Kaspian 6kk + neuvola


Kaspian on nyt jo PUOLIVUOTIAS!
 - Ollut pian jo viikon verran ja nyt jos koska on oikea aika ihmetellä tätä ajan pikajuoksua. Miten mun pieni ja ikuinen vauva voi olla jo lähmpänä yhtä vuotta kuin syntymää? Haikeaa, mutta samalla niin ihanaa. Nyt kun oikeasti rupeaa miettimään, niin todella haikeaa! Mahdollisesti Kaspi jää meidän viimeiseksi lapseksi ja aika vierii näin nopeasti. En voi ymmärtää, että milloin ja miten hänestä tuli jo näin iso! Ensimmäiset kuukaudet menee aina niin sumussa ja sitten yhtäkkiä sitä vain havahtuu kuinka nopeasti se pieni kasvaakaan. Muutama päivä sitten selailin Kaspin minivauvakuvia ja voi helllanlettas kun toinen on ollut niiin pieni ruttukasa! Ja ei, mulla EI ole vauvakuumetta! Ei tosiaankaan, mutta onhan nuo kurttunassut tikkujalkoineen vaan niin lutusia.


Meidän puolivuotias pikkublondi on aina ollut vähän hitaasti syttyvää sorttia. Menohaluja löytyisi vaikka mihin, mutta itse toteutus on vielä hakusessa. Kaspian on nyt oppinut pyörimään napansa ympäri ja ei tarvi kuin selkänsä kääntää niin jätkä on jo vetämässä ympyrää. Kovasti olisi halukas pääsemään myös eteenpäin, mutta taitaa vielä hetki mennä, jotta idea sen toteuttamiseen syntyy. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire, vaikka toisaalta odotan jo innolla Kaspianin liikkeelle lähtöä. Lattialla tulee nimittäin aika nopsaa kiukku kun ei pääsekkään juuri sinne minne haluaisi. Vihdoin on myös istuminen alkanut luonnistua ja nyt hän osaa istua jo pieniä hetkiä ilman tukeakin.

Nyt Kaspi on vajaat pari viikkoa syönytkin ainoastaan syöttötuolissa. Aiemmin siinä oleminen oli aika huojuvaa menoa, mutta nyt sujuu jo todella hyvin. Soseilutkin sujuvat täällä erinomaisesti. Lähes kaikki kelpaa ja maistuu. Ehdoton suosikki on päärynäsose ja inhokeissa ykköseksi on päässyt kukkakaali. Kaspian syö nyt vaihtelevasti 3-4 ateriaa päivässä: Aamupuuro (joskus jää välistä), lounas, välipala ja iltapala. Tissiä myös tietysti aina kun haluaa. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta syömään kiinteitä sen 5 kertaa päivässä, mutta ei niilläkään vielä mikään hengenhätä ole. 
Heti kun kiinteät astuivat kuvioihin alkoi myös levottomat yöt. Ennen Kaspian tissitteli vain kerran yössä, mutta nyt useimmiten jopa 3-4 kertaa.
 Toisaalta uskon, että tulevilla hampailla taitaa myös olla osuutta asiaan. Ikeniä hangataan kuin viimeistä päivää ja kuolaa valuu litroittain. Hienosti ne naskalit sieltä ikenistä kuultaa läpi, mutta ihan läpiläpi eivät ole vielä päässeet.

Kaspian on oikea papupata ja lörpötystä kuuluu lähes jatkuvasti. Ääntelykin on noussut uudelle asteelle ja pelkän kiljumisen sijaan Kassu osaa jo muutamia äänteitä vai miksikä niitä nyt kuvailisi. :D No esimerkiksi höpinä on usein tällaista: ''Vauvvauvvau'', ''mammmammammmam'', ''pläypläypläy'',  eikä enään siis sitä pelkkää ''ääääääääääääää'' :tä. Myös pöriseminen on edelleen kovassa suosiossa. Nykyään tuo hassunassu jopa nauraa ilman mitään kummempia taikatemppuja. Ennen kun sai tehdä kaikkensa, jotta saisi edes pienen hihkasun aikaan. Instagramiin (juliakotajarvi) lisäsinkin pari viikkoa sitten videon missä Kaspian räkättää aivan vääränä Jadelle.


Tiistaina käytiin Kaspianin kanssa neuvolassa ja mitään sen kummempia selittelyjä tässä miniukkelin PUOLIVUOTIS mitat!
(suluissa 5kk)

Paino:  8130g  (7330g)
Pituus:  67,4cm  (66cm)
Pipo:  42,9cm  (42,1cm)

''Suloinen, jäntevä poju!
Kasvaa hienosti.
Motoriikka kunnossa, sivuheijasteet tulleet.
Touhukas, kovasti ääntelee.
Silmä edelleen rähmii.''

Hyvin voidaan ja hyvin kasvetaan. Näillä mennään ja seuraava neuvola onkin vasta toukokuun lopussa.


Pääsiäisterkut!


Tällaiset pääsiäistunnelmaiset pikaheipat pitkästä aikaa. Jaden raastavan uhman ohella tänne kuuluu ihan hyvää. Päivät vierii hurjaa vauhtia ja lapset kasvaa ihan silmissä. Eilen Kaspianillekkin tuli ikää jo PUOLIVUOTTA! Ajattelinkin tehdä Kaspianista ja Jadesta vielä omat postaukset tässä lähipäivinä.

Tänään ollaankin trulliteltu ja herkuteltu ihan reilulla kädellä! Jade pääsi nyt ensimmäistä kertaa virpomaan muillekkin kuin isovanhemmille ja neiti oli kyllä tosi reipas. Mitä nyt pieni uhmanpoikanen meinasi välillä nostaa päätään, mutta selvittiin sentään ilman kuralätäkköön heittäytymis raivareita. :D Hienosti jaksoi kiertää monta taloa serkkupoikien kanssa. Harmi vain, että aika huonosti oli porukkaa kotona tai sitten ei vain avattu ovea.. Mutta ihan tarpeeksi niitä namuja kuitenkin tuli. Saa äitikin salaa napata muutaman. ;)

Nämä oli sitten tosiaankin todelliset pikaheipat ja nyt suuntaan laittamaan tuota kuolakallea untenmaille. Palaillaan myöhemmin parempien kuulumisten kanssa!

Hyvää pääsiäistä kaikille!


Talvi, tuo tautien ihmeaika.

Talvi on mulle aina haastavaa aikaa. Jos luitte postauksen fobiastani, niin ymmärrätte miksi. Tauteja siellä ja tauteja täällä. Facebook tulvii ämpäripäivityksiä ja pelkkä kaupassa käyntikin saa taas aikaan tuskanhien otsalle. Ihmiset ahdistaa, julkiset paikat ahdistaa, kaikki ahdistaa. Välillä tekisi mieli lähettää koko hemmetin talvi ja kaikki taudit suoraan helvettiin, sillä aina sama juttu.
Voi kuinka monesti onkaan tehnyt mieli eristäytyä kaikesta ja pysyä vaan kotona päästämättä ketään tänne. En kuitenkaan ole niin itsekäs! En halua eristää lapsieni maailmaa ja elämää sen vuoksi, että itse kärsin ja pelkään. Se olisi niin väärin. Myönnän, että olen jättänyt nyt kerhoilut vähemmälle ja kaupassa käyn pikaisesti mielummin yksin, mutta niin myös varmasti moni muukin on tehnyt. Tuskin ketään muukaan haluaa perheeseensä jylläämään influenssaa tai vatsatautia, ei erityisesti ainakaan foobikko. Lapset siis varmasti antavat anteeksi muutaman kerhon väliin jättämisen.

Viime lauantaina uhmasin taas omaa pääkoppaani kun mentiin lokakuisten miittinkiin ja syötiin buffetissa! Niin monesti kun kävinkin läpi kaikkia tekosyitä miksi me ei päästäisi, mutta onneksi! - Siis oikeasti onneksi mä en antanut pelon viedä ja voittaa! Sain tavata niin ihania ja huippuja ihmisiä!<3 Kunnialla selvisin sen reissun ilman turhaa paniikkia. Hyvä minä!
Monesti tulee mietittyä, että miksi juuri minä? Miksi täytyy pelätä näinkin turhanpäiväistä asiaa. Toisaalta, pelot on tehty kohdattavaksi ja niin olen tehnyt joka päivä ja niin aion tehdä myös jatkossakin. Viime vuosi olikin täynnä kunnon siedättämistä ja siitäkin selvittiin. Parahin apu on kyllä ehdottomasti lapset! En tiedä missä maanraossa kökkisin pelkoni kanssa jos nämä eivät olisi joka aamu sinisilmineen vastassa. Lasten takia on pakko jaksaa. Ei vain voi jättäytyä pois arjesta ja mököttää mörököllin kolossa puoltavuotta.

Talvi on aina paha pelkokausi, mutta onneksi pian taas helpottaa edes hitusen!
Päivä kerrallaan kohti kesää!


Kuulumisia + Kaspianin 5kk neuvola


Täällä taas! Hellurei täältä flunssan keskeltä. Meillä sairastellaan jälleen kerran ja nyt tätä ihanuutta on kestänyt pian jo kolme viikkoa. Kaspian ja Jade ovat nyt tän kolmen viikon aikana olleet enemmän ja vähemmän räkäsiä ja edelleen jatkuu. Nikolla se kesti vain muutaman päivän ja mulla alkoi eilen. Sitkeätä on, muuta ei voi sanoa! Aina kun luulee, että olisi jo helpottamassa niin eheei, lisää vettä myllyyn vaan. Mutta nyt ollaan jo niin lähellä kevättä, että eiköhän nää flunssa ja tautikierteet pian helpota!
 Toivon todella, että tämä kröhäräkäpaska kaikkoaa ennen lauantaita, sillä silloin on tiedossa jänskä päivä! Meillä on sovittuna lokakuisten 2015 miittinki. Sellanen pienimuotoinen vain, mutta niin innolla odotan pääseväni näkemään nämä ihmiset ihan irl! Ajatella, että jo vuoden verran kuitenkin ollaan oltu naamakirjan kautta tekemisissä ja nyt vasta päästään näkemään. Ainakin toivottavasti, ellei tämä pirun räkätauti pistä kunnolla hanttiin. Toivotaan parasta!

Nuhaa lukuun ottamatta tänne kuuluu ihan hyvää. Jade on oma ihana itsensä - eli rajojaan koetteleva uhmatuhma, mutta samalla meidän rakas pieni hymytyttö. Neidin kanssa ollaan taas yritetty enempi pottailla nyt kun siihen on jälleen löytynyt innostusta. Vielä tosin tuloksetta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Jade aina haluaakin isojen tyttöjen housut eli Jaden sanoin ''tikkarit'' jalkaansa. Ei meillä onneksi mikään kiire ole kuivaksi opettelussa, hiljalleen hyvä tulee.


Meidän Kassu, Kaspi aka Kaspian on jo 5 kuukauden! Vihdoin ja viimein on meidän pikkutosikostakin kuoriutunut oikea hymypoika kera suloisten hymykuoppien. Hymyilyä ja juttua riittää. Nauraminenkin on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta kiljuminen on edelleen sitäkin muksampaa! Kaspian osaa kääntyä ketterästi selältä masulleen ja siinä se, heh. :D Vielä ei pyöritä navan ympäri tai mitään muutakaan, mutta ei onneksi ole kiire. Saanpahan ainakin pitää mun vauvan vauvana vielä pidempään.
 Vaikka kyllä kieltämättä välillä mietityttää, että kehittyykö Kaspian ihan normaalisti ikänsä mukaisesti, mutta sitten pitää vaan muistuttaa jälleen kerran ittiään, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Tiedän, että lapsia ei saisi vertailla, mutta väistämättäkin tulee mieleen mitä Jade osasi jo tässä iässä. Jade ei osannut vielä kääntyä, mutta kieri ketterästi akselinsa ympräi, oli löytänyt varpaansa sekä osasi istua ilman tukea. Mutta Tämä vain varmistaa tuon edellä mainitsemani sanonnan: Jokainen kehittyy täysin omaan tahtiin. Ovathan nämä lapset tosin muutenkin niin kovin erilaisia. Jade oli paljon rauhallisempi, viihtyi lähes missä tahansa ja tykkäsi vain ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa. Kaspian olisi taas koko ajan menossa ja sen takia lattia onkin maailman kurjin paikka kun ei vielä pääse liikkumaan. Sylissäkin heilutaan kuin tuuliviiri tornaadossa. Veikkaampa, että kun herra huomaa jalkojensa kantavan niin paikasta A paikkaan B tuo siirtyy juosten, ei kävellen.

Eilen käytiin Kaspin kanssa neuvolassa hakemassa uudet mitat sekä ilkeät piikit. Paikalla oli taas vaihteeksi sijainen joka lunttasi lapuista mitä piti kysyä/tehdä. Aina juuri silloin on sijainen kun mulla olisi paljon kysymyksiä, jotka sitten tietysti jää kysymättä tai sitten en saa niihin mitään kunnollista vastausta. Esimerkiksi tuo Kaspianin silmä tai kiinteiden aloitus 5kk iässä. Kaspianin silmän rähmimiseen ei sanonut juuta eikä jaata ja kiinteistä kun kyselin, lykkäsi vain jonkun soselehtisen ja käski lukea siitä. Okei.
Oli tosiaan taas rokotteiden aika. Rota suukkuun ja kaksi piikkiä reisiin. Hienosti pieni otti ne vastaan, vaikka iso huuto tulikin. Kaspian oli koko loppu päivän todella kiukkunen ja valvoi yli 5 tuntia putkeen, josta n. 3h oli pelkkää kitinää ja huutoa. Kävi niin sääliksi toista. Yö onneksi meni tosi hyvin, niinkuin se on Kaspianin kohdalla tupannut aina menemään rokotteiden jälkeen. Semmonen kevyt 12h unia yhdellä syötöllä. En valita! :D

Kaspianin 5kk mitat (suluissa 4kk)

Paino:  7330g  (6640g)
Pituus:  66cm  (63,6cm)
Pipo: 42,1cm  (41cm)

''Ihana poika :) Kasvaa hienosti, täysimetys. Nauraa ja ''puhuu''. ''

Täysimetyksellä me mentiin huimat 5 kuukautta ja mä oon oikeasti ylpeä siitä! Olisin voinut jatkaa täysimetystä pidempäänkin, mutta Kaspian rupesi osoittamaan selvää kiinnostusta kiinteisiin, enkä nähnyt mitään estettä niille. Tissittelyä jatketaan tietysti kiinteiden ohella ja luultavasti ainakin siihen asti kunnes Kaspi alkaa juomaan ''normaalia'' maitoa. Nyt ollaan maisteltu muutamia soseita ja alku menikin tosi hyvin. Kaspian oli aina suu auki niinkuin pieni linnunpoikanen. Yhtäkkiä tuo päätti tehdä koko hommalle täys stopin ja kaikelle yökittiin sekä suu pidettiin ihan supussa. Tänään illalla Kaspian kuitenkin päätti vetää kunnon satsin päärynäsosetta. Oikein itse kiskoi lusikkaa suuhunsa! Mutta en stressaa vaikka kiinteitä ei kunnolla hetkeen menisikään, sillä tiedän, että oma maito riittää myös varsin hyvin. Näillä mennään. :)