Täällä taas pitkästä aikaa!
Kuten olette varmasti huomenneet, blogissa on ollut hiirenhiljaista jo reilu kuukauden. Joku jo mietti, että onko tapahtunut jotain, mutta ei mitään semmoista. Kuinkakohan monesti oon meinannut jotain tulla kirjoittelemaan, mutta en oo saanut aikaseksi. Ei oo ollut aiheita, eikä niitä ole viitsinyt väkisin vääntämällä keksiäkkään. Tuhannetta kertaa mietin jo blogin lopettamista, kun en vaan millään saa tekstiä päästä näpyteltyä koneelle. Ei kirjoittaminen saisi olla millään tapaa pakkopullaa, mutta pikkuhiljaa mulla se sitä rupesi olemaan. Ja juuri silloin oli oiva hetki pitää ''pieni'' paussi. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan semmonen kunnon fiilis, että nyt kyllä kirjotan! - ja tässähän mä ja tauko on nyt ohi. Jospa ne pakkopullat olisivat jo kärähtäneet sielä uunissa ja nyt alotetaan ihan uudella taikinalla, sekä paremamalla fiiliksellä. ;)
Kuten olette varmasti huomenneet, blogissa on ollut hiirenhiljaista jo reilu kuukauden. Joku jo mietti, että onko tapahtunut jotain, mutta ei mitään semmoista. Kuinkakohan monesti oon meinannut jotain tulla kirjoittelemaan, mutta en oo saanut aikaseksi. Ei oo ollut aiheita, eikä niitä ole viitsinyt väkisin vääntämällä keksiäkkään. Tuhannetta kertaa mietin jo blogin lopettamista, kun en vaan millään saa tekstiä päästä näpyteltyä koneelle. Ei kirjoittaminen saisi olla millään tapaa pakkopullaa, mutta pikkuhiljaa mulla se sitä rupesi olemaan. Ja juuri silloin oli oiva hetki pitää ''pieni'' paussi. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan semmonen kunnon fiilis, että nyt kyllä kirjotan! - ja tässähän mä ja tauko on nyt ohi. Jospa ne pakkopullat olisivat jo kärähtäneet sielä uunissa ja nyt alotetaan ihan uudella taikinalla, sekä paremamalla fiiliksellä. ;)
Meillä sujuu täällä kaikki tosi hyvin. Kaspian on kasvanut tässä ajassa ihan hurjasti ja oppinut paljon uutta. Tyyppi on nyt reilu 8kk ja hän ryömii, harjoittelee konttausta, nousee istumaan aina kun sen hoksaa ja eilen jäpikkä päätti nousta ensimmäistä kertaa kunnolla seisomaan tukea vasten! Tissitakiainen omistaa nyt myös 3 terähammasta ja neljäs pullottaa jo kovasti. Kaspian ei myöskään ole jättänyt epäselväksi koska niitä hampaita tekee. Sitä kiukkua! En oo edes päivitellyt tänne Kaspin 8kk kuulumisia, mutta kaikki silläkin saralla ihan hyvin. Pituutta oli 69cm ja painoa 8400g. Nyt paino tosin pyörii jo 8,7 kilossa. Kuulon tarkastuslaitteeseen ei vieläkään reagoi millään tapaa vasemmalla puolella, mutta sitä katotaan sitten tarkemmin seuraavassa neuvolassa, joka on vasta syksyllä 1-vuotiaana. Neuvolatäti, eikä lääkäri ollut kuitenkaan huolissaan asiasta. Ei ainakaan vielä. Kaspian on hirmu iloinen ja aika herkkis tyyppi. Ikuinen mammanpoika.<3
Meidän Frozen hullulle Jadelle kuuluu myös ihan hyvää. Höpötys käy jatkuvasti ja vaatimukset kasvaa. ja se UHMA. Mainitsinko muuten jo, että meidän lapsi ei tosiaankaan taida omistaa enään ainuttakaan korvaa. Siltä on ainakin viime viikkojen aikana tuntunut. Kieltoja kun huutelee, niin aivan kuin puhuisi seinälle. Ei ole ollut enään päivääkään kun pikkuveljeä ei kiusattaisi tai tavaroita ei paiskottaisi. Omat hermot on aika hemmetin tiukalla, mutta onneksi sekin kuuluu asiaan. :D Aiemmin päivät pelasti Frozen kun sen vain laittoi pyörimään Kaspianin aamupäikkäreiden aikaan, niin Jadekin oli hetken hiljaa kiltisti. Mutta joku pirulainen on mennyt poistamaan sen netflixistä! Pari päivää sitä kirosin ja yritin keksiä jotain muuta tähän raivovapaaseen hetkeen, kunnes muistin, että meillähän on onneksi se levynäkin! - ja päivät taas pelastettu. Nythän oon muuten puolet päivästä lasten kanssa yksin, kun Niko on työkokeilussa. Ihan hyvin meillä on kuitenkin sujunut. Tai en oo ainakaan huomannut paljoa eroa entiseen.
Eilen meillä oli kerhon kesäreissu powerparkkiin. Kaspian jäi mummun hoiviin ja me saatiin Jaden kanssa viettää ihana ja hauska päivä yhdessä. Jade ainakin tykkäsi kun sai itselleen ihan täyden huomion. Koko reissun ajan oli kiukkupeikkokin jossain piilossa, sillä koko reissun aikana ei kiukuteltu olleskaan! On tua neiti kyllä yhtä hurjapää kuin isänsä. Kaikki laitteet kierrettiin läpi joihin pääsi joko yksin tai aikuisen kanssa. Hurjin (ja se oikeasti oli aika hurja!) oli lasten vuoristorata ja sehän se paras laite olikin. Matkaan lähtiessä tein vaan sen virheen, että jätin rattaat kotiin. Kyllähän kuuden tunnin kävelystä pienet jalat väsyivät, mutta onneksi neiti jaksoi tosi hienosti kun välillä kävi istumassa poikaystävänstä (;DDD) Wiljamin rattaissa. Mukava reissu oli kaikinpuolin!
Meidän Frozen hullulle Jadelle kuuluu myös ihan hyvää. Höpötys käy jatkuvasti ja vaatimukset kasvaa. ja se UHMA. Mainitsinko muuten jo, että meidän lapsi ei tosiaankaan taida omistaa enään ainuttakaan korvaa. Siltä on ainakin viime viikkojen aikana tuntunut. Kieltoja kun huutelee, niin aivan kuin puhuisi seinälle. Ei ole ollut enään päivääkään kun pikkuveljeä ei kiusattaisi tai tavaroita ei paiskottaisi. Omat hermot on aika hemmetin tiukalla, mutta onneksi sekin kuuluu asiaan. :D Aiemmin päivät pelasti Frozen kun sen vain laittoi pyörimään Kaspianin aamupäikkäreiden aikaan, niin Jadekin oli hetken hiljaa kiltisti. Mutta joku pirulainen on mennyt poistamaan sen netflixistä! Pari päivää sitä kirosin ja yritin keksiä jotain muuta tähän raivovapaaseen hetkeen, kunnes muistin, että meillähän on onneksi se levynäkin! - ja päivät taas pelastettu. Nythän oon muuten puolet päivästä lasten kanssa yksin, kun Niko on työkokeilussa. Ihan hyvin meillä on kuitenkin sujunut. Tai en oo ainakaan huomannut paljoa eroa entiseen.
Eilen meillä oli kerhon kesäreissu powerparkkiin. Kaspian jäi mummun hoiviin ja me saatiin Jaden kanssa viettää ihana ja hauska päivä yhdessä. Jade ainakin tykkäsi kun sai itselleen ihan täyden huomion. Koko reissun ajan oli kiukkupeikkokin jossain piilossa, sillä koko reissun aikana ei kiukuteltu olleskaan! On tua neiti kyllä yhtä hurjapää kuin isänsä. Kaikki laitteet kierrettiin läpi joihin pääsi joko yksin tai aikuisen kanssa. Hurjin (ja se oikeasti oli aika hurja!) oli lasten vuoristorata ja sehän se paras laite olikin. Matkaan lähtiessä tein vaan sen virheen, että jätin rattaat kotiin. Kyllähän kuuden tunnin kävelystä pienet jalat väsyivät, mutta onneksi neiti jaksoi tosi hienosti kun välillä kävi istumassa poikaystävänstä (;DDD) Wiljamin rattaissa. Mukava reissu oli kaikinpuolin!
Hirmusesti olisi kerrottavaa, mutta nyt ei vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Tässä nyt tämmöset pikaiset kuulumiset meiltä. Aiheita joista haluaa kuulla saa toki ehdottaa! :)
Jee ihanaa että palasit takaisin blogin pariin ♡
VastaaPoista<3
VastaaPoista