382 grammaa täyttä rakkautta!



Tänään se koitti. Raskauden yksi odotetuimmista päivistä. Päivä jolloin pääsee taas kurkkimaan pikkuista, hänen rakenteitaan ja mahdollisesti myös sukupuolta, eli päivä jolloin on rakenneultra!

Mulla oli aika varattuna vasta kello yhdeksi ja olin aivan varma etten mitenkään selviä aamupäivästä, sillä odottaminen on kamalaa! Aika kuitenkin vain hulisi eteenpäin Jaden kanssa kerhossa ollessa ja pian jo oltiinkin matkalla kohti sairaalan äitipolia. Pystyin olemaan koko aamupäivän ilman sitä järjetöntä jännitystä, mutta matkalla sairaalaan se paniikki iski. Ahdisti, oli huono olo, heikotti. ''Mitä jos pienellä ei olekkaan kaikki hyvin?''

Äitipolille päästyämme ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa, kun päästiinkin jo samaan tuttuun huoneeseen jossa olimme viimeksikin rv12.
Lääkäri kyseli kuulumiset ja sain asettua penkkiin makaamaan. Jälleen kerran litra kylmää geeliä masulle ja ei muuta kuin pikkuista kurkkimaan. 
Lääkäri tutki rakenteita erittäin tarkasti ja selosti jatkuvasti mitä on missäkin. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi millään saanut selvää, että onko kuvassa pää vai peräpää.. :D

Sieltä löytyi pikkuaivot, aortankaari, ductus, 10 sormea ja varvasta juuri niinkuin pitikin.
Täysin terve pieni vauva!

Lopussa lääkäri kysyi haluammeko tietää sukupuolen ja tottakai vastattiin myönteisesti.
Siirryttiin vauvan jalkopäähän ja siellähän hällä olikin jo haarat reippaasti auki, eikä tarvinnut kyllä kenenkään tihrustella nähdäkseen mitä siellä näkyi.
Akkavalta tasoittuu ja meidän perheeseen tulee pieni ihana poika!
Tälläkertaa jopa mun vaistot oli oikeassa. :D

Pitkään yritettiin myös kurkkia vauvaa 4D -ultralla, mutta poitsu oli koko ajan kasvot painautuneena kohdunseinään kiinni niin, ettei näkynyt muuta kuin takaraivo ja toinen korva. Harmi, olisin niin halunnut saada pikkuisesta kunnon profiilikuvan! Muutenkin saatiin kyllä aika huonot kuvat. Yksi kuva kädestä ja toinen kasvoista. Eihän sillä muuten niin väliä, olisi vain ollut kiva näyttää kuvia muillekkin ilman ''Niin mikä tuossa on?'' -kysymyksiä. 
Mutta mitäpä siitä, pääasia että edes me tiedetään siellä olevan vauva eikä alien.



Aivan lopuksi tehtiin vielä sisätutkimus ja katsottiin kohdunkaulan tilanne. Supistuksia on jonkun verran ollut ja arvelinkin, että ovat ne varmaan jotain saanut aikaan ja niinpä olivatkin.
Kohdunkaula oli lyhentynyt 3,8cm --> 2,9cm ja sainkin heti Lugesteron -reseptin, eli supistusten estolääkkeet. Muuta ei ainakaan vielä tarvitse tehdä, sillä supistukset eivät ole olleet kivuliaita, eikä säännöllisiä. Eniten kuitenkin ihmetyttää se etten saanut mitään kontrolliaikaa esim. parin kuukauden päähän. Pitäisi vissiin siis vain luottaa lääkkeisiin tietämättä yhtään mitä tuola alhaalla tapahtuu.. Joo ei kiitos. Onneksi on neuvola 4.6 joten täytyypi sielä kysäistä jos saisi edes johonkin rv30 tietämille uuden tarkistusajan. Edes sitten oman mielenrauhan vuoksi.

Muuten kaikki onneksi hyvin ja nyt saakin hyvillä mielin katsella ihania söpöstely vaatteita pojalle!





1 kommentti

  1. Onnea poikalupauksesta:) ihanaa että kaikki on hyvin!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!