Faktaa imetyksestä

Todella moni äiti kokee imetyspettymyksen syystä tai toisesta. Suurin syy miksi imetys kaatuu on tietämättömyys. Tämä on se syy miksi me ei Jaden kanssa onnistuttu ja sen olen tajunnut vasta nyt Kaspianin aikana. Aina syytin vain sairaalassa annettua lisämaitoa ja pulloa. Mutta totuus on se, että mä en vain tiennyt imetyksestä yhtään mitään.

Imetys kaatuu usein siihen kun ''maito vain loppuu.'' Jep, maito voi loppua, mutta imettämällä maito ei lopu. Mitä enemmän vauva on rinnalla, sitä enemmän maitoa muodostuu. Maito ei siis niin vain lopu jos vauva saa maitoa pelkästään rinnasta. Tästä ollaan montaa mieltä, mutta tämä on fakta. Maidon loppumiseen tarvitaan ihan eri tekijä kuin se itse imetys, jotta maidoneritys lähtisi laskuun.

Maidontuloon vaikuttavat esimerkiksi:

-hormonaalinen ehkäisy

-joku muu lääkitys

-Kuukautiset

-Raskaus

-Osittainen pulloruokinta

Mitä enemmän vauva saa äidimaitoa tai korviketta pullosta, sitä vähemmän vauva viettää aikaa rinnalla ja näinollen maidoneritys voi heikentyä.

Maito riittää kun:

-Vauva kasvaa vähintään 500g/kk

-Pissavaippoja on päivässä vähintään 5

Rintaruokitun vauvan kakkaamisesta ei voi päätellä riittääkö maito, sillä kakkaamisen väli voi olla jopa 14vrk ja se katsotaan vielä normaaliksi. Jos vauva ei pissaa tarpeeksi tai kasvaa alle suosituksen, niin silloin suositellaan imetyksen tehostamista, vaikka neuvolassa useimmiten tyrkyttävätkin korviketta lisämaidoksi. Imetystä voit tehostaa niin, että imetät mahdollisimman usein ja tarjoat rintaa vaikka vauva ei itse ilmaisisi nälkäänsä. Imetystä tehostaessa kannattaa myös vaihdella rintaa usein saman syötön aikana. Myös ihokontakti on erittäin tärkeää. Maidontuloa voi tehostaa myös imetysteellä, kaikilla se ei välttis toimi, mutta mitä olen lukenut niin suurimmalla osalla se on auttanut. Vauvan kasvuun voi vaikuttaa myös huono ja suppea imuote. Jos imuote ei ole kunnossa, niin vaikka vauva kuinka imisi maitoa ei välttämättä tule kunnolla.

Itse turvauduin Jaden aikana hyvin nopeasti korvikkeeseen ja pulloon, sillä neiti alkoi saamaan jo alle viikon ikäisenä kamalia rintaraivareita. Otti kiinni, päästi irti ja raivosi, otti kiinni, päästi irti ja raivosi.. Tätä jatkui aina niin kauan kunnes sai maidon jostain muualta (pullosta).

Rintaraivarit eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että maito olisi loppumassa ja nyt sen tiedän itsekkin.

Vauvat voivat raivota rinnalla oikeastaan ihan mistä tahansa syystä.

Esimerkiksi:

-Jos heruminen on liian hidasta

-Haluaisi vain imeä, mutta rinnasta tulee maitoa

-On jo liian kova nälkä

-Vauva on liian väsynyt

-Vauva on tottunut jo pullon helppouteen, eikä jaksa nähdä enään vaivaa rinnan imemiseen.

Loppujenlopuksi veikkaan kyllä, että pullo oli se viimenen niitti mikä stoppasi mun ja jaden imetystaipaleen. Kun vielä kuukaisen jälkeenkin yritin tarjota rintaa, niin eihän se kelvannut, sillä pullosta sen maidon saa niin paljon helpommin. Rinnalla ollessa vauvan täytyy tehdä kunnolla työtä, jotta maito alkaa herumaan.

Me ei olla myöskään Kaspianin kanssa vältytty rintaraivareilta ja parhaimmillaan mä olen kävellyt ympäri kämppää monta tuntia, jotta olisin saanut pojan syömään. Ja lopulta tuo jätkä on kuin onkin luovuttanut ja napannut sen tissin hyvillä mielin suuhunsa. Siitä mikä auttaa rintaraivareihin en oikein osaa itsekkään sanoa. Itse koitin kaikenlaiset kikkakolmoset ja osa toimi osa ei. Parhaiten auttoi aika ja sinnikäs yrittäminen. Niin monta kertaa teki mieli kaivaa pullo ja korvikepönttö kaapista ja luovuttaa. Mutta ei, en luovuttanut. En tälläkertaa!

Nämä seikat eivät tarkoita maidon loppumista:

-Vauva haluaa olla usein rinnalla. (Vauvat hakevat rinnalta syömisen lisäksi myös läheisyyttä ja lohtua. Lisäksi vauvoilla on eri kehitysvaiheissa tiheänimunkausia, jolloin vauva haluaa olla rinnalla yllättävän paljon)

-Yllämainitut rintaraivarit

-Vauva jää kiukkuiseksi syömisen jälkeen

-Vauva hylkii rintaa

-Rinnat tuntuvat tyhjemmiltä kuin ennen
-Et heru pumpulle (Pumpulle herumisella ei ole mitään tekemistä maidon määrän kanssa. Itsekkään en heru pumpulle ollenkaan)

Imetystä ei koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä. Siihen kuuluu ylä -ja alamäkiä. On rintaraivareita, tiheänimunkausia ja kausia kun rinta ei kelpaa ollenkaan. Tämä kaikki kuuluu imetykseen. On toki myös niitä ihailtavia tapauksia kun imetys menee niinkuin oppikirjoissa ilman minkäänlaista ongelmaa.

Nykysuositushan on täysimettää 4-6kk ja monet luulevat tämän myötä, että kiinteät/sormiruokailu täytyy aloittaa 4kk iässä, mutta se ei ole niin. Suositus on alkaen 4kk iästä, ei ennen sitä (Ellei lääkäri näin suosittele) ja suositus on myös, että kiinteät/sormiruokailu aloitetaan viimeistään 6kk iässä. Äidinmaito on vauvan pääasiallinen ravinto vuoden ikään saakka ja siksi suositellaankin, että maito annetaan aina ennen kiinteää ruokaa. Kiinteät kannattaa aloittaa silloin kun vauva itse näyttää valmiudet siihen. Esimerkiksi kun vauva osaa istua itse tuettuna ja on kiinnostunut ruuasta. Se että vauva pönkää kielellä kiinteitä pois suusta on sen merkki, että vauva ei ole vielä valmis kiinteisiin.

Suosittelen jokaista odottavaa, imettävää tai muutenvain imetyksestä kiinnostunutta liittymään Facebookissa olevaan Imetyksen tuki ry -ryhmään. Ilman tätä kyseistä ryhmää olisin edelleen aivan tietämätön imetyksestä, enkä missään nimessä olisi Kaspianin kanssa päässyt imetyksessä näin pitkälle.

Haluan vielä lisätä, että mä en ole mikään imetysfanaatikko, enkä tyrkytä imetystä kenellekkään. Tämän postauksen tarkoitus ei ole myöskään mollata korviketta tai pulloruokintaa millään tapaa. Tämän postauksen tarkoitus on antaa enemmän tietoa imetyksestä ja kannustaa ihmisiä imetykseen.

Haluan vielä nostaa hattua näille supermutseille jotka pumppaavat maitonsa vauvallensa ja näin ollen ''täysimettävät'' pullon avulla!

Älkääkä lannistuko imetyspettymyksestä, sillä vaikka ensimmäisen kohdalla se ei suju on huomattavasti suurempi mahdollisuus onnistua toisen kohdalla.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua jollekkin mammalle tai miksei isällekkin.

Kaspian 4kk + neuvolalääkäri

(1kk, 2kk, 3kk)

Kassu Kaspi Kaspian tuli maanantaina jo 4 kuukautta! Meillä oli tässä hetki sitten jonkinlaiset 4kk hulinat ja voi jesus mitkä bileet Kaspianilla olikaan aina öisin. Myös tissi oli parasta tappeluseuraa sen muutaman päivän. Nyt on onneksi hulivilihulinat poissa ja yöt jatkuvat mukavasti 1-2 herätyksellä. *kopsutikop.

Kaspian on oppinut kiljumaan niin, että kylät raikaa ja naapurit änkee korvatulippia korviin. Kiljumisen myötä meidän vakavanassu aka Kaspian nauroi muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa! Ihana pieni hörönauru kuultiin, kun Niko pompotteli Kaspiania ylös ja alas. Siihen se nauru sitten jäikin ja taas mennään vakavalla naamalla. Taitaa Kaspianista tulla isona kansanedustaja. :D Kaspian on kyllä semmonenkin hölpötihöppöö ja juttua riittää! Hän myös ilmaisee mielipiteensä varsin selvästi jos juttukaveri on liian hiljainen.
Kolmen kuukauden iässä Kaspian kääntys muutamasti selältä masulleen, mutta eheei eipäs enään. Kyljelle päästään ja sitten takutaan ja maristaan kun ei osatakkaan kääntyä loppuun asti. Mahalta selälleen Kaspian kyllä kääntyilee ahkerasti ja nyt sen jo huomaa ettei se enään ole pään painosta johtuvaa vahinkokääntyilyä. Istuminen on myös ihan pop ja sylissä tönötetäänkin jo selkä suorana, ihan niinkuin Jadekin teki tässä iässä ja 5kuukautisena tuohan osasikin istua jo ilman tukea.
Täällä menee nykyään myös kaikki suuhun. Sormet, nyrkit, lelut, räsyt, mun sormet, ihan kaikki! Ja tätä kuolaaaaaaaa! Siitä voisi oikeasti saada uima-altaaseen hyvät täytteet kesää varten. Okei yök, ehkä ei. Hampaita ei kuitenkaan vielä näy lähimainkaan, ja hyvä niin. Säästyypä minun tissiparat vielä edes jokusen tovin niiltä raastimilta.

Tänään käpsyteltiin koko perheen voimin Kassun 4kk neuvolaan. Heti kun sisään päästiin ja ehdin tuolille istumaan päästi Kaspian sellasetkin ykkösluokan megayrjöt mun päälle. Sen siitä saa kun syöttää vauvan, unohtaa röyhtäyttää, lykkää suoraan vaunuihin makaamaan, kärryttelee puolijuosten mettätiellä, riisuu nopsaan ja nostaa syliin istumaan. Pikaisesti otettiin nt:n huoneessa mitat, jutusteltiin hetki ja siirryttiin takaisin aulaan odottamaan lääkärille pääsyä.

4kk mitat:  (3kk mitat)

Paino: 6640g  (5790g)

Pituus: 63,6cm  (60cm)

Pipo: 41cm  (39,1cm)

Lääkärille päästyä hän katteli Kaspianin mittoja ja tokaisi, että maidon sijasta taidankin tuottaa kermaa. Olihan poika saanut kolmessa viikossa tasan 800g painoa lisää! Ilman alkukuukauden sairastelua, olisi painoa varmasti tullut jälleen se kilo. Lisäksi lekuri vielä sanoi, että soseita voidaan aloitella vasta sitten kun itsestä hyvältä tuntuu, mikään kiire ei tosiaankaan ole! Mä vielä niin monena päivänä aattelin kaikkia kauhukuvia siitä, kuinka meille varmasti tuputetaan soseita ja mietin jo valmiiksi sanoja täysimetyksen jatkamisen puolesta. Niitä sanoja ei onneksi tarvittu, vaan nyt jatketaan hyvillä mielin vielä pelkän tissittelyn parissa ja katellaan niitä kiinteitä sitten lähempänä 6 kuukauden ikää.
Puhuttiin myös Kaspianin silmistä ja nyt ne ovat ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen, eivätkä rähmää paljoa, joten mitään sen suurempaa ei niiden suhteen tehdä. Katsellaan sitten uudestaan seuraavalla kertaa. Kyselin myös siitä kun Kaspian on öisin aina ihan tukossa. Viime yönäkin heräsin muutamasti siihen kun toinen aivan haukkoo happea ja räkää saa imeä öisin aina ennen syöttöjä, sillä muuten ei saa syötyä. Tätä on ollut siis ihan syntymästä asti, joten mitään nuhaa ei ole. Lääkäri vetosi vain siihen, että röörit ovat vielä niin ahtaat ja näin se varmasti onkin. On vain tosi kurjaa kun toisella on niin vaikea olla aina öisin ja tosiaan vain öisin, päivisin tätä ongelmaa ei ole. Eiköhän se siittä sitten kun Kaspi kasvaa ja röörit siinä mukana.

Hehhee ja muuten kaiken lisäksi Kaspian päätti kruunata koko käynnin vielä paukkujen säestämillä niskapaskoilla. Ainakin todisti, että massu toimii.

Ei siinä, kivaa loppuviikkoa kaikille!

Imetys ei ole itsestäänselvyys

 Kun ensimmäisen kerran se pieni ruttuinen vastasyntynyt vauva nostetaan rinnalle ja tämä ymmärtää heti tissin idean ja alkaa imemään rintaa silmät suurina sinuun katsoen. Se hetki oli täydellinen, joten sitä se tulee olemaan jatkossakin. Täydellistä. Imetys tulisi onnistumaan täydellisesti.

Tai sitten ei.

Jaden kanssa imetys lähti sujumaan sairaalassa todella hyvin. Sitten kuvioihin astui tuttipullo ja lisämaito alhaisten sokereiden vuoksi. Neiti tottui pullon helppouteen ja alkoi hylkiä rintaa. Aina alkoi armottomat rintaraivarit jos yritti tissiä tarjota ja vasta kamalan taistelun jälkeen Jaden sai tarttumaan tissiin ja syömään. Kunnes tuli se ensimmäinen ilta, kun tyttö ei siihen rintaan enään tarttunutkaan. Jade oli 4 päivän ikäinen ja oltiin ensimmäistä yötä kotona. Koko ilta ja yö oli suoraansanoen yhtä helvettiä. Jade huusi nälkäänsä, tissi ei kelvannut, ei mitenkään päin. Hytkytin ja hyssytin, kävelin ja hyppelin ympäri kämppää. Istuttiin ja makoiltiin, ei kelvannut. Jade huusi monta tuntia ja samalla minä itkin paskaa oloa kun en osannut edes omaa lasta ruokkia. Aamuyöllä oli pakko lähettää Niko abc:lle ostamaan pullo ja korviketta.
Syy miksi en ollut älynnyt ostaa niitä kotiin valmiiksi oli se, että olin niin varma siitä, että imetys onnistuisi! Jostain kumman syystä olin saanut sen käsityksen, että tissi vauvalle vaan suuhun ja that's it -niin helppoa se olisi.
Me oltaisiin voitu onnistua jos olisin tiennyt silloin imetyksestä enemmän. Jos olisin osannut pyytää kunnolla apua, enkä vain tyytyä kätilöiden hokemaan: ''imetä imetä imetä, kyllä se siitä.'' Tai jos olisin jo silloin kuullut sellaisesta kuin tahdistettu pulloruokinta.

Niin vain tissi vaihtui korvikkeeseen ja osittain omaan pumpattuun maitoon. En tuntenut juurikaan huonoa omaa tuntoa, vaan enemmänkin helpotusta. Helpotusta siitä, ettei enään tarvinnut tapella yli puoltatuntia ennenkuin tytön sai syömään, vaan nyt neiti otti maidon tyytyväisenä vastaan heti kun sitä tarjottiin, pullosta.

Tuli toinen raskaus ja toinen vauva. Nyt ensimmäinen ajatus imetystä kohtaan oli se, että aion onnistua ja teen sen eteen kaikkeni.
Kaspian syntyi ja jälleen vauvan ollessa vain kahden päivän ikäinen astui kuvioihin pullo. Se hirviö jota syytin Jaden imetyksen pilaamisesta. Kaspian sai yhden 20ml annoksen korviketta, mutta koska olin päättänyt onnistua, aloin pumpata omaa maitoa lisämaidoksi ja tutustuin tahdistettuun pulloruokintaan. Bilirubiiniarvot jatkoivat kuitenkin nousua ja Kaspian oli todella väsynyt koko ajan, eikä näinollen jaksanut pysyä rinnalla hereillä. --> Paino jatkoi jyrkkää laskuaan --> vähemmän rintaa ja enemmän omaa maitoa pullosta. Sitten ilmestyi  tuttujuttu ja mukava ystävämme: rintaraivarit. Ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä pahat kuin Jadella, mutta hankalat silti. Rupesin sitkeästi antamaan vain enemmän rintaa ja lopulta pullo sekä lisämaito jäivät kokonaan pois. Paino lähti lopulta nousuun, mutta aika laiskasti, sillä ei Kaspian edelleenkään jaksanut imeä rintaa muutamaa minuuttia kauempaa. Mutta pikkuhiljaa mentiin parempaan suuntaan.

Nyt kun poika on 2,5kk imetys sujuu erinomaisesti ja voisin sanoa sen sujuvan jopa täydellisesti.
Tissi suuhun ja that's it. Tällä hetkellä se menee niin ja toivottavasti menee vielä pitkään!

Ilman omaa päättäväisyyttäni ja Facebookin imetyksen tukiryhmää me ei varmastikkaan oltais päästy näinkään pitkälle täysimetyksellä.
Näin yhden korvikevauvan ja yhden täysimetetyn vauvan äitinä voin kuitenkin sanoa, että molemmissa ''tavoissa'' (lue: tissittelyssä ja pullossa) on omat hyvät ja huonot puolensa. Rakastan imettämistä ja se on mulle erittäin tärkeää, mutta en siltikään näe mitään pahaa korvikkeessa. Aina ei vain voi onnistua, ei vaikka kuinka yrittäisi. Eikä mun mielestä kenenkään pitäisi potea siitä huonoa omaa tuntoa! Sai vauva maitonsa sitten tisusta tai pullosta, niin tärkeintä on pienen kasvu, sekä kylläinen ja hyvinvoiva masu ja kumpikin näistä tavoista takaa sen varmasti.

On hyvä muistaa, että kaikkea ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, ei edes imetystä.
-Toivo parasta, varaudu pahimpaan.