.

Huomenna viidennen luukun teille esittelee Hima Saimi -blogin Mirkka.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!



Hiljainen mieli, hiljainen blogi


 Kukkuu!
Reipas kuukausi hurahti todella nopeasti ilman, että kertaakaan kaivoin tätä konetta laatikosta. Mutta täällä taas ollaan!
Tämä syksyn pimeä kausi on mulla vähän semmoista aikaa, että myös mieli tuppaa olevan vähän synkemmillä vesillä. Väsyttää ja päivät ovat aikalailla pelkkää suorittamista. Siinä ehkä syy myös blogin hiljaisuuteen. En ole kuitenkaan unohtanut tässä kuukauden aikana blogia mitenkään, vaan kyllä se on tuolla mielessä pyörinyt ihan päivittäin. On ollut myös paljon ajatuksia kirjoittamisesta ja uusista teksteistä, mutta illan tullen on väsymys vienyt niitä voiton.

Nyt lapset painuivat unille ja päätin, että ehkä on aika kirjoitella vähän kuulumisia, kun muutamat ovat niitä täällä kyselleetkin. Mikä on mun mielestä tosi ihanaa, meitä ei siis vielä olla unohdettu. Saatte nyt teloittaa silmänne näihin huonolaatuisiin tämän illan kuviin, sillä myös se kamera oli pysynyt visusti laatikossa tuon blogin hiljaisuuden ajan. Mutta, koska en osaa kirjoittaa ilman kuvia, niin nämä kelvatkoon.



Mun sumuisesta päästä huolimatta meille kuuluu ihan hyvää. Oikeastaan kaikki on kuten ennenkin. Lapset yrittää teloittaa toisiaan päivästä toiseen ja me vanhemmat teemme kaikkemme, että tenavat pysyy elossa. Heh, no ehkei aivan. Joku oli kuitenkin kysynyt, että meneekö Jaden kanssa yhtään paremmin. Mutta ei oo homma edennyt tosiaan mihinkään suuntaan. Mutta eiköhän se tästä joskus vuosien saatossa helpota, toivossa on ainakin hyvä elää.

Pari postausta taaksepäin kerroin huolestani Kaspianiin. Siitä lääkäriajastakin on jo pian kuukausi ja siellä tosiaan meni kaikki hyvin. Lääkärillä ei ollut mitään epäilyksiä kehityksen suhteen, vaan sanoi Kaspiania jopa viisaammaksi mitä moni 2-vuotias on. Ei kuitenkaan voinut tietenkään sulkea esim. adhd:ta pois, sillä sitä voidaan tutkia tarvittaessa aikasintaan vasta kahden-kolmen vuoden päästä. Näin muuten kaikki kuitenkin tuntui olevan täysin ok meidän luuloista huolimatta.

Pienen pieni Nopsukkakin täyttää alle kuukauden päästä jo vuoden! Aivan vielä täällä ei kävellä, mutta ensiaskeleet on jo otettu. Noelin iloisuus on ja pysyy, lähes aina hymy suussa. Kovasti yrittää mennä jo isompien mukana, mutta eipä nuo isommat pahemmin tykkää kun tuholainen tulee mukaan sotkemaan leikkejä. Mutta on niitä joitain ihania hetkiä kun kaikki kolme touhaa onnellisina yhdessä. Silloin kyllä sydän sulaa. <3


Joulukuu tulee vastaan kovaa vauhtia ja kuten aina, mä oon taas aivan jäljessä kaikesta. Joulukorttikuvat on edelleen ottamatta ja yli puolet lahjoista kaupassa. No, ehkä nuo kuvat vielä ehtii ja lahjoilla ei onneksi vielä kovin iso hätä ole. Suurinpiirtein on kuitenkin tiedossa mitä on vielä ostamatta, että ei sentäs aivan pää tyhjänä tarvitse tuonne ihmishelvettiin lähteä sinkoilemaan kaupasta toiseen.

Ajatuksen juoksu taas vähän hukassa ja tämä postaus tuntuu olevan jo ihan sekaisin, joten ehkä on aika lopettaa tähän. Nyt kaivan jätskirasian pakastimesta ja asetun mukavasti sohvalle lätkän pariin. Mutta eiköhän meistä ala taas pikkuhiljaa kuulua enempi.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!


Ensilumen fiilistelyä

 Lapset olivat tänä aamuna aivan pähkinöinä, kun huomasivat ensilumen vallanneen mustan maan. Heti kyseltiin myös, että joko se joulupukki tulee? Tätä kysymystä ollaan kuunneltu kesästä asti ja aina olen vastannut, että joulupukki tulee sitten kun maa on valkoinen. Noh, kiitos tämän mun erittäin viisaan vastauksen saamme kuunnella joulupukkikyselyä tunnin välein seuraavat kaksi kuukautta.

Vaikka mä oonkin talvea ja sen kylmyyttä vastaan, niin silti aina se lumen tulo piristää ihan hurjasti. Kai se on se lumesta tuleva valo mikä niin sitten piristää. Kun harmaa ympäristö muuttuu kirkkaan valkeaksi, niin samalla se oma mieli ja olokin jotenkin valaistuu.
Myönnän, että siitä on taas varmaan ikuisuus kun olen jaksanut lähteä lasten kanssa heti aamusta ulos. Koska syksy, kylmä, synkkyys ja hyiyök olisipa jo kesä. Tänään kuitenkin oltiin täydessä varustuksessa käppäilemässä kohti leikkipuistoa jo kello yhdeksältä aamulla! Täytyyhän tästä kirkkaasta olotilasta nauttia vielä kun kerkeää, sillä huomenna on taas mustaa ja kylmää. Suomen talvet kun tiedetään.

Noelkin pääsi ensikosketukseen lumen kanssa, mutta en oikein ole varma tyypin mielipiteestä. Aluksi oli hurjan hauskaa ja jännää, mutta nopeasti hermot petti kun ei päässytkään kunnolla liikkumaan ja lumihanki änkesi naamalle. Ehkä sitten ensi vuoden puolella Noelkin voi nauttia ulkoilusta enemmän, kun silloin luultavasti jo kävelee.

ihanaa kun lapset nauttii talvesta ja näinkin yksinkertainen juttu kuin lumi voi saada nämä pikkuhöppänät niin onnellisiksi!

Loppuun vielä muutama kuva, joita hangessa hyppien räpsin jäisillä sormilla.














Onko meillä erityislapsi?


Mulla on pitkään ollut todella vahva tunne. Tunne siitä, että kaikki ei ole ihan ok



Meidän rakas pieni Kaspian..




Jo Kaspianin ollessa vauva me ja moni muu ihmettelimme sitä kun hän otti huonosti katsekontaktia. Aina vain käänsi pään pois jos hälle yritti höpistä. Neuvolassa kuitenkin riitti se, että muutamasti sai katsomaan silmiin ja kaikki oli ihan fine. Hymyily ja nauraminen oli myös aika harvassa, mutta kyllä niistäkin aina sillointällöin sai nauttia.
Kaspian lähti liikkeelle vähän myöhemmin kuin muut, mutta kuitenkin ihan ns. ''aikarajojen'' sisällä. Nopeasti kuitenkin huomio kiinnittyi siihen kömpelyyteen. Vaikka Kaspian oli istunut jo monta kuukautta tuetta, niin silti hän kaatuili edelleen suoraan taaksepäin. Sama tukea vasten seistessä. Kävelemään Kaspian oppi 1v2kuukauden ikäisenä ja kuten kaikilla, aluksi se oli aika robottimaista. Nopeasti kävely vaihtui juoksuun, mutta se Kaspianin meneminen oli ja on edelleen aika hurjan näköistä. Vaikka hän ei kaatuisikaan, niin ainakin hän näyttää jatkuvasti siltä, että lentää naamalleen hetkenä minä hyvänsä. Jalat vetää sellaistakin siksakkia, yrittäen pysyä pään ja ajatellun suunnan mukana.

Kaspian puhuu hyvin ja paljon. Monen sanan lauseita. Useimmiten jutut liittyy siihen mitä hän tai joku muu tekee tai sitten hän toistaa sitä mitä joku toinen sanoo. Puhe on hyvä, mutta ymmärrys ei ole samalla tasolla. Kun Kaspianille puhuu hän voi kyllä katsoa silmiin, mutta sen huomaa kuinka koko juttu menee ihan ohi. Toinen vain seisoo ja katsoo, mutta ei reagoi mitenkään. Yhteys on niin sanotusti välillä ihan hukassa. Tuntuu, että Kaspianilla on joku ihan oma maailma missä hän pääosin elelee ja sitten aina välillä palaa ''maan pinnalle'' katselemaan muuta meininkiä.
 Myös yksinkertaiset ohjeet tuntuvat olevan Kaspianille hankalia. Lähes kaikki lapset uhmaavat joskus kieltoja, mutta kun Kaspiania kieltää, niin hän ei lopeta ennenkuin hänet ottaa siitä itse tilanteesta pois. Sen huomaa, kuinka usein kielto ja selitys menee aivan ohi ymmärryksen ja jätkä vain seisoo ja tuijottaa kysymysmerkkinä. Joskus kuitenkin takaisin saattaa saada jopa pienen virnistyksen tai vastauksen: ''haluan'' -ja silloin sen tietää, että viesti on mennyt perille. Siitä huolimatta tilanne ratkeaa ainoastaan siihen, että hänet haetaan pois tilanteesta.

Myös jotkut perus arjenasiat ovat kinkkistä puuhaa. Kaspian ei osaa vielä riisua muuta kuin sukat ja  pipon. Hän ei myöskään osaa pukea yhtäkään vaatekappaletta päälle. Jopa pipon laittaminen päähän on vielä hankalaa.
Kaspian syö kyllä itse, mutta kaikki menee pelkästään sormin suuhun. Oli kyseessä sitten jogurtti tai lihakeitto, kaikki syödään sormin. Lusikan/haarukan kanssa malttaa ottaa kaksi kertaa ja sitten on jo kädet kulhossa. Kaspian laittaa myös edelleen suuhun kaiken muun mitä käsiinsä saa.



 Noelin syntymä ja kasvu on oikeastaan ollut mulle tässä se isoin avaava tekijä. Vaikka aina on ollut se ''outo tunne'' tuolla jossain tästä, mutta Noelin tulo on vain vahvistanut sitä. Todella kamala sanoa, mutta paljon helpommin mä saan jopa Noeliin otettua kontaktia kuin Kaspianiin. Noel vastaa ilmeillä tai naurulla, mutta Kaspianin kasvoilta on todella hankala lukea mitään. Usein hän vain ignooraa täysin sen, että joku katsoo. Vaikka silmäkontakti ei kiinnosta, niin Kaspian kuitenkin hakee paljon läheisyyttä ja kosketusta. Sylissä viihtyy hyvin, ainakin niin kauan mitä vilkkaudeltaan ehtii. Ei väliä onko ihminen tuttu vai tuntematon, syliin tämä aina änkee.

Kaspianin 2-vuotis neuvolassa otin asian puheeksi ja yllätyin positiivisesti, kun neuvolatäti otti mut oikeasti tosissaan. Tiedän etten ole ainut joka on näihin asioihin kiinnittänyt huomiota, mutta se, että neuvolatätikin huomasi. Se kertoo jo jotain.
2-vuotisneuvolassa piti tehdä nuppipalapeli, rakentaa torni ja potkaista palloa. Nuppipelin teosta ei oikein voi sanoa mitään, sillä Jade näytti Kaspianille mikä kuuluu mihinkäkin. Mutta kyllä siinäkin oli ongelmia, sillä Kaspianin oli vaikea hahmottaa miten päin palat siihen kuuluu. Palikkatornia jaksoi kasata vain muutaman palikan verran, sillä olihan se nyt niin paljon hauskempaa kaataa heti se nurin. Palloa me ei saatu Kaspiania potkaisemaan millään. Aina hän otti sen vain käsiin ja heitti.

Me saatiin nyt sitten lähete lastenlääkärille ja se on tämän kuun lopussa. En oikein edes osaa sanoa mitä odotan vai odotanko mitään?
 Jos jotain on niin eihän se välttämättä selviä edes vielä. Onhan 2-vuotias kuitenkin vielä sen verran pieni.
Voihan myös olla, että Kaspian on vain tämmöinen persoona ilman mitään sen kummempaa, mutta mun mielestä on hyvä, että seurataan ja tutkitaan.
Koska mitä jos..
Ja jos jotain selviää, niin se on varma ettei se muuta mitään. Samalla tavalla yhtä rakas hän on niinkuin aina ja samalla tavalla me elettäisiin päivä kerrallaan, aivan kuten tähänkin saakka.


Jade 4v & Kaspian 2v - synttäribailut


Rakas tappelukaksikkomme vanheni ~viikko sitten ja eilen lauantaina näitä sankareita sitten juhlittiin.
Ensimmäistä kertaa täytekakun teko napsahti mun niskoille ja noh, ei se ulkonäkö mitenkään kehuttava ollut. Oli mulla tietenkin kovat suunnitelmat ja visiot pään sisällä siitä millainen kakusta tulisi, mutta teoria ja käytäntö eivät aivan tukeneet toisiaan. Pääasia, että karseasta ulkonäöstä huolimatta maku meni nappiin. Onneksi myös 4vee neitinäpsäkkä oli äidin leipurintaitoihin tyytyväinen ja hänen mukaan kakku muistutti juuri sitä kukkakakkua mitä toivoikin.

Ihania vieraita kävi, lähes kaikki tarjottavat hävisi ja lapset saivat mahtavia lahjoja.
Kaspianin lahjoissa oli selvästi teemana paloautot, sillä nyt niitä löytyy! Tyyppi on ihan haltioissaan kaikista uusista leluista. Niitä mä en ala tähän edes luettelemaan, sillä näillä äitiys/imetysaivoilla unohtaisin vähintäänkin puolet. Mutta näin tiivistettynä, paljon autoja ja muita moottorivehkeitä.
Jade sai myös ihania lahjoja! Miksi mulla ei ole ollut barbieautoa tai skootteria muksuna? :D
 Paketeista kuoriutui myös paljon kyniä, värityskirjoja, askartelujuttuja ja uusi penaali. Näitä ei voi koskaan olla liikaa, sillä jotenkin hupsusti kaikki tuppaa katoamaan tässä talossa. Jade sai myös muumien kirjainpelin, jolla saa kätevästi opeteltua kaikki aakkoset. Mun äidin vanha tabletti pääsi myös uusiokäyttöön, kun Jade sai sen lahjaksi. Sillä saa sitten pelailla lasten opettavaisia pelejä, aikarajalla tietenkin.

Vielä iso kiitos kaikille ihanille vieraille!
Reilu kahden kuukauden päästä sitten uudestaan.
 








Markettityylistä Merkkiin




Mun ensikosketus ja järjen menetys merkkivaatteiden maailmaan oli kun Noelin kummitäti alkoi ostelemaan ja postittamaan meille kaikkia ihanuuksia. En tosiaankaan tiedä miksi tai mikä, mutta joku siinä vain kolahti ja pahasti. Ne vaatteet vaan nappas heti kiinni ja varasti mun sydämen.
 Aluksi vain selailin nettisivuja, haaveilin ja kauhistelin hintoja. Sitten päässä syttyi lamppu ja muistin jälleen facebookin ihanankamalan kirppismaailman.
Ja siitä se sitten lähti.

Vielä vuosi sitten mä seurasin silmät maapallon kokoisina sitä menoa, kun porukka makseli lastenvaatteista hunajaa. En tosiaan ymmärtänyt, että miksi. Miksi maksaa yhdestä paidasta kolmen ''normaalin'' paidan hinta?
 Kyllä sen kuitenkin aika nopeasti alkoi ymmärtämään sitten, kun itse pääsi saman hulluuden makuun.
Ymmärrän siis sen, mutta en itse siihen taivu. Kyllä menee piikki kynnen alle ja sietää mennäkkin tai oltaisiin nopeasti vararikossa. Jos olisin yhtä masseissa kuin Roope ankka, niin luultavasti raaskisinkin ostaa uutena ilman omantunnontuskia ja viikon makaronimössökuuria.
Nyt tyydyn hyvillä mielin kirppiksiin, mutta osaavat nekin olla petollisia.




En pue lapsiani merkkivaatteisiin sen vuoksi, ''koska muutkin tekee niin'' tai yrittäen näyttää olevani jotenkin parempi äiti. Ei, en tosiaankaan. Ne vaan miellyttää todella paljon enemmän silmää kuin markettien printtiörvellykset - ja tuntuu ettei kaupoissa muita enää edes myydä. En ole kuitenkaan mitenkään merkkiuskollinen, vaan hyvin voin edelleen ostaa sieltä Lindexiltä jos vaan sattuu vastaan joku ihanuus mikä on pakko saada. Kyllä meiltä löytyy edelleen perus henkkamaukkaa ja muita, mutta kyllä mä oon huomannut, että ne on aika hyvin hukkuneet sinne kaapin perälle, eikä vaan eksy enää pahemmin päälle.

Ulkonäön ja laadun lisäksi jättiplussaa on jälleenmyyntiarvo. Jos tuote on haluttu ja hyvässä kunnossa, niin aika varmasti siitä saa omansa takasin. Itse myyn vaatteet eteenpäin usein tarjouskaupalla, eli ostaja itse määrittelee vaatteen hinnan, niin aika usein oon saanut takaisin lähelle sen mitä itse olen maksanut. Joskus jopa enemmän.
 Nyt oon yrittänyt myydä perusvaatetta, mutta paikalliskirppiksellä kukaan ei niitä osta ja muualla myydessä korkein tarjous on sen 0,50cnt ja sillä summalla on ihan turha lähteä postittamaan. Vaatteita ei kuitenkaan ole niin paljoa, että olisi järkeä ottaa kirppispöytää ja maksaa sitä sen 30e/viikko, kun sen vertaa tuskin edes saisi myyntiä.

Mielummin siis bongailen käytettynä silmää miellyttävää merkkiä ja pääsen niistä myöhemmin paljon varmemmin eroon jopa siedettävällä hinnalla.

Tällä hetkellä oon ihan in lööv Gugguun, papun ja vimman vaatteisiin. Myös Mini Rodinin basic -sarjan vaatteet on mun mieleen.
Varsinkin Gugguun vaatteet istuu Kaspianin päälle yhtä hyvin kuin nenä päähän. On oikeasti ollut aika hankalaa löytää Kaspianille paitoja, jotka eivät leijuisi päällä tai housuja jotka eivät valu jalasta. Vaikka Gugguu on slimmi malli, niin silti ne venyy hyvin myös tuon pienemmän lihapullan päälle.
Papun polvipaikat ovat ehdoton suosikki housuissa. Noelilla ja Kaspianilla on niitä nyt yhteiskäytössä, sillä sama koko menee edelleen kummallekkin. Jadellekkin kotiutui papulta hetki sitten ihanat karkkipinkit polvipaikat ja kantomekko. Vaatteita sovittaessa tyyppi oli ihan pähkinöinä. Myös auringon keltainan Gugguun frillamekko on aivan Jaden suosikki.

Jokainen pukekoot lapsensa miten tykkää ja me tykätään pukeutua just näin.



Hellyyttä iholle - Little Butterfly London

 Kiitos Mammalandian me saatiin huippu mahdollisuus yhteistyöhön Jolien kanssa.
 Jokin aika sitten meille kotiutui sieltä aivan mahtava ja ennen kaikkea suloinen hoitotuotepaketti. Kyseessä on Lontoolainen ekosertifioitu high premium brändi, nimeltä Little Butterfly London.

Tuotteet ovat varsinkin äitien, lasten ja raskaana olevien suosioon, mutta tottakai tämä sarja sopii kenelle tahansa muullekkin laadukkaasta ihonhoidosta kiinnostuneelle. Little butterfly London tuotteet sopii erityisesti herkälle, kuivalle ja ekseema-alttiille iholle. Tuotteet ovat myös täysin turvallisia raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne eivät sisällä mitään haitallisia ainesosia, yhdisteitä tai keinotekoisia hajusteita. Luonnollisiin raaka-aineisiin kuuluu esimerkiksi ihana ja aito ruusunmarja, arganöljy, kurkku, persikka, aprikoosi ja granaattiomena.


 Pakettia avatessa heti pisti silmään näiden purkkien ulkonäkö. Todella tyylikäs, luonnonläheinen, mutta samalla moderni lookki. Kuten kaupan saippuaosastolla, availin purnukoita ja pistin nenäni nuuskuttamaan. Niin hillittyjä, mutta samalla ihanan raikkaita ja luonnollisia tuoksuja.

Esittelen ensimmäisenä oman suosikkini: Top to Toe Wash -puhdistusgeeli. Tämä raikas ja virkistävä puhdistusgeeli sopii aivan kaiken ikäisille. Sen koostumus on hieman geelimäistä ja se vaahtoaa pehmeästi puhdistaen sekä vartalon, että hiukset hellävaraisesti. Sopii hyvin myös kylpyvaahdoksi. Ja mikä parasta, meillä ei lapset ole valittaneet ollenkaan silmien kirvelystä tällä hiuksia pestessä!
Kaikista herkimmillekkin ihotyypeille sopiva puhdistusgeeli pitää sisällään kosteuttavaa kurkku-uutetta sekä rauhoittavia kaura -ja mesiangervouutteita. Hennon makean ja raikkaan tuoksunsa se saa puhtaasta mandariinista ja appelsiinista.


 Little Butterfly London on erikoistunut myös raskausajan ihonhoitoon. Sarjalta löytyy ylellinen vartalovoi, joka on kehitetty erityisesti ehkäisemään venymäarpia raskauden aikana ja hoitamaan jo syntyneitä arpia ja venymäjälkiä. Cocoon of Bliss Stretch Mark Butter koostuu cupuacu-, kokum-, mango-, lillipe-, kaakao-, sekä karitevoista. Ne parantavat ihon elastisuutta auttavat pitämään ihon pehmeänä ja joustavana. Mukana koostumuksessa olevat Rooibos ja Arnikki rauhoittavat ihoa. Miedon tuoksun tuo häivähdys Mantelia, vadelmaa, persikkaa ja aprikoosia.


 Väsyneen ihon pelastus: Blossoms In Spring Illumating day cream. ''Koostumukseltaan kevyt ja nopeasti imeytyvä kasvovoide.'' - Tämän mä allekirjoitan täysin! Monesti rasvoista jää inhottava ja raskas tunne kasvoihin, mutta ei tästä. Rasva oli todella hentoa ja kevyttä, joka todella imeytyi nopeasti jättäen kasvoihin pehmeän ja raikkaan tunteen. Kasvovoide tehokosteuttaa ja uudistaa ihoa kasviuutteiden ja vitamiinien avulla. Sen sisältämä purasruoho-, persikka-, kurkku-, ja papaijansiemenöljy ravitsevat ihoa syvältä. Antioksidantti- ja C-vitamiinipitoinen acai-marja auttaa suojaamaan ihoa vaipaiden happiradikaalien vaikutukselta. Pieniä juonteita siloittamaan auttavat rohtopassio, granaattiomena ja vihreä tee-uute. Valkomulperi antaa iholle kirkkautta ja palauttaa ihon luontaisen hehkun. Sopii hyvin epäpuhtauksiin taipuvalle iholle sekä toimii hyvin esimerkiksi meikinalusvoiteena.


Ennenaikaisia ryppyjä estämään korjaava yövoide: Illuminating Night Cream. Se tehostaa ihon uusiutumista ja tuo siihen kaivattua pehmeyttä sekä sileyttä. Kirkastava valkomulperi lakritsanjuuren kanssa yhteistyötä tehden auttavat vähentämään pigmentaatiota ihossa sekä palauttamaan ihon luontaisen hehkun. Yövoide rauhoittaa, suojaa ja vahvistaa kuivaa sekä stressaantunutta ihoa.
Kuten päivävoide, myös tämä oli erittäin helppo ja miellyttävä hieroa kasvoihin. Niin kevyt ja nopeasti imeytyvä koostumus. Eikä unohdeta ihanan raikasta, mutta mietoa ja makeaa tuoksua.


Ihonhoitotuotteiden mukaan mahtui myös ensimmäisessä kuvassa näkyvä musta puteli. Kyseessä on Wairpaint -100% luonnollinen hampaiden valkaisuun tarkoitettu jauhe. Tämä hellävaraisesti hampaiden tummentumia vaalentava jauhe koostuu viidestä eri ainesosasta. Bentoniittisavi, joka on täynnä hampaille tärkeitä mineraaleja, kuten kalsiumia ja kaliumia. Kookoksen kuoresta valmistettu aktiivihiili puhdistaa tehokkaasti ja kiilloittaa hampaita hellästi kiillettä vahingoittamatta. Tulehduksia vähentämässä ja suuta raikastamassa luomulaatuiset appelsiinin kuori, piparminttu, sekä sitruunamyrtti.
Mun hampaathan on aivan järkyttävässä kunnossa, kiitos teini-iän huolimattomuuden ja muutenkin huonon hammasluun. Siitä huolimatta tätä kokeiltaessa näin noissa vähän vähemmän kärsineimmissä alahampaissa pienen eron entiseen. Säännöllisellä käytöllä jopa uskon tämän toimivan ja poistavan hampaista tummentumia samalla tehden niistä valkoisemmat ja kirkkaammat. Mihinkään läpimätään keltaiseen hammasluuhun (kuten minulla) tuskin täysin toimii, mutta normaaliin aika varmasti.
 Ikäväkyllä meidän purnukka koki ikävän kohtalon, sillä se joutui salakavalasti neiti 4veen kynsiin. Tämä oli sitten levittänyt tuon mustan jauhepurkin kokonaan ympäri vessaa. Tämän tuotteen testailut jäivät siis hyvin lyhyeen.

Mikäli haluaa itselleen, lapsilleen ja vaikka koko suvulle vain luonnonmukaisia ja allergiatestattuja tuotteita, jotka vieläpä tuoksuvat ihanalle, niin voin täysin omasta puolestani suositella tutustumaan tähän Little Butterfly London brändiin enemmän.

Pelottava perhepeti


 Perhepeti tuntuu olevan paljon päänvaivaa aiheuttava aihe. Joko sen vakuutetaan olevan vauvan turvallisin ja parhain paikka nukkua tai sitten se lytätään alas manalaan saakka. Itse koen asian niin, että toisilla se toimii ja toisilla se ei oikeasti vaan toimi ollenkaan.
Meillä se ei todellakaan toimi. Silti Noel nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä, ainakin osittain.
Pääosin me pyritään nukuttamaan Noel aina omaan sänkyyn ja siellä oikein hyvin nukkuukin. Öisin kuitenkin herää edelleen niin monta kertaa, että mun imetysaivot päättää aina sammua siinä samalla kun syötän Noelia maaten meidän sängyssä. Siihen se jätkä sitten jää meidän väliin.
Enkä mä kestä sitä.



Tottakai se on ihanaa kun se oma rakas lapsi tuhisee maailman suloisimpana siinä kainalossa, mutta siihen se ihanuus jääkin. Varpaita suussa ja kuolaa silmässä.
 Perhepedissä mulla myös menee paikat ihan tosi jumiin. Meillä on sänky keskellä huonetta, joten vasen kylki on ainoa mahdollinen nukkuma-asento Noelin ollessa välissä. Kerran syötin Noelia oikealla kyljellä niin, että hän oli reunan puolella ja siinä superväsyssä onnistuin nukahtamaan siihen. Lopun osaattekin varmaan päätellä itse. Se tömähdys ja lohduton itku. Maailman kamalin fiilis kun heräät siihen ääneen ja tajuat mitä on tapahtunut. Onneksi koskaan ei ole tullut mitään mustelmaa pahempaa.

Viime yö herätti mut miettimään tätä aihetta ihan kunnolla.
Olin ottanut Noelin aamuyöstä tissille viereen, ihan kuten aina. Nukahdin siihen, enkä siirtänyt häntä takaisin omaan sänkyynsä. Seuraavaksi havahdun siihen, kun kuuluu hiljaista yninää ja pienet jalat potkii mua. Herään ja huomaan ettei Noelia näy. Paniikki iskee kun ymmärrän missä hän on.
Noel oli piiloutunut kokonaan päätä myöden mun peiton alle ja siinä päällä vielä Nikon peitto! Otin äkkiä peitot pois ja Noel oli aivan hiestä märkä, vaikka nukkui vaippasillaan.
Hengitys oli hiukan tiheää, mutta nopeasti rauhottui rinnalle ja jatkoi levollisesti uniaan.
Minä en niinkään.

 Se tunne oli ihan hirvittävä kun mietti miten siinä olisi oikeasti voinut käydä.
Mä en ymmärrä miten sikeesti oon voinut nukkua, etten oo tajunnut vetäväni peittoa korviin vauvan yli.
Siitä ei myöskään ole pitkä kun tämä samainen pikkukaveri oli änkenyt päänsä mun tyynyn alle, mutta sen onneksi huomasin aika nopeasti.

Tästälähin aion pysyä yösyötöt skarppina ja poika siirtyy samantien takaisin omaan sänkyynsä kun masu on täytetty.
Alkutekstiä toistaen, toisilla perhepeti toimii ja toisilla se ei todellakaan toimi, jokainen päättäkööt siitä itse.

Me sanotaan perhepedille ei kiitos.