Lapsimessut 2018!


Yksi kevään odotetuin tapahtuma taas koettu!
Toinen kerta lapsimessuilla ja jälleen kerran niistä jäi tosi hyvä fiilis! Ihania vaatteita ja hyviä alennuksia.





Noelin kanssa tosiaan lähdettiin taas perjantaina junalla Melissan perheen luokse. Ihana nähdä taas omaa kummityttöä. <3 Niin pippurinen ja sydämen valloittava tyyppi.

Lauantaina aamupäivällä suunnattiin kohti messukeskusta ja no, aika erikoisissa oloissa.
Perjantaina eksyttiin muutamalle ja se muutaman juoman raja taisi ylittyä aika reippaalla kädellä, hupsis. Lapsimessuille lähdettiin sitten vain parin tunnin yöunilla. Vähän saattoi jossain vaiheessa meitä molempia heikottaa, mutta aika nopeasti olotila parani kaikkia niitä ihania vaatteita hypistellessä.




Lapsimessut täyttivät kyllä hyvin taas odotukset. Monia eri esillepanijoita, leluja, lastentarvikkeita ja ilmaisnäytteitäkin löytyi - ja tietysti ne alennukset! Ei kaikissa pisteissä mitenkään päätä huimaavat, mutta aletuotteet kelpaa aina jos vähänkään on sinne oman maun tai tarpeen suuntaan.

Yksi miinuspuoli kuitenkin jäi mieleen ja taas valitan samasta kuin viime vuonna: Vaunuilla oli joissain pisteissä lähes mahdotonta kulkea. Ties kuinka monta kertaa törmäilin rekkeihin tai jäin jumiin johonkin koloon. Ymmärrän, että tilaa ei ole mahdottomasti, mutta edes muutaman sentin leveämmät ''käytävät'' voisi toimia paremmin. Joihinkin pisteisiin ei sitten edes tullut kunnolla mentyä huonon pääsyn vuoksi. Mikä on mun mielestä ikävää niin asiakkaan kuin myyjienkin puolesta.


Budjetti lapsimessuille oli ihan hyvä. Ainakin siinä mielessä, että mulla ei ollut oikeastaan mitään tiettyä mitä sieltä lähdin hakemaan. Mukaan tarttui kuitenkin koko lompakon sisällön edestä kaikille kolmelle lapselle jotain.

Jadelle ostin Metsolan leggingsit ja ihanan frillapaidan. Gugguulta tarttui Jadelle mukaan myös ihanat karkkiprintti legsut.

Kaspianille ostin Gugguulta kaksi paitaa, toinen näistä myös ihana printtipaita karkkikuosilla! Noelilla on jo kyseinen paita, joten oli pakko ostaa vähän samisteltavaa. 
Blaalta löysin aivan äärettömän suloisen mustekala kuvioisen paidan! Mulla tuli heti Kaspian tästä paidasta mieleen, joten pakkohan se oli kotiuttaa.

Noelille ostin myös Blaan paidan. Se on musta, simppeli, sopii monen kanssa yhteen ja siis se oli niin äärettömän halpa ettei sitä vaan pystynyt jättämään rekkiin roikkumaan.

Sitten ostin pojille vielä Papulta kahdet housut. Hieman ehkä harmittaa, että en sitten niitä mustia baggyja ostanut, vaikka pyörittelin niitä käsissä vaikka kuinka kauan.
Myös serkun vauvalle lähti ristiäislahjaksi ihana Mainion jumpsuit.





Kuvia koneelle ladattaessa huomasin, että en ottanut mun messusaaliista kameralla ollenkaan kuvaa. Kuva siis räpsästy omenalla ja laatu sen mukainen.

Mutta ihan mukava herkkusaalis tuli sieltä haalittua mukaan!

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!
-Julia

MioMaon uutuuksia! (sis. arvonnan)

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Perhekuplan ja MioMaon kanssa.


MioMao Clothing on muutama vuosi sitten pinnalle pompannut kotimainen yritys. 
Mukavuus, tyylikkyys ja eettisyys ovat asioita joista MioMao pitää huolen.

Meillä ei ole vielä ollutkaan MioMaon vaatteita. Nyt saimme mahdollisuuden tutustua tähänkin merkkiin, kun saimme hiplattavaksi pari ihanaa uutuutta!






Uudesta mallistosta meille kotiutui ihana Mountain oversize t-paita ja sen kaveriksi tietenkin yhteensopivat Mountain leggingsit. Mä ihastuin tähän simppeliin, mutta mielestäni tyylikkääseen kuviointiin ja sen asetteluun.

Otin molemmat koossa 98/104 ja Jade on aikalailla tasan 100cm pitkä. Mua vähän varoiteltiin, että leggarit ovat aika pitkää mitoitusta. Vähän niissä on joo ylimääräistä pituutta, mutta ei todellakaan mitenkään häiritsevästi! Leggarit ovat ihanan kapeaa, mutta venyvää mallia. Jadellakin useat leggingsit alkavat päivän mittaan lörpöttämään päällä, mutta nämä pitivät hyvin muotonsa ja myötäilivät ihoa tiukasti koko päivän.
Oversize t-paita oli myös todella iloinen yllätys. Mä ajattelin sen vähän lyhyemmmäksi ja mietin suostuuko Jade sitä edes pitämään, kun nyt on joku mekkovaihe taas kovaa menossa. Tämä oli kuitenkin meille ainakin enemmänkin tunika pituutensa puolesta - ja se on vain plussaa!

Vaatteet ovat 95% puuvillaa ja 5% elastaania. Vaatteet ovat todella mukavan tuntuisia ja elastaani tekee niistä myös joustavampia, mutta joustavuudesta huolimatta vaate säilyttää aina muotonsa.

Vaikka tämä ei olisi yhteistyö, voisin siltikin tulla tänne hehkuttamaan MioMaota. Sen verran nyt tykästyin tähän merkkiin! Heidän verkkokaupassaan on monia erilaisia ihanuuksia ja varmasti tulen kotiuttamaan sieltä meille vielä muitakin vaatteita.




Loppuun haluaisin pistää vielä pienen arvonnan pystyyn!

Arvotaan kaksi lippua lapsimessuille!

Lapsimessut järkätään Helsingin messukeskuksessa 20.4-22.4.2018.

Osallistu arvontaan kommentoimalla oma sähköpostiosoitteesi kommenttiboxiin.
Voittajalle lähetän liput sähköisesti.

Liput arvotaan tiistaina 17.4. klo 20.00

Myös MioMao löytyy lapsimessuilta osastolta 6F30!
Käykää ihmeessä tutustumassa!


Sydämentykytyksiä Hoplopissa


Meidän eilinen päivä sujui oikein vauhdikkaasti Hoplopissa! Tähän aikaan vuodesta mä olen vähän yrittänyt vältellä tällaisia paikkoja, kun kaikki mahdolliset taudit kiertää. Mun oksennusfobiasta huolimatta lähdettiin kuitenkin pitämään hauskaa ja viettämään perus arkea erilaisempi päivä. En tietenkään halua oman pelon vaikuttaa lapsiin tai estää meitä tekemästä asioita.

Lapsillakin oli hurjan hauskaa! Mukana oli mun serkku lapsineen ja muutama muu tuttu kaveri. Ei paljoa lapsia näkynyt, kun niin kovaa sinkoilivat innoissaan sinne tänne.




Aamulla vähän pelkäsin, että millainen katastrofi mahtaa tulla jos mun täytyy juosta Kaspianin ja Noelin perässä. Mä kun en kuitenkaan pääse jakautumaan kahdeksi, ihme kyllä. Vanhemmilla ois hyvä olla sellainen ominaisuus, vai mitä?
Kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin! Kaspian juoksenteli muiden perässä ja Jade piti hienosti veljestään huolen.
Hoplop oli ihmeen tyhjä, eikä meidän lisäksi siellä tainnut olla kuin yksi tai kaksi muuta perhettä. Paljon mukavempi noin kuin, että siellä olisi ollut montakymmentä lasta riehumassa.

Kun lapsi meni hukkaan

Huolilta ja murheilta ei kuitenkaan säästytty!
Katsoin kuinka Noel sujahti pienten puolen pallomereen ja jäi heittelemään palloja.
Jadella ja hänen pikkuserkullaan E:llä oli barbi jumissa putkessa, jota lähdin pikaisesti katsomaan. Serkkuni jäi pallomeren läheisyyteen syöttämään vauvaansa.

Takaisin tullessa ihmettelin kun pallomeri oli tyhjillään, eikä Noelia näkynyt enää pienten puolella. Serkkunikin sanoi, että ei siitä ole kukaan tainnut ohi kulkea, ei ainakaan niin, että hän olisi huomannut.
Kolusin pallomeren läpi ja ei, Noel ei ollut tosiaan siellä. Lähdettiin sitten kiertelemään ympäri Hoploppia, jos Noel olisi vaan sutjakkaasti karannut isojen puolelle leikkimään.

Sydän alkoi hakata ja kurkkua kuristaa kun oltiin kierretty paikka ympäri jo muutamasti, eikä poikaa näy vieläkään missään. Ajatukset pyörivät pallomereen tukehtumisesta sieppaukseen saakka. Tuntui, että oltiin katsottu jokaikinen mahdollinen kolo, myös synttärihuoneet ja vessat tutkittiin. Ei vieläkään mitään merkkiä Noelista! Myös lapset auttoivat etsimään Nopsua.

Noin 15 minuutin (joka muuten tuntui ikuisuudelta) kuluttua näen kuinka yksi Hoplopin henkilökunnasta pitää Noelia sylissään ja kävelee meitä kohti.
Hän toteaa iloisesti, että: ''Teillä oli lapsi hukassa? Tämä pieni löytyi meidän keittiöstä. Hän olisi kovasti halunnut auttaa tiskien kanssa.''
Voi luoja mikä helpotus! Isot kiitokset henkilökunnalle ja äkkiä kaappasin nauravaisen lapsen syliini.<3 Niin nopea jätkä, että oli onnistunut kulkemaan monen ihmisen ohi ilman, että kukaan oli huomannut yhtään mitään.
Ei olisi ollenkaan pahitteeksi omistaa vähintäänkin yhtä silmäparia lisää, ainakaan omalla kohdallani. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!





Loppupäivä sujuikin taas yhtä mukavasti kuin alkoikin tästä katoamistempusta huolimatta. :)

-Julia

Haastavaa aikaa 4-vuotiaan kanssa




Täällä eletään sellaisia päiviä, että pitkäpinnaisellakin tyypillä kärähtäisi nuppi. Korvat puuttuu tai muuten vain mikään sanoma ei mene perille. Mukaan kuvioihin on Jadella tullut valehtelu ja tavaroiden luvatta ottaminen. Myös Kaspianin yllyttäminen tyhmyyksiin on aivan päivittäistä - sittenhän on helppo laittaa kaikki veljen syyksi.

Kaikista eniten rassaa se tavaroiden vieminen ja sitten vielä valehtelu päälle - mitään ei ole muka koskaan ottanut.
Kolmena päivänä peräkkäin olen löytänyt Jaden huoneestaan sotkemasta mun suihkusaippualla. Saippuaa oli pitkin kaikkia tasoja. Mun kynsilakat tuppaavat myös kummasti katoamaan, tai hajuvedet ja sitten koko kämppä lemuaa.
Jokin aika sitten pahimpana oli ruokien varastaminen.
Jade vei jääkaapista kinkkupaketteja, protinivanukkaita ja jos sattui yhtään mitään herkkua olemaan, niin ne hävisivät kyllä heti kun silmä vältti. Sitten neiti piilotteli niitä huoneeseensa ja söi illalla kun oltiin laitettu nukkumaan.
Edes lapsilukkojen hankkiminen jää -ja ruokakaappiin ei auttanut.
Monta kertaa päivässä sai selittää miksi näin ei toimita ja yrittää selvittää sitä, että miksi Jade näin tekee. Teki niin kuulemma aina vain siksi, koska halusi tehdä niin. Mitään järkevää syytä ei vaan ole tullut vastaan. Ei ollut väliä onko juuri syöty vai ei, joten nälästä tuskin on ollut kyse.
Joka päivä sovittiin, että tämmönen saa sitten loppua ja jos jotain halutaan niin kysytään ensin, mutta joka päivä sama silti toistui.
Nyt Jade ei ole enää hetkeen käynyt kaapeilla jos lapsilukot on muistettu laittaa kiinni, mutta jos ne jäävät auki, niin useimmiten jotain katoaa.
Viime viikolla Jade jäi mummulassa kiinni siitä, että oli ottanut ja piilottanut suklaarasian, sekä keksipurkin. Huomasi, että neiti oli hieman häpeissään. Ehkä se on myös rauhoittanut tätä tilannetta täällä kotona.



Ilmainen tikkari.

Viimekertainen kauppareissu loksautti kyllä suun auki.
Koko kaupassa oloajan Jade oli pyytänyt tikkaria. Minä kuitenkin kieltäydyin, sillä lapset saivat jo pillimehut. Jade kulki mun perässä ja kassoille päästyä aloin laittamaan tavaroita hihnalle. Jade oli menossa kassojen päätyyn odottamaan, kun huomasin, että selvästi piilottelee jotain toisessa kädessään. Ei suostunut näyttämään, mutta nopeasti sain tämän yllätyksen kaivettua kädestä. 
Jade yritti viedä tikkarin salaa mukanaan. Heti hieman vihaisestikkin tokaisin, että ''Näin ei todellakaan tehdä! Kaupassa täytyy aina maksaa kaikki ensin ja ilman lupaa mitään ei oteta.''
Pikaiset ja nolot anteeksipyynnöt kanssalta ja tikkari takaisin paikoilleen.

Ulos päästyämme olin erittäin hämmentynyt ja Jade mökötti kun ei tikkaria saanut. Yritin saada keskustelua aikaiseksi ja kerrata sitä miksi ei tikkaria saanut ja miksi tuollainen toiminta on väärin.

En vaan todellakaan ymmärrä mistä tämmöinen käytös on saanut alkunsa. Kuuluuko jotenkin ikään vai mikä ihme on. Meillä on aina kauppareissut menneet Jaden kanssa mahtavasti - jopa silloinkin vaikka ei olisi saanut jotain mitä olisi halunnut. Jade on aina itsekkin hokenut sitä, että kaupassa täytyy aina maksaa ensin. Joku ihan extempore päähänpisto tämän tikkarijutun on täytynyt olla.

Tämän kaiken lisäksi pää halkeaa tähän ihanaan ''en halua, enkä usko mitään'' -vaiheeseen. Ei väliä mitä pyydetään, niin kaikki on ''EI, EN HALUA!'' Tai sitten ei vastata mitään, vaan virnuillaan päälle. Silloin mulla kiehuu. Ihana ikä.

Kaiken tämän uhman, varastelun ja valehtelun takana on kuitenkin niin ihana tyttö ja mä en tiedä miten saisin sen puolen Jadesta enemmän esiin. Voi olla vaikka kuinka mukava päivä takana ja sitten yhtäkkiä onkin raavittu mun kynttilät riekaleiksi tai saksittu uusi kirja paloiksi. Silloin tuntuu kuin pommi tippuisi päälle ja on todella riittämätön olo. Vaikka kaikkensa tekisi, niin tämmösen kiitoksen siitä saa.

Kiukuttelusta ja hankalasta yhteiselosta huolimatta Jade on erittäin viisas ja hauska persoona<3 Jade on todella kiinnostunut monista eri asioista ja kyselee paljon - välillä jopa niin paljon, että suu kuivuu jatkuvasta vastaamisesta. Tällä hetkellä suosituin aihe on se, että kenen mahasta on kukakin tullut. Onneksi vielä ei ole tullut montaa kysymystä siitä, että miten sinne mahaan on päädytty, hah.



Sattuisiko jollain olemaan kokemusta samanlaisesta käytöksestä?
Auttoiko aika vai joku muu kikkakolmonen?