Mammalandian yhteistyöpostaus.
Kuukausittain Mammalandian bloggaajat postaavat yhdestä yhteisestä aiheesta ja nyt huhtikuussa aiheena on ''vinkit synnytykseen.''
Mulla itsellä on takana kolme synnytystä ja jokainen niistä on ollut kovin erilainen. Kaikissa kolmessa on olleet ihan omat kaavansa, joilla synnytys on kulkenut eteenpäin. Synnytyksen kulkuun on todella vaikea itse vaikuttaa, vaan se kulkee ihan omalla painollaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, että mitä sinä itse synnytykseltä haluat?
ENSIMMÄINEN VINKKI
Hanki tietoa synnytyksestä
On hyvä käydä tulevaa synnytystä mielessä läpi. Miettiä omia toiveita. Haluaako kivunlievitystä ja jos, niin millaista? Vaihtoehtoja on nimittäin paljon. Niihin pystyt tutustua kätevästi netissä ja tietysti myös neuvolassa ja synnytysvalmennuksissa. Amme oli mun mielestä ainakin ihan korvaamaton kivunlievityksessä.
En suosittele lukemaan googlesta mitään kauhukertomuksia, mutta itse rakastin raskausaikana lukea muiden synnytyskokemuksia! Ne avasivat pienesti ovea synnytyksen maailmaan ja auttoivat ymmärtämään paremmin synnytyksen kulkua.
Suosittelen myös liittymään facebookissa ryhmään nimeltä
aktiivinen synnytys. Sieltä saat varmasti uutta näkökulmaa synnytykseen, varsinkin jos tavoitteena on lääkkeetön synnytys.
Esikoistani, Jadea synnyttäessä heti kun päästiin saliin kätilö tokaisi '' voit mennä tuohon sänkyyn makoilemaan.'' Siinä sängyllä makasin läpi synnytyksen, sillä luulin etten saanut liikkua.
TOINEN VINKKI
Kuuntele itseäsi ja kehoasi
Jos kävely tuntuu hyvältä, kävele! Sheikkaa, tanssi, pyörittele peppua, huuda ja päästä vaikka muutama kirosana. Synnyttäjällä itsellään on täysi valta vaikuttaa omaan oloonsa. Jos tunnet, että tarvitset kipulääkettä, pyydä sitä.
Moni on sitä mieltä, että puhelin ei kuulu synnytykseen. No, minulle se kuului. Se rentoutti ja toi omalla tavallaan voimaa kun sai päivitellä muille tietoja synnytyksen etenemisestä ja samalla muut tsemppasivat ruudun toisella puolen. Jos joku olisi minulta sen kieltänyt, niin en olisi uskonut. Se on minun synnytys ja puhelin toi edes hieman helpotusta sen kivun keskelle.
Synnytyksessä vain ja ainoastaan sinä itse tiedät mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei. Kukaan muu ei voi sitä toisen puolesta määrittää.
KOLMAS VINKKI
Ulkonäöstä viis
Moni miettii kannattaako osastolle ottaa omat vaatteet mukaan. Ei, ei tarvitse, eikä kannata ellet välttämättä halua pilata valkoisia freddypyllyhousujasi jälkivuodolla. Sairaalasta saa mukavan, ei niin kauniin tantun ja sen lisäksi pitkän aamutakin. Myös kuuluisat verkkopikkarit tarjoaa sairaala ja ne on muuten aivan täydelliset pökät juuri synnyttäneelle. Myös jättivaipat aka tenat tarjoaa sairaala, eli myöskään omista siteistä ei tarviste huolehtia. Imetysliivien lisäksi mukaan kannattaa napata ainoastaan kotiinlähtövaatteet ja kaapista kannattaakin valita ne kaikista mukavimmat kuteet, ulkonäöstä viis. Melkein unohdin! Omat sukat myös osastolle on ehdoton ykkönen.
Tietysti sairaalassa saa käyttää myös omia vaatteita jos niin haluaa, sitä ei kukaan kiellä.
Kolmosen synnytykseen toiveena oli, että sairaalassa kivunlievityksenä käyttäisin TENS -laitetta. Sairaalaan mentäessä olin kuitenkin jo lähes 8cm auki, joten TENS oli tässä vaiheessa jo täysin hyödytön. Luomuna kuitenkin mentiin, kuten myös se oli toiveena.
NELJÄS VINKKI
Suunnittele, mutta älä lukitse
Mikäli noudatat ensimmäistä vinkkiä, tiedät myös kivunlienityksistä ja erilaisista ponnistusasennoista. Kannattaa laatia lapulle toiveet synnytystä varten ja sairaalaan mentäessä anna lappu kätilöllesi. Toiveena voi olla esimerkiksi, että huoneen tulee olla hämärä ja haluat, että hilajien musiikki soi taustalla. Tai, että haluat ponnistaa jakkaralla, mutta et missään nimessä kyljellään. Tällöin kätilöt pyrkivät noudattamaan toiveitasi, ellei niille ole jotain estettä. Älä kuitenkaan lyö toiveita lukkoon ajatuksella ''näin se synnytys menee.'' Sillä se ei todellakaan välttämättä mene, mutta niihin sinun toiveisiin synnytyksessä tähdätään.
VIIDES VINKKI
Tukihenkilö
Mieti kenet haluat synnytykseen mukaan. Luonnollisesti mukaan tulee lapsen isä, mutta ei välttämättä. Voit ottaa mukaan oman äitisi, anoppisi tai vaikka parhaan ystäväsi. Halutessasi voit synnyttää myös yksin tai palkata mukaan ammattitaitoisen doulan.
Kannattaa kertoa tukihenkilölle etukäteen mitä häneltä synnytyksessä toivot. Mutta kannattaa myös edelleen muistaa se, että toiveet voivat muuttua rajustikkin kun h-hetki on käynnissä. Moni ei esimerkiksi voi synnytyksen aikana sietää lainkaan kosketusta, kun taas toiset turvautuvat läheisen kosketukseen ja suorastaan roikkuvat kaulassa kiinni supistusten tullessa.
Itse lukeudeun tähän ensimmäiseen osioon. Viihdyn enemmän yksikseni ja täysin omassa maailmassani. Rehellisesti sanottuna, en edes kunnolla muista Nikoa synnytyksistä. Mutta siitä huolimatta hän on ollut mahtava tukihenkilö ja korvaamaton henkinen apu.
KUUDES VINKKI
nipsnaps*
Oon huomannut, että moni odottaja suorastaan kammoksuu välilihan leikkausta. Monesti kuullut sanottavan, että ''mitä tahansa, kunhan välilihaa ei leikata!'' Haluan lohduttaa ja sanoa, että ei se onneksi kaikilla tarkoita sitä ettei istu normaalisti ilman kipuja ensimmäiseen puoleen vuoteen. Yleensä episiotomia paranee hyvin ja aika nopeasti. Itse söin kipuun kipulääkettä ensimmäiset 5 päivää ja silloinkin vain aamusin ja iltasin koin lääkkeelle tarvetta. Ensimmäisen viikon istuin vinossa kankun puolta vaihdellen, mutta siitä eteenpäin istuminen sujui jo normaalisti ja lähes ilman kipuja. Vajaa kuukausi, niin ei koko toimenpidettä enään edes huomannut. Asiasta oli muistuttamassa enään arpi, joka nopeasti muuttui niin ettei sitä ilman peiliä edes löytänyt. Nykypäivänä eppari tehdään muutenkin vain jos on pakko. Se on pieni juttu lapsen henkeen verrattuna. Ei siis kannata kammoksua sitä liikaa etukäteen. Jos se tapahtuu, se tapahtuu hyvästä syystä.
SEITSEMÄS VINKKI
Palkinto
Usein jossain vaiheessa synnytystä kipu on aivan sitämätöntä ja tekisi mieli kirota se kolmijalkaien osapuoli helvettiin. Niissä kivuissa ei paljon ''pian on vauva sylissä'' -kliseet lohduta.
Mutta se on totta. Näin kolme lasta maailmaan pukanneena voin sanoa, että se työ ja tuska on täysin sen palkinnon, ihanan oman pienen vauvan arvoista. Yritä siis tähdätä ajatukset siihen tulevaan pieneen. Yleensä myös tuo tuskasin vaihe tarkoittaa sitä, että pian ollaan jo ihan loppusuoralla. Ajatus siitä, että pian kaikki on ohi on tuonut itselle ainakin hieman lisää voimaa kivun kestämiseen.
Usko tai älä, synnytystä tulee ikävä jo ennenkuin huomaatkaan.
