Sniiif -Ja räkätauti on täällä

Niko aloitti köhimisen ja niistämisen tässä muutama päivä sitten ja eilen tuo kavala tauti löysi K:n. Meidän vauvalla on nyt siis ihka ensimmäinen nuha! Oivoi pientä. Nenu vuotaa ja on tukossa, sekä koko poitsu krohajaa kuin rikkinäinen traktori. Mä vielä ajattelin, että pojan ensimmäistä flenssua saataisiin odotella pitkäänkin, sillä onhan ämmä aikamoista supermaitoa. Mutta ei se ainakaan meidän kohdalla ''suojellut'' pikkuista nuhalta yhtään sen kauempaa kuin Jadeakaan, joka litki korviketta. Noh, jospa tämän flunssan jälkeen menisi kaaaaauan, ennenkuin pieni sairastuu uudestaan.

Viime yö oli aivan hirveä! Itkua, vikinää, vääntelehtimistä ja köhinää. Raukalla ei ollut mitenkään päin hyvä olla. Siihen kylkeen vielä tukkoinen, krohiseva ja kuorsaava mies.. Sen verran onnekas olen, että Niko ihan suosista nousi aamulla Jaden kanssa, jotta minä ja K saatiin jatkaa unia jopa 11 asti! Mutta jos tehdään niin, että laitetaan perseelleen mennyt yö sekä päivä perjantai 13. piikkiin? Ehkä huominen on siis edes hitusen parempi päivä, ainakin meidän nuhanokkien osalta.

Meillä jyllää siis miesflunssa, sillä minä ja Jade ollaan ainakin vielä toistaseksi terveitä. Melkein voin kuitenkin jo varautua siihen, että sunnuntaina ristiäisissä saan kulkea räkäpaperi kourassa. Toivoa vain, että pienen olo paranee edes vähän siihen mennessä tai ettei ainakaan kuumetta nousisi.

Äp:n pussukka, tulevien öiden supersankari?

Meidän pieni syysvauvamme on syntymästään asti ollut todella levoton nukkuja. Jalat ja kädet vispaa joka ilmansuuntaan ja aina lopulta poika itse herää omiin hulinoihinsa. Siinä on sitten taas työ saada herra takaisin untemaille, kunnes sama toistuu taas jonkun ajan kuluttua. Kieltämättä poika heräilee öisin n. 8-10 kertaa. On syötöt 2h välein ja siihen päälle vielä loput hillumiset ja heräilyt. Yöt ovat yhtä sänkyjen välillä ravaamista. Nikostakin olisi suurensuuri apu jos tämä vain omistaisi rinnat. Unitissi on nimittäin aina saatava, tai muuten ei nuku kukaan.

Aluksi me nukuttiin perhepedissä, mutta silloin poika roikkui koko ajan tississä kiinni ja heräsi heti jos tisu tippui suusta, eikä mun nukkumisesta tullut mitään. Parempien yöunien toivossa siirrettiin vauva kokonaan omaan sänkyynsä. Alusta asti K nukkui kapalossa, mutta nyt aina jotenkin onnistui pääsemään sieltä ulos ja tadaa hulina ja perseelleen mennyt yö oli taattu!

Eilen törmäsin eräässä ryhmässä kirjoitukseen, jossa toinen äiti kertoi nukuttavansa lapsensa äitiyspakkauksen makuupussiin. No tottakai tämä pieni toivonkipinä hyvästä yöstä oli pakko testata viimeyönä.
 Ja se toimi!
En tiedä oliko se vain hemmetin hyvä sattuma vai oliko pussukka oikeasti niin turvallisen ja mukavan tuntuinen paikka nukkua, jotta hulinatkin unohtuivat kokonaan.

Viime yönä herättiin 3, siiis kolme kertaa! Ensimmäinen unipätkä oli jopa 4h! Jadekin nukkui näin hyvin ensimmäisen kerran ehkä vuoden iässä. :D Ja nyt taas koputetaan varmuudeksi sitä puuta. kopkop*
 Toivon todellakin, että tämä makuupussukka on meidän supersankari ja tulevienkin öiden pelastus!

Kuten kuvista huomaa, pojan silmät rähmivät edelleen pahasti. Huomenna on onneksi 7vko neuvolalääkäri, joten katsotaan mitä ne sielä meinaa. Vieläkö yritetään pelleillä vanulappujen ja keitetyn veden kanssa vai josko me vihdoin saataisiin jotain mikä tähän oikeasti auttaisi.

382 grammaa täyttä rakkautta!

Tänään se koitti. Raskauden yksi odotetuimmista päivistä. Päivä jolloin pääsee taas kurkkimaan pikkuista, hänen rakenteitaan ja mahdollisesti myös sukupuolta, eli päivä jolloin on rakenneultra!

Mulla oli aika varattuna vasta kello yhdeksi ja olin aivan varma etten mitenkään selviä aamupäivästä, sillä odottaminen on kamalaa! Aika kuitenkin vain hulisi eteenpäin Jaden kanssa kerhossa ollessa ja pian jo oltiinkin matkalla kohti sairaalan äitipolia. Pystyin olemaan koko aamupäivän ilman sitä järjetöntä jännitystä, mutta matkalla sairaalaan se paniikki iski. Ahdisti, oli huono olo, heikotti. ''Mitä jos pienellä ei olekkaan kaikki hyvin?''

Äitipolille päästyämme ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa, kun päästiinkin jo samaan tuttuun huoneeseen jossa olimme viimeksikin rv12.
Lääkäri kyseli kuulumiset ja sain asettua penkkiin makaamaan. Jälleen kerran litra kylmää geeliä masulle ja ei muuta kuin pikkuista kurkkimaan. 

Lääkäri tutki rakenteita erittäin tarkasti ja selosti jatkuvasti mitä on missäkin. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi millään saanut selvää, että onko kuvassa pää vai peräpää.. :D

Sieltä löytyi pikkuaivot, aortankaari, ductus, 10 sormea ja varvasta juuri niinkuin pitikin.
Täysin terve pieni vauva!

Lopussa lääkäri kysyi haluammeko tietää sukupuolen ja tottakai vastattiin myönteisesti.

Siirryttiin vauvan jalkopäähän ja siellähän hällä olikin jo haarat reippaasti auki, eikä tarvinnut kyllä kenenkään tihrustella nähdäkseen mitä siellä näkyi.
Akkavalta tasoittuu ja meidän perheeseen tulee pieni ihana poika!

Tälläkertaa jopa mun vaistot oli oikeassa. :D

Pitkään yritettiin myös kurkkia vauvaa 4D -ultralla, mutta poitsu oli koko ajan kasvot painautuneena kohdunseinään kiinni niin, ettei näkynyt muuta kuin takaraivo ja toinen korva. Harmi, olisin niin halunnut saada pikkuisesta kunnon profiilikuvan! Muutenkin saatiin kyllä aika huonot kuvat. Yksi kuva kädestä ja toinen kasvoista. Eihän sillä muuten niin väliä, olisi vain ollut kiva näyttää kuvia muillekkin ilman ''Niin mikä tuossa on?'' -kysymyksiä. 

Mutta mitäpä siitä, pääasia että edes me tiedetään siellä olevan vauva eikä alien.



Aivan lopuksi tehtiin vielä sisätutkimus ja katsottiin kohdunkaulan tilanne. Supistuksia on jonkun verran ollut ja arvelinkin, että ovat ne varmaan jotain saanut aikaan ja niinpä olivatkin.
Kohdunkaula oli lyhentynyt 3,8cm --> 2,9cm ja sainkin heti Lugesteron -reseptin, eli supistusten estolääkkeet. Muuta ei ainakaan vielä tarvitse tehdä, sillä supistukset eivät ole olleet kivuliaita, eikä säännöllisiä. Eniten kuitenkin ihmetyttää se etten saanut mitään kontrolliaikaa esim. parin kuukauden päähän. Pitäisi vissiin siis vain luottaa lääkkeisiin tietämättä yhtään mitä tuola alhaalla tapahtuu.. Joo ei kiitos. Onneksi on neuvola 4.6 joten täytyypi sielä kysäistä jos saisi edes johonkin rv30 tietämille uuden tarkistusajan. Edes sitten oman mielenrauhan vuoksi.

Muuten kaikki onneksi hyvin ja nyt saakin hyvillä mielin katsella ihania söpöstely vaatteita pojalle!