Lapsi seurakunnallisessa kerhossa

Helmikuussa kun muutettiin uuteen asuntoon vaihtui Jadella myös kerho. Edellinen kerho oli avoimen päiväkodin kerho, mutta koska täällä ei samaa vaihtoehtoa ollut, niin päädyimme hakemaan Jadelle paikkaa seurakunnan kerhosta. Jade aloitti kerhon syyskuussa iltapäiväryhmässä. Kerhoa on aina maanantaisin ja torstaisin kolme tuntia kerrallaan. Itse tykkään tosi paljon tästä iltapäiväkerhon mahdollisuudesta, sillä aikaiset aamut eivät ole yhtään mun juttu.

Meidän perhe ei ole lainkaan uskonnollinen ja aluksi mietinkin, että mitäköhän Jade tuumaa näistä Jesse jutuista. No nyt näin muutaman kuukauden kerhoilun jälkeen meillä raikaa jumalalaulut ja nukkevauvat ovat Jeesuksia. Vaikka me vanhemmat ei uskota ollenkaan, ei nämä jumalaleikit ole millään tavalla kiellettyjen leikkien listalla. Se on vain hyvä ja helppo tapa lapselle käsitellä kuulemiaan asioita. Koen, että nämä leikit menevät ihan samaan kategoriaan kuin mitkä tahansa muutkin prinsessa -tai kotileikit.

Muutenkin uudessa kerhossa Jadella on mennyt tosi hyvin ja Jade on saanut paljon kavereita. Kerhon pitäjät ovat myös tosi mukavia ja heille kyllä mielellään jättää oman lapsen muutamaksi tunniksi. Ainut miinus mielestäni on ulkoilemattomuus. Kerhon edessä on kiva aidattu leikkialue, mutta kertaakaan tässä kolmen kuukauden aikana eivät kerholaiset oo ollu ulkona. Edellisessä kerhossa lapset menivät aina ruoan jälkeen ulos ja sieltä sitten vanhemmat hakivat lapset. Se oli mun mielestä kätevää, varsinkin jos oli heti kerhon jälkeen kiirus johonkin.

Eilen oltiin Jaden kerhon joulujuhlassa. Joulujuhlaan lähti seuraksi mun äiti ja Niko jäi poikien kanssa kotiin. Perinteisen joulujuhlan sijaan kyseessä olikin sunnuntain jumalanpalvelus, jossa sitten kerholapset piti esitelmän.

Jade oli esityksessä enkeli ja sitä neiti oli hehkuttanut jo monta päivää. Itse näytelmän nimestä mulla ei ole mitään tietoa, mutta selvästi aiheena oli Jeesuksen syntymä (Tiedän, mun yleissivistys tästä aiheesta on ihan hirveen huono). Esityksen ajan Jade-enkeli istui nätisti Jeesusvauveli sylissään. Lapset esittivät myös tuiki-tuiki tähtösen ja kaikki oli niin suloisia!♥

Haastavaa aikaa 4-vuotiaan kanssa

Täällä eletään sellaisia päiviä, että pitkäpinnaisellakin tyypillä kärähtäisi nuppi. Korvat puuttuu tai muuten vain mikään sanoma ei mene perille. Mukaan kuvioihin on Jadella tullut valehtelu ja tavaroiden luvatta ottaminen. Myös Kaspianin yllyttäminen tyhmyyksiin on aivan päivittäistä - sittenhän on helppo laittaa kaikki veljen syyksi.

Kaikista eniten rassaa se tavaroiden vieminen ja sitten vielä valehtelu päälle - mitään ei ole muka koskaan ottanut.
Kolmena päivänä peräkkäin olen löytänyt Jaden huoneestaan sotkemasta mun suihkusaippualla. Saippuaa oli pitkin kaikkia tasoja. Mun kynsilakat tuppaavat myös kummasti katoamaan, tai hajuvedet ja sitten koko kämppä lemuaa.
Jokin aika sitten pahimpana oli ruokien varastaminen.
Jade vei jääkaapista kinkkupaketteja, protinivanukkaita ja jos sattui yhtään mitään herkkua olemaan, niin ne hävisivät kyllä heti kun silmä vältti. Sitten neiti piilotteli niitä huoneeseensa ja söi illalla kun oltiin laitettu nukkumaan.
Edes lapsilukkojen hankkiminen jää -ja ruokakaappiin ei auttanut.
Monta kertaa päivässä sai selittää miksi näin ei toimita ja yrittää selvittää sitä, että miksi Jade näin tekee. Teki niin kuulemma aina vain siksi, koska halusi tehdä niin. Mitään järkevää syytä ei vaan ole tullut vastaan. Ei ollut väliä onko juuri syöty vai ei, joten nälästä tuskin on ollut kyse.
Joka päivä sovittiin, että tämmönen saa sitten loppua ja jos jotain halutaan niin kysytään ensin, mutta joka päivä sama silti toistui.
Nyt Jade ei ole enää hetkeen käynyt kaapeilla jos lapsilukot on muistettu laittaa kiinni, mutta jos ne jäävät auki, niin useimmiten jotain katoaa.
Viime viikolla Jade jäi mummulassa kiinni siitä, että oli ottanut ja piilottanut suklaarasian, sekä keksipurkin. Huomasi, että neiti oli hieman häpeissään. Ehkä se on myös rauhoittanut tätä tilannetta täällä kotona.

Ilmainen tikkari.

Viimekertainen kauppareissu loksautti kyllä suun auki.
Koko kaupassa oloajan Jade oli pyytänyt tikkaria. Minä kuitenkin kieltäydyin, sillä lapset saivat jo pillimehut. Jade kulki mun perässä ja kassoille päästyä aloin laittamaan tavaroita hihnalle. Jade oli menossa kassojen päätyyn odottamaan, kun huomasin, että selvästi piilottelee jotain toisessa kädessään. Ei suostunut näyttämään, mutta nopeasti sain tämän yllätyksen kaivettua kädestä. 

Jade yritti viedä tikkarin salaa mukanaan. Heti hieman vihaisestikkin tokaisin, että ''Näin ei todellakaan tehdä! Kaupassa täytyy aina maksaa kaikki ensin ja ilman lupaa mitään ei oteta.''
Pikaiset ja nolot anteeksipyynnöt kanssalta ja tikkari takaisin paikoilleen.

Ulos päästyämme olin erittäin hämmentynyt ja Jade mökötti kun ei tikkaria saanut. Yritin saada keskustelua aikaiseksi ja kerrata sitä miksi ei tikkaria saanut ja miksi tuollainen toiminta on väärin.

En vaan todellakaan ymmärrä mistä tämmöinen käytös on saanut alkunsa. Kuuluuko jotenkin ikään vai mikä ihme on. Meillä on aina kauppareissut menneet Jaden kanssa mahtavasti - jopa silloinkin vaikka ei olisi saanut jotain mitä olisi halunnut. Jade on aina itsekkin hokenut sitä, että kaupassa täytyy aina maksaa ensin. Joku ihan extempore päähänpisto tämän tikkarijutun on täytynyt olla.

Tämän kaiken lisäksi pää halkeaa tähän ihanaan ''en halua, enkä usko mitään'' -vaiheeseen. Ei väliä mitä pyydetään, niin kaikki on ''EI, EN HALUA!'' Tai sitten ei vastata mitään, vaan virnuillaan päälle. Silloin mulla kiehuu. Ihana ikä.

Kaiken tämän uhman, varastelun ja valehtelun takana on kuitenkin niin ihana tyttö ja mä en tiedä miten saisin sen puolen Jadesta enemmän esiin. Voi olla vaikka kuinka mukava päivä takana ja sitten yhtäkkiä onkin raavittu mun kynttilät riekaleiksi tai saksittu uusi kirja paloiksi. Silloin tuntuu kuin pommi tippuisi päälle ja on todella riittämätön olo. Vaikka kaikkensa tekisi, niin tämmösen kiitoksen siitä saa.

Kiukuttelusta ja hankalasta yhteiselosta huolimatta Jade on erittäin viisas ja hauska persoona<3 Jade on todella kiinnostunut monista eri asioista ja kyselee paljon - välillä jopa niin paljon, että suu kuivuu jatkuvasta vastaamisesta. Tällä hetkellä suosituin aihe on se, että kenen mahasta on kukakin tullut. Onneksi vielä ei ole tullut montaa kysymystä siitä, että miten sinne mahaan on päädytty, hah.

Sattuisiko jollain olemaan kokemusta samanlaisesta käytöksestä?
Auttoiko aika vai joku muu kikkakolmonen?

Jade 4v & Kaspian 2v - synttäribailut

Rakas tappelukaksikkomme vanheni ~viikko sitten ja eilen lauantaina näitä sankareita sitten juhlittiin.

Ensimmäistä kertaa täytekakun teko napsahti mun niskoille ja noh, ei se ulkonäkö mitenkään kehuttava ollut. Oli mulla tietenkin kovat suunnitelmat ja visiot pään sisällä siitä millainen kakusta tulisi, mutta teoria ja käytäntö eivät aivan tukeneet toisiaan. Pääasia, että karseasta ulkonäöstä huolimatta maku meni nappiin. Onneksi myös 4vee neitinäpsäkkä oli äidin leipurintaitoihin tyytyväinen ja hänen mukaan kakku muistutti juuri sitä kukkakakkua mitä toivoikin.

Ihania vieraita kävi, lähes kaikki tarjottavat hävisi ja lapset saivat mahtavia lahjoja.
Kaspianin lahjoissa oli selvästi teemana paloautot, sillä nyt niitä löytyy! Tyyppi on ihan haltioissaan kaikista uusista leluista. Niitä mä en ala tähän edes luettelemaan, sillä näillä äitiys/imetysaivoilla unohtaisin vähintäänkin puolet. Mutta näin tiivistettynä, paljon autoja ja muita moottorivehkeitä.
Jade sai myös ihania lahjoja! Miksi mulla ei ole ollut barbieautoa tai skootteria muksuna? :D
 Paketeista kuoriutui myös paljon kyniä, värityskirjoja, askartelujuttuja ja uusi penaali. Näitä ei voi koskaan olla liikaa, sillä jotenkin hupsusti kaikki tuppaa katoamaan tässä talossa. Jade sai myös muumien kirjainpelin, jolla saa kätevästi opeteltua kaikki aakkoset. Mun äidin vanha tabletti pääsi myös uusiokäyttöön, kun Jade sai sen lahjaksi. Sillä saa sitten pelailla lasten opettavaisia pelejä, aikarajalla tietenkin.

Vielä iso kiitos kaikille ihanille vieraille!
Reilu kahden kuukauden päästä sitten uudestaan.

 

Kolme niin erilaista

Kolme samasta puusta veistettyä lasta, mutta silti jokainen näistä omaa ihan omanlaisen ja erilaisen luonteen. Sisaruksiksi tämä kolmikko on kovin erinäköinen myös ulkonäöllisesti. Ainakin mun omasta mielestä.

Jade

Kuten olen monen monta kertaa täällä maininnut: temperamenttia ei tältä tytöltä puutu. Jade tietää tasan tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei halua. Jaden ollessa jo alta yhden vuoden ajattelin hänellä olevan jo uhma, mutta ehei, ei se ollut vielä mitään. Se oli vasta pieni kurkistus neidin luonteeseen. Nyt hänellä on uhma. Sen tiimoilta ollaan käyty muutamasti lastenpsykologin juttusillakin. Kaspianin kiusaaminen ja järkyttävät raivokohtaukset vain alkoivat mennä niin yli ettei keksitty enään mitään keinoa näihin tilanteisiin. Hetki sitten meni jo huimasti paremmin, mutta yksi päivä mummulassa hemmoteltavana ja saatiin taas palata iso harppaus taakse päin. Mutta ehkä se tästä.

Lujan temperamentin vastapainona Jade on kuitenkin ujotyttö. Uudet ihmiset ja paikat vaativat aikansa ennenkuin Jade lämpenee ja lähtee juttuun. Jade on todella tarkka rajoistaan ja ahdistuu helposti jos ihmiset tulee lähelle ilman, että Jade itse tekee aloitetta.
Pitkäpinnaisuus ei ole erityisalaa, mutta ei se mitään, sillä ei ole munkaan.
Jade on todella näppärä neiti ja kaikki pikkutekeminen on hänen mieleen. Tykkää kovasti muovailuvahasta, palapeleistä ja kirjoista. Paljon leikkii myös kotileikkejä.
Jade on hyvin auttavainen ja tykkää olla mukana esimerkiksi kotitöissä. Kovasti haluaa myös auttaa Noelin hoidossa aina kun sille päälle sattuu.
Jade pölläilee paljon ja hänellä on ihan omat hölmöt juttunsa joilla ei aina ole päätä eikä häntää.
Jade on pääosin todella itsenäinen, mitä nyt joskus saattaa vauvattaa, eikä silloin muka osata mitään itse. Mutta sekin ihan ymmärrettävää, sillä onhan talossa kaksi pienempää jotka sitä apua enemmän tarvitsevat. Ei isommatkaan aina jaksa olla ''isoja''. 

Kaikenkaikkiaan Jade on hauska, fiksu ja auttavainen ujoneiti. Lisämausteena jäätävän luja temperamentti.

Kaspian

Kaspian on meidän perheen herkkis. Kaikki menee helposti tunteisiin, mutta onneksi tämä jätkä ei paljoa lepyttelyä vaadi, kun on taas jo menossa. Kaspian tykkää touhata paljon itsekseen. Jaden kerhopäivinä hän saattaa istua tyytyväisenä pari tuntia ihan hiljaa lastenhuoneessa rakentamassa legoilla. Myös autoleikit ja kirjojen selailu ovat mieleisiä. Kaspianilla on siis hyvä keskittymiskyky ja toivon, että se on sitä vielä silloin kun kouluun meno koittaa.
Henkisesti herkkänahka, mutta fyysisesti oikea hurjapää ja tutkijasielu. Kaspian on kiinnostunut kaikesta. Kävely on aika tuntematon käsite, sillä Kaspian kirjaimellisesti lähinnä juoksee paikasta toiseen. Tai sitten se toinen ääripää, kun liikutaan puolimetriä kerrallaan ja jäädään ihmettelemään jokaista maassa olevaa pikkukiveä tai kukkaa.
 Itsesuojeluvaistoa tämä herra ei omista. Sohvilla juostaan silmät kiinni ja rappuset mentäisiin mieluiten ilmalentona pää edellä alas. On suuri ihme, että Kaspianin kanssa ei ole vielä tarvinnut käydä päivystyksessä. kopkop*

Nyt on myös alkanut ilmetä jonkinmoista uhmanpoikasta. Rauhallinen ''kaikki käy'' -lapsi on alkanut koittelemaan rajojaan. Raivokohtauksia, tavaroiden paiskomista, lattialle heittäytymistä ja sen semmoista. Näissäkin onneksi näkyy edelleen se helppo leppyminen ja usein uhmakohtaukset ovat aika pikaisesti ohitse. Kaspian on kuitenkin pääosin todella kiltti, mitä nyt kaikki kielletyt ja vaaralliset jutut kiinnostavat turhan paljon. Kaspian tykkää olla oikeastaan missä tahansa ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Syli kelpaa aina, oli se kuka vaan.

Tiivistettynä Kaspian on todella helppo, vähän hömelö ja menevä tapaus.

Noel

Noel on vasta sen viiden kuukauden ikäinen, joten luonne ei välttämättä ole vielä päässyt täysin esiin. Sen verran kuitenkin osaan sanoa, että iloisempaa lasta saa etsiä. Noel on kuin pieni naantalin aurinko. Heti aamusta on hymy korvissa ja sama juttu illalla nukkumaan mentäessä. Noel on oikein erityishelppo, kunhan vain on masu täynnä ämmää ja unijutut reilassa. Koskaan ei ole ollut tilannetta ettei olisi tiennyt mitä tehdä tai mikä auttaa jos hän on itkenyt. Syy on aina joko väsy tai nälkä. Turhia ei siis märistä. Katsotaan onko yhtä iisi meininki vielä vuoden päästä. Hitusen saatan epäillä, mutta haaveissa on hyvä elää.

Lapset ovat siis luokkaa haastava, helppo ja erityishelppo. Ehkä tämä kombo kääntyy ihan päinvastoin sitten kun lapsille tulee ikää lisää. Se jää nähtäväksi.

Hellurei pitkästä aikaa

Siitä on jo tovi, kun oon viimeksi tänne näpytellyt. Syy hiljaisuuteen on ihan rehellisesti siinä, että ei vaan oo oma jaksaminen riittänyt pitämään tätä blogia yllä. Kuten arvata saattaa, elämä kolmen pienen kanssa on ajoittain aika hektistä ja uuvuttavaa, Mä oon ollut aika väsynyt, itseasiassa tosi väsynyt. Väsymys on onneksi lähinnä fyysistä, eikä henkistä. Vauvan yövalvomiset verottaa osansa, mikä on tietysti ihan selvää ja normi juttu. Eikä asiaa ainakaan auta mun edelleen aika alhaalla oleva hemoglobiini. 

Muuten mä oon ihan fine, onnellinen kolmen muksun äiti.

Ruttana on kasvanut ihan hurjasti ja onhan hän huomenna jo 2 kuukauden ikäinen! Tänään käytiin jo neuvolassa kurkkimassa pikkujätkän mitat, mutta ajattelin kirjotella niistä erikseen huomenna ja muutenkin päivitellä vähän laajemmin vauvan kuulumisia. Mainio hymyppika hän on ainakin!
Lapset ovat edelleen haltoissaan pikkuveljestään, eikä minkään näköistä mustasukkaisuutta ole ilmassa (kopkop*). Molemmat hoitaa ja pussailee paljon. <3

Jade ja Kaspian, meidän perheen yö ja päivä. Kaksikko, joka aiheuttaa jäätävän määrän harmaita hiuksia päivästä toiseen. Tappelua, tappelua ja vielä kerran tappelua. Muuta nuo eivät tunnu tekevänkään.
Jadella on tällä hetkellä joku aivan järkyttävä kausi menossa ja me ollaan jo ihan epätoivon partaalla. Jade saa aivan kamalia raivokohtauksia jatkuvasti, sekä koko ajan käy Kaspianiin käsiksi tosi väkivaltaisesti. Avauduinkin tänään ruttanan neuvolassa asiasta ja terkka laittoi heti lähetteen suoraan lapsipsykologille, jotta saataisiin enemmän neuvoa näihin tilanteisiin. Kaikki ässät hihasta om nimittäin jo käytetty. Tiedän, että uhmailut ja mustasukkaisuus kuuluvat tähän ikään ja varsinkin tässä tilanteessa kun perheessä on taas uusi jäsen, on aivan normaalia, että lapsi reagoi. Silti tämä menee jo yli hilseen. Kun saat 40 kertaa päivässä kieltää hyppäämästä toisen pään päälle tai kun saat löytää kerta toisensa jälkeen pienemmän jostain itkemästä kun toinen tekee kiusaa, niin kyllä siinä vähemmästäkin alkaa epäilemään omaa vanhemmuuttaan. Miksi oma lapsi käyttäytyy noin? Mikä saa sen oman pienen ja ihanan tytön tekemään noin paljon pahaa veljelleen? -  Sitä me ei tiedetä ja sitä me aletaan nyt yhdessä miettimään ja selvittämään. Jade on todella tulinen temperamentti ja tietää varsin hyvin mitä haluaa, mutta se ei selitä tätä hullua käytöstä. Jade saa huomiota ja puuhaillaan paljon kivoja juttuja kun Kaspian nukkuu. Kaspianin ollessa hereillä tehdään asioita tietenkin yhdessä. Heti siinä ne ongelmat sitten alkavat kun Jade ei halua jakaa mitään Kaspianin kanssa. ei leluja, eikä kenenkään huomiota.
Thank god päiviin mahtuu myös niitä seesteisiäkin hetkiä kun tappelupukarit pölläilevät yhdessä ihan nätistikkin. Välillä Jadesta puskee esiin myös se isosiskon rooli ja haluaa riisua Kaspianin ulkovaatteista, auttaa syömisessä ja vaihtaa jopa vaippaakin. Oikea pikkuäiti. <3 Ei se pikkuveli siis täysin punaisen vihan kohde ole, mutta jokin siinä mättää. Toivottavasti löydettäisiin edes joku helpottava kikkakolmonen millä tuo jatkuva kiusaaminen saataisiin kitkettyä pois.

Meidän hulivili Kaspian on entistäkin vilkkaampi tapaus. Joka paikka kollataan ja pengotaan läpitte. Kaikki kiellot kaikuu tietysti kuin kuuroille korville. Kaspian on aivan selvä mammanpoika, mun ikuinen vauvani. Suuttua tuo ei osaa, vaan kieltäessäkin tulee heti syliin hetkeksi itkemään ja sitten taas jatkaa blondit haituvat vipottaen matkaansa. Autot on edelleen aivan in ja vaikka Kaspian osaa todella paljon sanoja, on kaikki silti aina ensin ''auto'' ja sitten vasta tulee se ''oikea'' sana. Höpsö poika. <3 Tällä hetkellä tuo tehtailee itelleen neljää poskihammasta ja yöt ovat olleet pientä itkun tihrustamista täynnä. Iltaisin annettu panadol onneksi helpottaa edes vähän hampaista johtuvaa kipua. Onneksi kuitenkin ruoka maistuu ja päivisin Kaspian on suht tyytyväinen tapaus pientä sylipulaa lukuun ottamatta.



Tämmöstä tänne. Hieman flunssa vaivaa, mutta ei muuten mitään normaalista poikkeavaa. Ihanaa, kiireistä arkea kolmen rakkaan pötkylän kanssa. - Sitä perheen isointa rakasta unohtamatta, ;)


-Julia-

Reipas kerholainen

Vajaa kuukausi sitten sain aivan loistavan puhelun! Meidän jonotus oli vihdoin ohi ja Jade sai kerhopaikan! Kerhoa on takana nyt tasan kaksi viikkoa ja mä en voi olla mitään muuta kuin ylpeä meidän tytöstä. Kaikki on lähtenyt sujumaan niin hienosti jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Siis eka päivä meni niin reippaasti, eikä mun perään oltu itketty yhtään.

Kerhoa Jadella on kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja perjantaisin aina klo. 08.30-12.30, Kerhoon sisältyy lämmin ruoka mikä on ihan huippujuttu. Tosin tähän mennessä tuo meidän äitiinsä tullut nirso-neiti ei ole kerhossa pahemmin muuta suostunut syömään kuin leipää. Mutta saapahan edes jotain sapuskaa ja varmasti vielä jonain päivänä sieltäkin löytyy joku herkkuruoka mikä Jaden masuun uppoaa.

Aluksi mua vähän stressasi nuo matkat, että miten me ne kuljetaan kun matkaa on 3km suunta. Mutta hyvin me ollaan niistäkin selvitty. Joko kävellen rattailla tai sitten nyt kun saatiin pyöräkärry niin sillä sitten varmaan tullaan kulkemaan enempi.  Pakko kyllä myöntää, että aamut on aikamoista häsläämistä ja sähläämisetä kun on tiukka aikataulu. Aluksi lapset piti väkisin repiä sängystä ylös, mutta nyt 07 jälkeen herääminen on muuttunut aikalailla rutiiniksi. Onko se sittten hyvä vai ei, enpä tiedä. Olisihan se mukava nukkua pidempään aina silloin kun mitään menoa ei aamusta ole. Mutta helpottaa kummasti kerhoaamuja kun lapset ovat itse herätessään yleensä pirteitä, eikä kaikkea vastustavia kamalia äkäpusseja.

Kotioloissa Jaden raivarit ja Kaspianin kiusaaminen eivät ole kerhon myötä ainakaan vielä muuttuneet miksikään. Eikä kerho välttämättä niihin mitenkään tule vaikuttamaankaan. Pääasia kuitenkin on, että Jade tykkää ihan hirmusesti käydä sielä ja odottaa joka päivä innolla seuraavaa kerhopäivää. Eikä mikään ihmekkään, sillä kerho-ohjaajat ovat aivan todella ihania ja lapsirakkaita ihmisiä!

Kerhoa varten Jadelle ostettiin tietysti oma reppu varavaatteita varten. Ei paljoa tarvinnut arvuutella minkälaisen repun Jade haluaisi. Frozen Elsa & Anna on niin kova juttu meillä edelleen, eikä tämä hehkutus ole vielä hiipumassa mihinkään, päinvastoin. Honkkarista sitten bongasin tuon repun aivan muutamalla eurolla.

Kerhoa varten täytyi myös nimikoida vaatteet, jotta omat pysyvät tallessa. Mä en halunnut ruveta kirjoittelemaan tusseilla vaatteisiin nimikirjaimia, joten otin vinkistä vaarin ja tilasin vaatteisiin kiinnitettäviä tarranimilappuja. Tilasin tarralaput Tarramaa.fi sivustolta. A4 kokoinen tarra-arkki tuli maksamaan vain 15 euroa ja siinä on 75 nimitarraa. Näiden pitäisi pysyä hyvin kiinni ja kestää myös pesu pesukoneessa. Meillä nämä eivät ole olleet käytössä kuin vasta tämän päivän, joten kestävyydestä en vielä osaa sen enempää sanoa, mutta hyviltä näin ensikosketuksella vaikuttavat.

Jaden kuulumiset

 

Mitä kuuluu Jadelle?
Siitä taitaa taas olla jokunen tovi kun olen kokonaisuudessaan omistanut postauksen Jaden kuulumisille.
Meidän rakas itsepäinen, temperamenttinen, ihana, iloinen, ja taitava esikoisemme. Välillä niin kovin rasittava, mutta meille maailman tärkein (Kaspianin lisäksi tietysti).

Kuten monta kertaa sanottu Jade on aivan pikkuruisesta asti ollut todella vahvaluonteinen. Hän tietää mitä haluaa ja kietoo vaikka koko maailman pikkusormensa ympärille saadakseen sen. Paapat onkin jo hyvin kiedottu umpisolmuun saakka lellimään pientä prinsessaa. ;) Vahvan temperamentin vuoksi ei Jaden uhma ole ollut mistään helpoimmasta päästä, päinvastoin. Kunhan vain keksii jatkuvasti jotain mielenkiintoista tekemistä, niin kiukkudraamailut jäävät vähemmälle. Isoin ongelma tälle ei enään niin rakastavalle isosiskolle on liikkuva pikkuveli. Kaikki on ALEN! Mikään ei ole Kaspianin eikä Kaspian saa olla missään. Milloin revitään naamasta, tönitään päästä kumoon tai istutaan päälle. Jos jostain, niin tuosta mulla lähtee järki. Siihen ei auta mikään. Kun kieltää, kuuluu näsäviisas ''saanpahan!'' - ja irvistys päälle. Mä niin toivon, että tuo järjetön mustasukkaisuus menisi jo ohi. Vaikka kuinka ollaan otettu molempia yhtä paljon huomioon ja opetettu jakamista, niin noup. Tästä syystä mä olen nyt myös hakenut Jadelle osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Jade saisi olla ikäistensä seurassa ja siellä ainakin on pakko oppia jakamaan ja odottamaan vuoroaan. Avoimen päiväkodinkin kerhoon laitoin keväällä hakemuksen, mutta ikäväkyllä paikat oli jo täynnä. Nyt sitten odotellaan jos sattuisi paikka vapautumaan. Mä niin toivon, että Jade pääsisi edes jompaan kumpaan. Tiedän, että neiti tykkäisi niin kovasti ja siitä voitaisiin saada hyvä apu. Loppuisi ehkä tuo kamala turhautuneisuus ja kiusaaminen kun saisi purkaa energiaa ikäistensä seurassa.

Uhman lisäksi meillä on opittu paljon uutta. Polkupyörä on Jadelle vielä turhan haastava, mutta vihdoin neidin uskallus riitti ja tämä oppi kulkemaan potkupyörällä! Nyt sillä kuljetaankin toosi lujaa. Ainoastaan korvat vaan tuppaavat unohtumaan matkan varrelle, kun pyydetään odottamaan tai pysähtymään. Mutta helpottaa kummasti matkoja kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä odottelemaan etanan vauhtia kävelevää taaperoa. Nykyään 1km kauppareissustakin saatetaan selvitä alle tunnissa puolentoistatunnin sijaan. Myös vauvakeinu on jätetty pienemmille ja Jade pysyy isojen keinun kyydissä jo vähän hurjemmissakin vauhdeissa.
Sitten se isoin virstanpylväs. Meidän Jade, ikää 2v10kk on päässyt eroon vaipoista! Ai että mä olen niin tyytyväinen! Jade on ollut vajaan kuukauden päiväkuiva ja nyt ollaan menty pian 2 viikkoa yötkin ilman vaippaa. Myös kakan tahalleen pinnaaminen on jäänyt pottailun myötä pois. En olisi pari kuukautta takaperin uskonut, että meidän Alehandro olisi nyt vaipaton, eihän tuo silloin vielä edes suostunut istumaan potalle olleskaan. Ja nyt tilanne on jo mitä mainioin. Ollaan niin ylpeitä!<3 Ainoastaan ongelmia tuottaa vielä vieraassa paikassa vessassa käyminen ja usein tuo pidätteleekin sitten monta tuntia kotiin asti. Pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut nyt muutaman päivän aikana, joten eiköhän tämäkin pulma ole pian ratkottu.

Hurjaa, että ensi kuussa Jade täyttää jo 3-vuotta! Miten paljon tuo tyttö onkaan kasvanut ja oppinut tässä ajassa. Puhua pälpättää minkä kerkiää ja on niin ihanaa kun Jaden kanssa voi jo kunnolla keskustella niin, että se on molemmin puoleista. Välillä neiti keksii omasta päästäänkin kaikenmaailman hurjia juttuja. Meidän vaatekomerossa asuu esimerkiksi jääkarhu. Jadella on myös punatukkainen mielikuvituskaveri jonka kanssa leikkii, sekä tappelee leluista.
Jade myös kovasti väittää, että tuleva vauva on tyttö. Se selviää luultavasti tai ainakin toivottavasti tämän kuun lopussa. Olisihan se aika ihanaa saada tälle tättäräälle pikkusisko.

Tämmöstä tänne. Uhmaa, mustasukkaisuutta ja uusia ihania taitoja. Päivä kerrallaan niin hyvä tuloo.

We are back!

Täällä taas pitkästä aikaa!
Kuten olette varmasti huomenneet, blogissa on ollut hiirenhiljaista jo reilu kuukauden. Joku jo mietti, että onko tapahtunut jotain, mutta ei mitään semmoista. Kuinkakohan monesti oon meinannut jotain tulla kirjoittelemaan, mutta en oo saanut aikaseksi. Ei oo ollut aiheita, eikä niitä ole viitsinyt väkisin vääntämällä keksiäkkään. Tuhannetta kertaa mietin jo blogin lopettamista, kun en vaan millään saa tekstiä päästä näpyteltyä koneelle. Ei kirjoittaminen saisi olla millään tapaa pakkopullaa, mutta pikkuhiljaa mulla se sitä rupesi olemaan. Ja juuri silloin oli oiva hetki pitää ''pieni'' paussi. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan semmonen kunnon fiilis, että nyt kyllä kirjotan! - ja tässähän mä ja tauko on nyt ohi. Jospa ne pakkopullat olisivat jo kärähtäneet sielä uunissa ja nyt alotetaan ihan uudella taikinalla, sekä paremamalla fiiliksellä. ;)

Meillä sujuu täällä kaikki tosi hyvin. Kaspian on kasvanut tässä ajassa ihan hurjasti ja oppinut paljon uutta. Tyyppi on nyt reilu 8kk ja hän ryömii, harjoittelee konttausta, nousee istumaan aina kun sen hoksaa ja eilen jäpikkä päätti nousta ensimmäistä kertaa kunnolla seisomaan tukea vasten! Tissitakiainen omistaa nyt myös 3 terähammasta ja neljäs pullottaa jo kovasti. Kaspian ei myöskään ole jättänyt epäselväksi koska niitä hampaita tekee. Sitä kiukkua! En oo edes päivitellyt tänne Kaspin 8kk kuulumisia, mutta kaikki silläkin saralla ihan hyvin. Pituutta oli 69cm ja painoa 8400g. Nyt paino tosin pyörii jo 8,7 kilossa. Kuulon tarkastuslaitteeseen ei vieläkään reagoi millään tapaa vasemmalla puolella, mutta sitä katotaan sitten tarkemmin seuraavassa neuvolassa, joka on vasta syksyllä 1-vuotiaana. Neuvolatäti, eikä lääkäri ollut kuitenkaan huolissaan asiasta. Ei ainakaan vielä. Kaspian on hirmu iloinen ja aika herkkis tyyppi. Ikuinen mammanpoika.<3

Meidän Frozen hullulle Jadelle kuuluu myös ihan hyvää. Höpötys käy jatkuvasti ja vaatimukset kasvaa. ja se UHMA. Mainitsinko muuten jo, että meidän lapsi ei tosiaankaan taida omistaa enään ainuttakaan korvaa. Siltä on ainakin viime viikkojen aikana tuntunut. Kieltoja kun huutelee, niin aivan kuin puhuisi seinälle. Ei ole ollut enään päivääkään kun pikkuveljeä ei kiusattaisi tai tavaroita ei paiskottaisi. Omat hermot on aika hemmetin tiukalla, mutta onneksi sekin kuuluu asiaan. :D Aiemmin päivät pelasti Frozen kun sen vain laittoi pyörimään Kaspianin aamupäikkäreiden aikaan, niin Jadekin oli hetken hiljaa kiltisti. Mutta joku pirulainen on mennyt poistamaan sen netflixistä! Pari päivää sitä kirosin ja yritin keksiä jotain muuta tähän raivovapaaseen hetkeen, kunnes muistin, että meillähän on onneksi se levynäkin! - ja päivät taas pelastettu. Nythän oon muuten puolet päivästä lasten kanssa yksin, kun Niko on työkokeilussa. Ihan hyvin meillä on kuitenkin sujunut. Tai en oo ainakaan huomannut paljoa eroa entiseen.



Eilen meillä oli kerhon kesäreissu powerparkkiin. Kaspian jäi mummun hoiviin ja me saatiin Jaden kanssa viettää ihana ja hauska päivä yhdessä. Jade ainakin tykkäsi kun sai itselleen ihan täyden huomion. Koko reissun ajan oli kiukkupeikkokin jossain piilossa, sillä koko reissun aikana ei kiukuteltu olleskaan! On tua neiti kyllä yhtä hurjapää kuin isänsä. Kaikki laitteet kierrettiin läpi joihin pääsi joko yksin tai aikuisen kanssa. Hurjin (ja se oikeasti oli aika hurja!) oli lasten vuoristorata ja sehän se paras laite olikin. Matkaan lähtiessä tein vaan sen virheen, että jätin rattaat kotiin. Kyllähän kuuden tunnin kävelystä pienet jalat väsyivät, mutta onneksi neiti jaksoi tosi hienosti kun välillä kävi istumassa poikaystävänstä (;DDD) Wiljamin rattaissa. Mukava reissu oli kaikinpuolin!

Hirmusesti olisi kerrottavaa, mutta nyt ei vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Tässä nyt tämmöset pikaiset kuulumiset meiltä. Aiheita joista haluaa kuulla saa toki ehdottaa! :)

Kuulumisia + Kaspianin 5kk neuvola

Täällä taas! Hellurei täältä flunssan keskeltä. Meillä sairastellaan jälleen kerran ja nyt tätä ihanuutta on kestänyt pian jo kolme viikkoa. Kaspian ja Jade ovat nyt tän kolmen viikon aikana olleet enemmän ja vähemmän räkäsiä ja edelleen jatkuu. Nikolla se kesti vain muutaman päivän ja mulla alkoi eilen. Sitkeätä on, muuta ei voi sanoa! Aina kun luulee, että olisi jo helpottamassa niin eheei, lisää vettä myllyyn vaan. Mutta nyt ollaan jo niin lähellä kevättä, että eiköhän nää flunssa ja tautikierteet pian helpota!
 Toivon todella, että tämä kröhäräkäpaska kaikkoaa ennen lauantaita, sillä silloin on tiedossa jänskä päivä! Meillä on sovittuna lokakuisten 2015 miittinki. Sellanen pienimuotoinen vain, mutta niin innolla odotan pääseväni näkemään nämä ihmiset ihan irl! Ajatella, että jo vuoden verran kuitenkin ollaan oltu naamakirjan kautta tekemisissä ja nyt vasta päästään näkemään. Ainakin toivottavasti, ellei tämä pirun räkätauti pistä kunnolla hanttiin. Toivotaan parasta!

Nuhaa lukuun ottamatta tänne kuuluu ihan hyvää. Jade on oma ihana itsensä - eli rajojaan koetteleva uhmatuhma, mutta samalla meidän rakas pieni hymytyttö. Neidin kanssa ollaan taas yritetty enempi pottailla nyt kun siihen on jälleen löytynyt innostusta. Vielä tosin tuloksetta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Jade aina haluaakin isojen tyttöjen housut eli Jaden sanoin ''tikkarit'' jalkaansa. Ei meillä onneksi mikään kiire ole kuivaksi opettelussa, hiljalleen hyvä tulee.

Meidän Kassu, Kaspi aka Kaspian on jo 5 kuukauden! Vihdoin ja viimein on meidän pikkutosikostakin kuoriutunut oikea hymypoika kera suloisten hymykuoppien. Hymyilyä ja juttua riittää. Nauraminenkin on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta kiljuminen on edelleen sitäkin muksampaa! Kaspian osaa kääntyä ketterästi selältä masulleen ja siinä se, heh. :D Vielä ei pyöritä navan ympäri tai mitään muutakaan, mutta ei onneksi ole kiire. Saanpahan ainakin pitää mun vauvan vauvana vielä pidempään.
 Vaikka kyllä kieltämättä välillä mietityttää, että kehittyykö Kaspian ihan normaalisti ikänsä mukaisesti, mutta sitten pitää vaan muistuttaa jälleen kerran ittiään, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Tiedän, että lapsia ei saisi vertailla, mutta väistämättäkin tulee mieleen mitä Jade osasi jo tässä iässä. Jade ei osannut vielä kääntyä, mutta kieri ketterästi akselinsa ympräi, oli löytänyt varpaansa sekä osasi istua ilman tukea. Mutta Tämä vain varmistaa tuon edellä mainitsemani sanonnan: Jokainen kehittyy täysin omaan tahtiin. Ovathan nämä lapset tosin muutenkin niin kovin erilaisia. Jade oli paljon rauhallisempi, viihtyi lähes missä tahansa ja tykkäsi vain ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa. Kaspian olisi taas koko ajan menossa ja sen takia lattia onkin maailman kurjin paikka kun ei vielä pääse liikkumaan. Sylissäkin heilutaan kuin tuuliviiri tornaadossa. Veikkaampa, että kun herra huomaa jalkojensa kantavan niin paikasta A paikkaan B tuo siirtyy juosten, ei kävellen.

Eilen käytiin Kaspin kanssa neuvolassa hakemassa uudet mitat sekä ilkeät piikit. Paikalla oli taas vaihteeksi sijainen joka lunttasi lapuista mitä piti kysyä/tehdä. Aina juuri silloin on sijainen kun mulla olisi paljon kysymyksiä, jotka sitten tietysti jää kysymättä tai sitten en saa niihin mitään kunnollista vastausta. Esimerkiksi tuo Kaspianin silmä tai kiinteiden aloitus 5kk iässä. Kaspianin silmän rähmimiseen ei sanonut juuta eikä jaata ja kiinteistä kun kyselin, lykkäsi vain jonkun soselehtisen ja käski lukea siitä. Okei.
Oli tosiaan taas rokotteiden aika. Rota suukkuun ja kaksi piikkiä reisiin. Hienosti pieni otti ne vastaan, vaikka iso huuto tulikin. Kaspian oli koko loppu päivän todella kiukkunen ja valvoi yli 5 tuntia putkeen, josta n. 3h oli pelkkää kitinää ja huutoa. Kävi niin sääliksi toista. Yö onneksi meni tosi hyvin, niinkuin se on Kaspianin kohdalla tupannut aina menemään rokotteiden jälkeen. Semmonen kevyt 12h unia yhdellä syötöllä. En valita! :D

Kaspianin 5kk mitat (suluissa 4kk)

Paino:  7330g  (6640g)

Pituus:  66cm  (63,6cm)

Pipo: 42,1cm  (41cm)

''Ihana poika :) Kasvaa hienosti, täysimetys. Nauraa ja ''puhuu''. ''

Täysimetyksellä me mentiin huimat 5 kuukautta ja mä oon oikeasti ylpeä siitä! Olisin voinut jatkaa täysimetystä pidempäänkin, mutta Kaspian rupesi osoittamaan selvää kiinnostusta kiinteisiin, enkä nähnyt mitään estettä niille. Tissittelyä jatketaan tietysti kiinteiden ohella ja luultavasti ainakin siihen asti kunnes Kaspi alkaa juomaan ''normaalia'' maitoa. Nyt ollaan maisteltu muutamia soseita ja alku menikin tosi hyvin. Kaspian oli aina suu auki niinkuin pieni linnunpoikanen. Yhtäkkiä tuo päätti tehdä koko hommalle täys stopin ja kaikelle yökittiin sekä suu pidettiin ihan supussa. Tänään illalla Kaspian kuitenkin päätti vetää kunnon satsin päärynäsosetta. Oikein itse kiskoi lusikkaa suuhunsa! Mutta en stressaa vaikka kiinteitä ei kunnolla hetkeen menisikään, sillä tiedän, että oma maito riittää myös varsin hyvin. Näillä mennään. :)

30 syytä taaperon itkupotkuraivariin.

Monesti on todettu, että on se 2-vuotiaan lapsen elämä vaan niin rankkaa ja kamalaa. Äiti ja isi ovat ihan tyhmiä, kissa on tyhmä, kenkä on tyhmä. Koko maailma on ihan tyhmä. Ainakin 15 kertaa päivässä noin 2-30 minuutin ajan.

Välillä ne raivarit johtuvat aivan mahottoman typeristä ja huvittavista syistä. Esimerkiksi jos paappa ei konttaa perässä yhtä nopeasti tai äiti on liian huono potkaisemaan palloa, saattaa aiheuttaa pientä salaista räkänaurua.

Tässä vielä 30 muuta syytä heittäytyä lattialle ja raivota henkensä edestä.

- Äiti ei ymmärtänyt mitä kaapissa oleva neekeri tarkoittaa.

- Kaspian hipaisi kädestä.

- Kaspian ei antanut läpyä.

- Kuppiin kaadettiin vettä maidon sijasta --> Kaadetaan vesi pois ja laitetaan maitoa tilalle --> heittäydytään lattialle raivoamaan koska vesi joutui viemäriin.

- On kaksi harjaa ja äiti harjaa juuri sillä minkä Jade haluaa.

- Istuin Jaden paikalle, vaikka tämä ei ollut istunut siinä viimeseen pariin tuntiin.

- Pukemisessa yritetään auttaa. Edes vähänkään.

- Ketsuppia osui perunan palaan.

- Kaspianin kuolat pyyhittiin vahingossa Jaden räsyyn.

- Ehdin ottaa Kaspianille vaipan ennen Jadea.

- Pyysin Jadea kanssani laskemaan liukumäkeä. Tämä ei halunnut --> raivohuutoa ja toteamus

''laske ihan ittte!!''

- Kun ei saanut tyhjentää koko kosteuspyyhepakettia.

- Äidin puhelinta ei saanut rämpätä.

- Tietokoneen päällä ei saanut pomppia.

- Peruna tarttui haarukkaan eikä lähtenyt hakkaamalla irti. Ja ei sitä ei voinut laittaa suuhun.

- Rattaat eivät mahtuneet pöydän alta.

- Isi antoi väärän värisen huivin.

- Katsoin Jaden päälle väärään aikaan.

- Jade haluaa aina katsoa netflixistä tuksuja, mutta äitillä ei ole vieläkään mitään hajua mikä ohjelma se on.

- Yritin ottaa valokuvaa.

- Kun en ottanut valokuvaa.

- Kun puhelimesta ei löytynyt kissan kuvia.

- Kaspianin paita ei mahtunutkaan draamattaren päälle,

- Äidin kengät olivat liian isot.

- Miuku osui jalkaan kun käveli ohitse.

- Kun kissalle ei kelvannut Jaden ruoan jämät.

- Junaradan junat ei liiku kun ne laittaa väärin päin.

- Muumit ei osaa seistä päällään.

- Isin patterilla kuivamassa ollut pipo oli märkä.

- Kaspianin paidalla oli kuolaa.

Me tuskin ollaan ainuita joilla on samanlaista. EIKÖ? 

Blogin tulevaisuus

Oon miettinyt aika paljon tämän blogin tulevaisuutta ja sitä mitä siitä haluan. Valehtelisin jos sanoisin, että kirjoitan tätä vain omaksi ilokseni. Tiedän, että monet sukulaiset ja tutut seuraavat blogin kautta meidän arkea ja kuulumisia, mutta seuraako kukaan muu? Sillä on oikeasti vaikutus teksteihin ja niiden sisältöön. On oikeasti todella mahtava huomata, että jopa aivan tuiki tuntemattomat ovat kiinnostuneet meidän arjesta ja tykkäävät seurata mun höpinöitä. Se antaa juuri sitä intohimoa ja potkua siihen kirjoittamiseen. Mutta toisaalta taas tulee tunne, että mikään ei riitä. Koko ajan sitä vain yrittää keksiä parempaa tekstiä ja parempia juttuja, ja ehkä jopa kerätä enemmän niitä kiinnostuneita. Sitten se intohimo sanoo heipat ja lopahtaa, sillä yritystä on aivan liikaa, mutta siltikään se ei tuota mitään tulosta.

Juuri näin se ei saisi mennä. Ei pitäisi mennä muiden ehdoilla ja pyrkiä vain miellyttämään muita. Pitäisi muistaa pysyä siinä omassa jutussaan ja muistaa se kirjoittamisen ilo, eikä kirjoittaa vain koska on pakko. Kyllä ne kiinnostuneet pysyvät mukana, vaikka välillä tulisikin tylsempää settiä näpyteltyä. Ne tykkää jotka tykkää, kaikki ei.

Blogin tulevaisuus. Siitä en vielä osaa sanoa mitään, mutta nyt aion todella yrittää vain nauttia kirjoittamisesta ja lopettaa sen väkisin paremmaksi pyrkimisen. Hiljalleen hyvä tulee.

Pikaiset kuulumiset vielä. Tännekkin on tullut kunnolla lunta ja jäätävät pakkaset, hyrr! Siitä huolimatta jotenkin kummasti mä oon saanut itteni lasten kassa pihalle. Jade tykkää kun on ''paajon unta!'' Toinen on vaan niin raukka kun on pakattuna miljoonaan vaatekerrokseen, jotta taipuu yhtä hyvin kuin kanki Kaikkonen. Tänäänkin ulkona meni heemot kun typerä lapio ei pysynyt kädessä äidin tyhmien tuplahanska viritelmien vuoksi. Tyhmää oli myös kun ei saanut keinua viittä sataa vuotta putkeen keinussa, ettei pyllyyn tulisi kylmä. Niin kovin kurja elämä meidän 2-vuotiaalla. Tässä muutama päivä sitten Jade yhtäkkiä piirrusti ihmisen! Tähän asti on paperilla ollut vain ympyröitä ja epämääräisiä suttuja, joten tuli kyllä isona yllätyksenä! Yhtäkkiä sitä vaan havahtuu kuinka iso tyttö tuo jo onkaan! Pukee täysin itse, syö itse, puhuu tosi hyvin lauseita ja tuo ketale osaa jopa jo huijatakkin. Ja nyt kun palattiin taas siihen ''mihin se aika on mennyt'' -ajatukseen, niin meidän perheen pienin on pian jo 4kk! Ensi viikon torstaina meillä onkin Kaspianin neuvola. Kovasti stressasin Kaspianin kasvua kun sillon flunssan vuoksi painoa oli tullut viikossa vain 50g, mutta nyt sitä on kertynyt kahdessa viikossa jo 700g, joten ei taidakkaan olla mitään hätää. Kotipuntarin mukaan tuo pullaposki painaisi 6,5kg. On se tissimaito vaan aikamoista superfoodia! Siitä puheen ollen, nyt herra tissihurmuri ölisee siihen malliin, että utare suuhun ja unille. Joten palaillaan!

Ensimmäinen päivä

Pian on vuoden 2016 ensimmäinen päivä eletty. Vaikka eka päivä on jo lähes ohi, niin silti vielä on vuosi tätä vuotta jäljellä, eli 365 päivää! Tämä vuosi kun on karkausvuosi. Saa nähdä mitä kaikkea näinä 365: n päivän aikana tuleekaan tapahtumaan! Toivottavasti paljon kaikkea hyvää.

Uuden vuoden Jade oli mummulassa yötä ja me otettiin kolmestaan rennosti kotona. Raketit paukkui ja joka puolella välähteli. Ehkäpä ensivuonna myös me voitaisiin juhlistaa uutta vuotta kunnolla pitkästä aikaa. Vaikka ei tietenkään yhdessä olossa ja lämpösiin viltteihin kääriytymisessä ole mitään vikaa.
Valvottiin myöhään ja herättiin myöh.. aikaisin, koska Kaspian. Koko aamu me vain oltiin ja köllöteltiin. Miksi ei Jaden ollessa vauva osannut nauttia tämmösistä rauhallisista aamuista? No nyt ainakin osataan ja pakko myöntää, että on se ihanaa välillä heräillä ihan rauhassa ilman, että täytyy heti tehdä taaperon kanssa miljoonaa eri asiaa samaan aikaan. Mutta pitkän päälle tälläiset aamut saattaisivat olla hieman tylsiä ilman tuota hulivili menoa. ;) Ja ainakin silloin tulee noustua paljon ripeämmin ylös!

Iltapäivällä lähdettiin grillin kautta kohti Laihiaa hakemaan Jadea. Se oli muuten tän talven viimenen grilliruoka se! Elämäntaparemontti alkaa maanantaina ja we are ready! Katsotaan vähän mitä suuhun laitetaan ja herkut minimiin sekä enemmän ulkoilua. Peukut pystyyn siis meille, jotta oltaisiin kesällä edes hieman nallepuhia timmimmässä kunnossa!
Jaden noudettuamme suunnattiin ystävien luo kylään ja Jade pääsi taas pusuttelemaan Ollia, heh. Ovat he vaan niin lutuusia! Vaikka välillä kränäävätkin kaikesta mahdollisesta, mutta sitten kohta taas halitaan ja ollaan hyvässä sovussa.
Sielä vietettiin loppuilta jutellen ja naureskellen.

Kotiin kun päästiin Jade sammui kiltisti samantien sänkyynsä. -mikä on ihan uus juttu meillä päin. Yleensä nukkumaan mentäessä keksitään kaikki maailman tekosyyt, jotta ei vielä tarvisi laittaa päätä tyynyyn ja sitten kun valot sammuu, niin syttyy ne neidin toimesta pian uudestaan ja kaikki lelut rehataan sänkyyn. Nyt oli kyllä tosiaan iso ihme, että sammui heti vaikka ehti kotimatkalla nukahtaa autoonkin. Pian alkaa myös Kaspian olemaan siinä mallissa, että hänet saa tainnuttaa tissillä ja laittaa nukkumaan.

Sitten alkaa oma aika ja aukeaa Netflix! Oliko edes yllätys?

Imetys ei ole itsestäänselvyys

 Kun ensimmäisen kerran se pieni ruttuinen vastasyntynyt vauva nostetaan rinnalle ja tämä ymmärtää heti tissin idean ja alkaa imemään rintaa silmät suurina sinuun katsoen. Se hetki oli täydellinen, joten sitä se tulee olemaan jatkossakin. Täydellistä. Imetys tulisi onnistumaan täydellisesti.

Tai sitten ei.

Jaden kanssa imetys lähti sujumaan sairaalassa todella hyvin. Sitten kuvioihin astui tuttipullo ja lisämaito alhaisten sokereiden vuoksi. Neiti tottui pullon helppouteen ja alkoi hylkiä rintaa. Aina alkoi armottomat rintaraivarit jos yritti tissiä tarjota ja vasta kamalan taistelun jälkeen Jaden sai tarttumaan tissiin ja syömään. Kunnes tuli se ensimmäinen ilta, kun tyttö ei siihen rintaan enään tarttunutkaan. Jade oli 4 päivän ikäinen ja oltiin ensimmäistä yötä kotona. Koko ilta ja yö oli suoraansanoen yhtä helvettiä. Jade huusi nälkäänsä, tissi ei kelvannut, ei mitenkään päin. Hytkytin ja hyssytin, kävelin ja hyppelin ympäri kämppää. Istuttiin ja makoiltiin, ei kelvannut. Jade huusi monta tuntia ja samalla minä itkin paskaa oloa kun en osannut edes omaa lasta ruokkia. Aamuyöllä oli pakko lähettää Niko abc:lle ostamaan pullo ja korviketta.
Syy miksi en ollut älynnyt ostaa niitä kotiin valmiiksi oli se, että olin niin varma siitä, että imetys onnistuisi! Jostain kumman syystä olin saanut sen käsityksen, että tissi vauvalle vaan suuhun ja that's it -niin helppoa se olisi.
Me oltaisiin voitu onnistua jos olisin tiennyt silloin imetyksestä enemmän. Jos olisin osannut pyytää kunnolla apua, enkä vain tyytyä kätilöiden hokemaan: ''imetä imetä imetä, kyllä se siitä.'' Tai jos olisin jo silloin kuullut sellaisesta kuin tahdistettu pulloruokinta.

Niin vain tissi vaihtui korvikkeeseen ja osittain omaan pumpattuun maitoon. En tuntenut juurikaan huonoa omaa tuntoa, vaan enemmänkin helpotusta. Helpotusta siitä, ettei enään tarvinnut tapella yli puoltatuntia ennenkuin tytön sai syömään, vaan nyt neiti otti maidon tyytyväisenä vastaan heti kun sitä tarjottiin, pullosta.

Tuli toinen raskaus ja toinen vauva. Nyt ensimmäinen ajatus imetystä kohtaan oli se, että aion onnistua ja teen sen eteen kaikkeni.
Kaspian syntyi ja jälleen vauvan ollessa vain kahden päivän ikäinen astui kuvioihin pullo. Se hirviö jota syytin Jaden imetyksen pilaamisesta. Kaspian sai yhden 20ml annoksen korviketta, mutta koska olin päättänyt onnistua, aloin pumpata omaa maitoa lisämaidoksi ja tutustuin tahdistettuun pulloruokintaan. Bilirubiiniarvot jatkoivat kuitenkin nousua ja Kaspian oli todella väsynyt koko ajan, eikä näinollen jaksanut pysyä rinnalla hereillä. --> Paino jatkoi jyrkkää laskuaan --> vähemmän rintaa ja enemmän omaa maitoa pullosta. Sitten ilmestyi  tuttujuttu ja mukava ystävämme: rintaraivarit. Ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä pahat kuin Jadella, mutta hankalat silti. Rupesin sitkeästi antamaan vain enemmän rintaa ja lopulta pullo sekä lisämaito jäivät kokonaan pois. Paino lähti lopulta nousuun, mutta aika laiskasti, sillä ei Kaspian edelleenkään jaksanut imeä rintaa muutamaa minuuttia kauempaa. Mutta pikkuhiljaa mentiin parempaan suuntaan.

Nyt kun poika on 2,5kk imetys sujuu erinomaisesti ja voisin sanoa sen sujuvan jopa täydellisesti.
Tissi suuhun ja that's it. Tällä hetkellä se menee niin ja toivottavasti menee vielä pitkään!

Ilman omaa päättäväisyyttäni ja Facebookin imetyksen tukiryhmää me ei varmastikkaan oltais päästy näinkään pitkälle täysimetyksellä.
Näin yhden korvikevauvan ja yhden täysimetetyn vauvan äitinä voin kuitenkin sanoa, että molemmissa ''tavoissa'' (lue: tissittelyssä ja pullossa) on omat hyvät ja huonot puolensa. Rakastan imettämistä ja se on mulle erittäin tärkeää, mutta en siltikään näe mitään pahaa korvikkeessa. Aina ei vain voi onnistua, ei vaikka kuinka yrittäisi. Eikä mun mielestä kenenkään pitäisi potea siitä huonoa omaa tuntoa! Sai vauva maitonsa sitten tisusta tai pullosta, niin tärkeintä on pienen kasvu, sekä kylläinen ja hyvinvoiva masu ja kumpikin näistä tavoista takaa sen varmasti.

On hyvä muistaa, että kaikkea ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, ei edes imetystä.
-Toivo parasta, varaudu pahimpaan.