Keväällä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun valmistuin peruskoulusta meidän esikoinen masussani. Yläaste ei oo ollut mulle mitään parhainta aikaa elämässä. Läsnä oli paljon ahdistuskohtauksia, lintsaamista, koulukiusaamista, kapinointia, keskittymis -ja oppimisvaikeuksia. Ja tietysti raskaus. Raskaus toi kouluun yksinäisyyden, tuntui että kaikki koulukaverit välttelivät mua kuin ruttoa. Ysiluokan valmistujaiset jäivät multa myös välistä, sillä en todellakaan halunnut änkeä itseäni epämukavaan mekkoon ja esitellä 20 viikkoista raskausmasua koko koululle.
Nuo edellä mainitut kokemukset piinasi mua aika pitkään aina tulevaisuutta miettiessä. Tiesin, että joskus taas se koulu olisi edessä. Mitä kauemmin olin ollut kotona, sitä ahdistavammaksi ajatus opiskeluista kävi. Jotenkin paljon vaikeampi näiden vuosien jälkeen astua sen kynnyksen yli ja alkaa tekemään elämällä jotain muutakin kuin niitä lapsia.
Kesällä päätin, että nyt helvetti riittää tää koulun pakoilu. Syksyllä laitoin hakemuksen lähihoitajan iltakouluun ja surkeasti menneestä pääsykokeesta huolimatta mä pääsin kouluun.
Mä olen nyt opiskelija ja itseasiassa eilen oli ensimmäinen koulupäivä! Ja mä selvisin siitä.💪🏻
Toki ensimmäisen tunnin nieleskelin vatsahappoja ja kädet tärisi kuin kuukauden ryyppyputken jälkeisenä darrapäivänä, mutta sain kun sainkin pidettyä itseni kasassa ja perse pysyi penkissä loppuun asti. Alun ahdistuksen jälkeen loppuilta sujui paljon paremmin.
Onneksi meidän ryhmässä on kolme mulle jo ennestään tuttua ja tosi tärkeetä tyyppiä, joten ei tarvitse yksin kieriskellä tässä alkukankeudessa ja jännityksessä.
Tästä tekstistä moni saa varmaan sen kuvan, että miksi ihmeessä haen lähihoitajakouluun kun ihmiset ahdistaa. Mutta ei, ei ne ihmiset ahdista ollenkaan. Todellisuudessa mä oon tosi sosiaalinen ja tykkään mennä ja tehdä uusia juttuja ja tutustua ihmisiin. Se on tää koulu mikä on se todellinen mörkö. Mutta uskon ja tiedän, että tää ei ole mitään niin kamalaa mitä yläaste oli ja varmasti jatkossa päivät tulee olemaan mulle paljon helpompia.☺️
Eilisen jälkeen jäi jo paljon parempi fiilis ja odotan jopa aika innolla seuraavaa koulupäivää, joka on muuten huomenna!
Mä oon päättänyt vetää tän koulun kunnialla loppuun, enkä toivo olevani vaan aion olla omissa valmistujaisjuhlissa vuonna 2020!
