Minäkuva kolmen raskauden jälkeen


Kolme kertaa.
Kolme kertaa mun kroppa on saanut jotain todella ihmeellistä aikaan. 
Se on kantanut pientä ihmistä sisällään yhteensä 793 päivää.
Mun rinnat ovat tuottaneet ja antaneet ravintoa yhteensä 491 päivää ja tuotanto jatkuu edelleen.
Tämä kaikki melkein kolmen vuoden sisään.

Sanomattakin selvää, että kroppa muuttuu.

Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miten mahtava naisen kroppa on ja miten huimiin juttuihin se kykenee. Raskaus on hieno asia, se muuttaa vartaloa ja se muuttaa sitä hyvän asian vuoksi.
Onko niistä muutoksista pakko tykätä?
On tai ei, minä en pidä siitä miten raskaudet ovat tätä vartaloa muuttaneet. Kaiken huomioon ottaen mun kroppa on tehnyt huikean työn palautuakseen näinkin hyvin kolmesta raskaudesta pienellä välillä. Silti mä olen niin typerä, että vertaan sitä siihen entiseen, jolloin ei vielä lapsia ollut. Hei haloo! Järkikin sen sanoo ettei kolme lasta synnyttäneen vartalo voi mitenkään näyttää samalta, kuin silloin 15-vuotiaana ennen lapsia. Tai voi, mutta se vaatii hemmetisti aikaa ja töitä.
 Peiliin kun katsoo, niin tuntuu näkevän ainoastaan vikoja. Sunnuntaina oli kummipojan syntymäpäiväjuhlat ja voi jesus kun ihmisellä voikaan olla paha vaatekriisi! Mikään ei sopinut, vaan joka paikasta tuntui tursuavan jos jonkinmoista makkaraa. Teki mieli vain itkeä ja heittää itsensä vaatteiden mukana roskiin. Lopuilta päädyin cubuksen kainaloihin yltäviin leggareihin ja h&m:n telttamaiseen paitaan. Silti ahdisti.
Vatsalihasten erkauma löytyy ja siitä johtuen keskikroppaa komistaa vähemmän söpö pömppis. Syviä vatsoja pitäisi jaksaa tehdä niin kyllä senkin saisi kuntoon. Seistessä kroppa on joinain päivinä ihan siedettävässä muotissa, mutta auta armias kun istut! Sama asia kuin jätskitötterö tippuisi maahan väärinpäin. En väitä olevani lihava, ei en todellakaan, mutta laihaläski kuvaa mua varsin hyvin.

Muutaman kroppakuvan oonkin someen jo laittanut ja saanut nopeasta palautumisesta kehuja. Muiden silmissä näytän mahdollisesti ihan hyvältä, mutta ei se paljoa merkitse, kun itsestä tuntuu niin paskalta omassa varressa. Mä tiedän, että olen palautunut raskauksista varmasti paremmin kuin jotkut muut, mutta se ei tosiaankaan takaa tyytyväisyttä itseensä. Ehkä pitäisi olla, mutta en osaa. Tämä kroppa ei vaan oo mua varten.



En kuitenkaan aivan turhaan tässä märise. Mä jopa oikeasti yritän tehdä tälle asialle jotain. Nyt on pian kuukausi takana terveellisempää elämää ja on jopa muutama kilo ropissut poiskin. Suklaa on edelleen mun päivittäinen arkiherkku, mutta muuten kaikki muu roska on lähes kokonaan jäänyt pois. Vaaleat viljat vaihdettiin tummiin, lihapiirakat ja muut eineshöttöroskaruuat korvattu hedelmillä, smoothieilla ja rahkalla. Viikonloppusin saa sitten mässätä sipsiä tai mitä ikinä tekeekään mieli. Nyt ollaan taas sairasteltu, joten ulkoilukin jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän nyt ilmojen lämmetessä innostus ulkoiluunkin taas löydy. Pääsiäinen hieman sotki kuvioita ja herkkuja on vedetty putkeen jo viidettä päivää. Itsekuri on ihan pohjalla, mutta eiköhän tästäkin vielä nousta ja päästä takaisin ruotuun.

Uskon, että vielä joskus voin katsoa peiliin ja todeta ''wau, tänään näytän hyvältä.''

4 kommenttia

  1. On katkera kommentti, mutta mulla jäi röllyvatsa esikoisesta. Olen nuori, ei kyseessä kaksoset, ei iso vauva. Eilen itku kurkussa luin että mun ihotyypillä palautumista ei todennäköisesti tapahdu. Kosmeettiset leikkaukset taitavat jäädä haaveeksi ellen lottoa voita. En lastani vaihtaisi miss universumin kroppaan iki päivänä, mutta siltikin ainoa ajatus millä jatkan "hyvin" mielin eteenpäin "no enpähän vartaloani enään kellekkään paljasta"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi ikävä juttu! :( Se on tosi harmillista kun siihen ei itse voi oikein vaikuttaa miten se kroppa siitä raskaudesta kärsii. Varsinkin jos tulee paljon arpia, niin se on totta, että se röllykkä ei siitä pahemmin enään palaudu, kun iho on niin venynyt. Mulla ei vatsaan tullut arpia, mutta rinnat saivat niitä senkin puolesta. Nekin ovat nykyään lähinnä pelkkää roikkuvaa nahkaa. :/
      Toivottavasti edes joskus pääset lähemmäs sinuiksi kroppasi kanssa!

      Poista
  2. Yks hyvä syy lisää miks en lapsia ikinä itselleni halua. Propsit kaikille äideille jotka on koko raskauden,synnytyksen ja sen jälkeisen palautumisen kestäneet :D itse en vaan nää sitä sen arvoisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ajatustapa tuokin! :D Jotenkin vähän vain kolahtaa tuo, ''en näe sitä sen arvoisena.'' Itse kun en vaihtaisi omia lapsia mihinkään, en _yhtään_ mihinkään. Lapset jättää jälkensä, mutta ne myös antaa niin paljon enemmän takaisin. Mutta kuten ensimmäisessa lauseessa sanoin, ajatustapa tuokin. :)

      Poista

Kiitos kommentista!