Synnytyskertomus


Lupailin viime postauksessa synnytyskertomusta, no tässä se tulee :)


Ekan kerran jouduin sairaalaan supistusten takia viikoilla 29+3, eli säännöllisiä supistuksia tuli 2-5 min välein, supistukset saatiin estettyä piikillä ja seuraavana aamuna pääsinkin jo kotiin. Mutta tästä se vasta alkoikin, en voinut tehdä mitään ilman että yhtäkään supistusta ei tulisi, supistelin siis 2kk putkeen joka päivä ja aina vain loppua kohden kivut paheni, joka päivä mietin että nyt se lähtö tulee, mutta ei.

Synnytystapa-arviossa rv 36+1 kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja paikat oli 2cm auki, kätilö siinä sanoikin että voi syntyä joko huomenna, tai sitten viikon päästä..
 Ei syntynyt seuraavana päivänä, mutta siltikään ei ihan viikkoakaan yksiössään jaksanut enään viettää :D



21.10 (RV 37+2)
Supistelin koko lauantain normaaliin tapaan niinkun aina. Meillä oli kylässä Nikon serkku Heidi ja hänen miesystävänsä Tero, heille siinä sitten valittelin kuinka tämä neiti ei halua tulla pihalle sitten millään, vaan
kiusaa meitä supistuksilla muuten vaan :DD



22.10 (RV 37+3)
Nukkumaan mentiin ihan normaaliin tapaan siinä puolen yön jälkeen. Heräsin normaaliin tapaan 5 aikaan aamuyöstä pissalle, ja niin vain sängylle holahti ''jotain'', ajattelin että joo se on vain vetistä valkovuotoa, kävin pissalle ja menin takaisin nukkumaan. Pian kuitenkin huomasin että koko ajan sitä tuli vaan lisää ja lisää, no tein sitten sen kuuluisan paperi/side testin, eli side housuihin ja vessapaperi siihen päälle ja jos menee paperista läpi siteeseen, on kyseessä lapsivesi :D Noh lapsivettähän tua sitten vaikutti olevan ja lapsivedeksi se sairaalassa varmistuikin. Lapsivesi merkattiin menneeksi klo. 05:15. Kyseessä oli siis korkeavedenmeno.


Soittelin puoli 7 aikaan sairaalaan ja sieltä he käskivät syödä rauhassa aamupalaa ja tulla sitten. Kuinka kukaan pysyy sellaisessa jännityksessä syödä mitään? :D Jotain yritin naamaani änkeä, mut hyi, ei tehny mieli mitään :DD Pakkailin saiaalakassin loppuun ja sitten lähettiin kohti sairaalaa.
Sairaalaan kirjauduttiin sisään klo. 7.20, meidät otti vastaan aivan toosi ihana kätilö, joka olikin mulla sitten koko synnytyksen ajan:)  Sitte mut laitettiin käyrille makoilemaan ja siinä sitten oltiinkin johonkin 8 asti, supistuksia piirty 5 minuutin välein, mutta oli kumminkin siedettäviä, aikalailla samanlaisia mitä olin joutunut kestämään viimeiset 2kk, eli alamahaa/selkää jomotti ja poltteli lievästi. Sitten tehtiin sisätutkimus, taisin odottaa hieman liikoja sillä petyin siihen huimaan 3cm mitä olin auki, olinhan ollut jo ties sitten kuinka kauan sen 2cm auki..


Meidät passitettiin sitten siinä vähän 8 jälkeen tekemään jotai jotta supistukset voimistuisivat ja käskettiin tulemaan takaisin n. 1-2 tunnin päästä. Lähdettiin käymään Vaasan ABC:llä, Niko haki ittellensä ruokaa, ja mulle juotavaa ja suklaata ;D Autossa ollessa ne kyllä sitten voimistuikin, oli aina supistuksen tullessa pakko tampata jaloilla sitä auton lattiaa :DD No päätettiin kuiteskin vielä mennä käymään kaveimme, Sepen luona aamukahvilla, kello oli tuolloin jotain 9 :D 
Supistukset vain jatkoivat voimistumistaan, mutta niistä selvittiin hyvin pöytää vasten keikuttelemalla, oli kumminkin sen verran kipeitä et käskin Nikon vetästä sen kahvin naamaansa nopeasti ja että lähdettäisiin takaisin sairaalalle.




Sairaalalla oltiin puoli 10 aikaan, siitä taas käyrille n.15 minuutiksi. Tehtiin sisätutkimus ja auki olin
3.5cm!! Teki tuassa vaiheessa oikeesti mieli itkeä! ''Enkö muka ole noista supistuksista auennut kuin puoli senttiä?'' Noh sitten kätilö ehdotti mulle jos haluaisin mennä ammeeseen ja sehän sopi! :D Ammeeseen menin tasan klo 10 ja AH sitä helpotusta, mutta se ihanuus ei kestänyt kuin ehkä 15 minuuttia kun supistukset tuntui taas ikäviltä, ja vaikka kuinka yritin sielä ammeessa lillua missä asennossa tahansa niin ei se enään mitään auttanut :D 


Ammeilun jälkeen päästiinkin suoraan saliin kello 10.31, siellä sain kanyylin käteen josta tuli jotain suola/vesiliuosta ja anturit mahaan jotka sitte luki supistuksia ja vauvan sykettä. Siinä sitten ihmeteltiin Nikonkanssa, että pian meidän pieni prinsessa on oikeasti täällä!<3 
Klo 11 multa puhkastiin kalvot kokonaan (Tuntu aika hassulta kun kauhea lämmin vesimäärä lorahti ulos:D) ja supistukset rupesivat olemaan todella kivuliaita, itkin ja hakkasin sairaalasänkyä supistuksista selvitäkseni.. En kuitenkaan ehtinyt kokea kun alle 10 tuollaista raivosupistusta, kun sainkin jo epiduraalin klo. 11.35 ja AH taaaaaaaaaas taivas raukesi ja kivut hävisi, ainoa mikä tunne supistusten aikana oli niin oli se paineen tunne. Itsessään Epiduraalin laitto ei mua sattunut vaan se kun se pistelin sillä pikkuneulalla sitä kohtaa mihin se sen epin laittaa, laitto vissiin siis jotain puudutetta eka? Mut mulla ei puutunu paikat ollenkaa epiduraalista, mikä oli aika outoo ku luulin että jalat ja kaikki menee ihan tunnottomiks, mut ei..

Epin vaikutus rupes loppumaan n. klo 13, kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 5.5cm auki
Kätilö sit käski mun vähä seisoskella ja jalkeilla olin varmaan 5 min kun ei vaan oikeesti pystyny kun se paineen tunne sattu ihan pirusti, menin takasi sängylle makaamaan ja käskin Nikon soittaa kätilön takaisin, kätilö tuli takas ja katto tilanteen uudelleen ja wuhuuuu täysin auki! eli viimeiset 4.5cm aukesin todella nopeeta:)



Kello 13.12 aloitin ponnistamaan ja AI helvetti kun se sattuSiis ponnistus vaihe oli kauheinta mitä oon ikinä kokenu, vaikka monet sanoo että se helpottaa kun saa ponnistaa siihen ponnistustarpeeseen. EI mulla ei todellakaan helpottanu, tuntu et koko tooosa oikeesti hajoo,sattu ja kirveli joka puolelta ja tuntu et se mukula ei liiku sielä mihinkään suuntaan tai jos liikku ni aina vetäyty takasi lähtöpisteeseen. Joka supistuksen tullessa huusin kuin hyena, eli enerkiat meni lähinnä sit siihen, mut toisaalta siitä huutamisesta sai taas sitten voimaa ponnistukseen :D Supistusten välissä taas itkin kuinka vauva ei tuu :D
...
En kuullut mitään, en ajatellut mitään, yhtäkkiä kumminkin näin kun sakset meni kohti haaroja ja naps sinne meni väliliha, ja imukuppi otettiin avuksi ja seuaava pieni ponnistus niin meidän maailman rakkain, kaunein ja 9 pisteen tyttö oli syntyi kello 13.23!<3

Ja se tunne kun oman lapsen saa ensimmäistä kertaa syliinsä <3


Synnytyksen kesto: 8h 2min Vaihe 1: 7h 42min, 2: 11min, 3: 9min


Tyttö syntyi mitoin: 48cm
                             2995g            
                             33cm 


Meidän turvonnut pieni pallero, mutta silti maailman kaunein <3
( Ja kyllä neidillä oli sininen pipo koska pinkit oli loppu :D)


Sen miksi mulle tehtii episiotomia sain tietää vasta osastolla Nikolta;
Tytön syke oli tippunut 60 johtuen vamaan siitä että napanuora oli kaulan ympärillä.
Hassua kuitenkin että mulle ei tätä syytä kukaan kätilö tai semmonen edes kertonut, vaikka kyllä kaikissa papereissa ja näissä se sitten kuitenkin lukee.
Epparin tekeminen ei haittaa mua olleskaan koska tottakai pääasia oli saada neiti nopeasti ulos, ja muutenkin oon parantunut siitä tosi hyvin ja istuin jopa samana päivänä synnytyksestä :D 
2 viikon jälkeen mulla ei ollu enään mitään kipuja ja pystyin olla niinkun ikinä tuolta ois mitään leikeltykkään :D ja sairaalassakin päjäsin n. 2 panadolilla päivässä :D

Hauska juttu oli muuten myös se että en muista mitään siitä kun neiti tuli ulos, paitti kun näin sen pään ulkona, mutta sen jälkeen ei mitään muistikuvaa.
Nikolle sitten osastolla totesin että onpa törkeää, kun mulle ei edes ilmoteta että kumpi tuli, Niko sitten kerto että kyllä vauva oli heti nostettu persus edellä mun naaman eteen ja todettu että hieno tyttö tuli :DD 

Tän lyhyempää kertomusta en osannu kirjottaa, anteeks siis siitä :DD Mutta kai tästä jotain selkoa saa :D

wää, ikävä masua :D

7 kommenttia

  1. Mulla taas epiduraali veti lantiosta alaspäin niin tunnottomaks, etten saanut ees jalkoja nostettua, kun piti harjoitusponnistaa. XD Sit onneks helpotti pikkuhiljaa niin, että tiesin, koska piti ponnistaa. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha hyyvä :DD Mulla taas ei mitään, kätilökin kyseli vähän väliä että onko jaloissa tuntoa yms :DD

      Poista
  2. Mä en saanut kuin kohdunkaulan puudutuksen jonka teho loppui 1.5h ennen h hetkeä joten luomuna meni elämäni ihanin hetki tähn mennessä. 2.8l verta menetin, tikit laitettiin, en pystynyt kunnolla istumaan. Kun ensimmäinen tikki olo laitettu liian kireelle, sain 6pussia lisäverta, olin kaavinnassa, heräämössä ja ihan sekaisin että miks oon täällä, kun eräs äiti tuli keisarinleikkauksesta ja sille tuotiin vauva näytille tajusin että mulla on tyttö. Pääsin tytön luokse 12 aikaan päivällä ja sitä ennen näin hänet kun tuotiin näytille. Tyttö olo ekan yön tai no neiti syntyi 1.4.2010 01.27 . Menin leikkaussaliin 05.00 aikoihin, hemoglob 54, iskä lähetettiin kotii 07.00,sen ajan tyttö oli hootajilla. Kun pääsin osastolle jossa oltii kaiken kaikkiaan 6 pvää nii aina nukuttii yhessä. Pari kertaa oli hoitajien huoneessa kun kävin suihkua ja kanttiinis ostaa tytölle ekan nallen ja itelle lakia kun oli pääsiäis lauantai, tyttö syntyi kiirastorstaina. Muuten en antanut häntä hoitajille hoitoon. Jutellaa siitä lisää kun nähdään. 😊

    VastaaPoista
  3. :/ Eipä ollu kovin helppoo sulla ;c itte en menettäny ku 350g verta, ja mulle tuli joku 10 tikkiä ja 1 kans liian tiukalla mikä vähän vaivas mutta muuten ei kyllä ollu mikään, eli pääsin helpolla suoraan sanottuna, ja ponnistusvaihe meni mulla kans periaatteessa luomuna jos ei lasketa sitä että ne puudutti välilihan ennen ku leikkas. Suihkuunki pääsin synnytyksen jälkeen iha normaalisti ja olo oli semmonen ku ikinä ois synnyttänykkää :D

    VastaaPoista
  4. Kiva blogi sulla! :) Itse olen 20v ja 9kk tytön äiti.
    Kätilöt ei kerro synnytyksen aikana äidille paitsi oikeassa hätätilanteessa jos jotain sattuu, ettei äiti mene paniikkiin eikä pysty enää keskittymään ponnistamaan. Ja tohon sun aiempaan postaukseen mahallaan nukuttamisesta, itse en koskaan nukuttanut edes päikkäreillä. Pieni lapsi ei varsinkaan unenpöppörössä jaksa kannatella päätänsä pitkään ja jos jostain syystä kukaan ei herää vauvan itkuun. Vaikka onhan siihen oksennukseen tukehtuminenkin mahdollista, mutta.. Epätodennäköisempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu sen tiedän että ei ne sitä kerro kun esim epparin leikkaavat, mutta sitä ihmettelin että miksei edes synnytyksen jälkeen mulle kerrottu siihen syytä :/
      No ite pelkäsin kans kyllä tota mahallaan nukuttamista, ja olen uskaltanu nyt antaa nukkua mahallaan ja nukkuu huomattavasti paremmin, tottakai aluksi seurailin aina päikkäreillä vierestä että osaako kuinka vaihtaa pään asentoa jne. nykyään aika luottavaisin mielis uskallan antaa mahallaan nukkua :) tottakai siinä on riskinsä, mutta oon todennu että tää nukkumis tapa toimii meillä paremmin :)

      Poista
  5. isot onnittelut molemmille lapsen johdosta,suloinen vauva on! :) hyvä että tuli terve , jakselemisia ja hyvää jatkoa ! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!