Mun ensikosketus ja järjen menetys merkkivaatteiden maailmaan oli kun Noelin kummitäti alkoi ostelemaan ja postittamaan meille kaikkia ihanuuksia. En tosiaankaan tiedä miksi tai mikä, mutta joku siinä vain kolahti ja pahasti. Ne vaatteet vaan nappas heti kiinni ja varasti mun sydämen.
Aluksi vain selailin nettisivuja, haaveilin ja kauhistelin hintoja. Sitten päässä syttyi lamppu ja muistin jälleen facebookin ihanankamalan kirppismaailman.
Ja siitä se sitten lähti.
Vielä vuosi sitten mä seurasin silmät maapallon kokoisina sitä menoa, kun porukka makseli lastenvaatteista hunajaa. En tosiaan ymmärtänyt, että miksi. Miksi maksaa yhdestä paidasta kolmen ''normaalin'' paidan hinta?
Kyllä sen kuitenkin aika nopeasti alkoi ymmärtämään sitten, kun itse pääsi saman hulluuden makuun.
Ymmärrän siis sen, mutta en itse siihen taivu. Kyllä menee piikki kynnen alle ja sietää mennäkkin tai oltaisiin nopeasti vararikossa. Jos olisin yhtä masseissa kuin Roope ankka, niin luultavasti raaskisinkin ostaa uutena ilman omantunnontuskia ja viikon makaronimössökuuria.
Nyt tyydyn hyvillä mielin kirppiksiin, mutta osaavat nekin olla petollisia.
En pue lapsiani merkkivaatteisiin sen vuoksi, ''koska muutkin tekee niin'' tai yrittäen näyttää olevani jotenkin parempi äiti. Ei, en tosiaankaan. Ne vaan miellyttää todella paljon enemmän silmää kuin markettien printtiörvellykset - ja tuntuu ettei kaupoissa muita enää edes myydä. En ole kuitenkaan mitenkään merkkiuskollinen, vaan hyvin voin edelleen ostaa sieltä Lindexiltä jos vaan sattuu vastaan joku ihanuus mikä on pakko saada. Kyllä meiltä löytyy edelleen perus henkkamaukkaa ja muita, mutta kyllä mä oon huomannut, että ne on aika hyvin hukkuneet sinne kaapin perälle, eikä vaan eksy enää pahemmin päälle.
Ulkonäön ja laadun lisäksi jättiplussaa on jälleenmyyntiarvo. Jos tuote on haluttu ja hyvässä kunnossa, niin aika varmasti siitä saa omansa takasin. Itse myyn vaatteet eteenpäin usein tarjouskaupalla, eli ostaja itse määrittelee vaatteen hinnan, niin aika usein oon saanut takaisin lähelle sen mitä itse olen maksanut. Joskus jopa enemmän.
Nyt oon yrittänyt myydä perusvaatetta, mutta paikalliskirppiksellä kukaan ei niitä osta ja muualla myydessä korkein tarjous on sen 0,50cnt ja sillä summalla on ihan turha lähteä postittamaan. Vaatteita ei kuitenkaan ole niin paljoa, että olisi järkeä ottaa kirppispöytää ja maksaa sitä sen 30e/viikko, kun sen vertaa tuskin edes saisi myyntiä.
Mielummin siis bongailen käytettynä silmää miellyttävää merkkiä ja pääsen niistä myöhemmin paljon varmemmin eroon jopa siedettävällä hinnalla.
Tällä hetkellä oon ihan in lööv Gugguun, papun ja vimman vaatteisiin. Myös Mini Rodinin basic -sarjan vaatteet on mun mieleen.
Varsinkin Gugguun vaatteet istuu Kaspianin päälle yhtä hyvin kuin nenä päähän. On oikeasti ollut aika hankalaa löytää Kaspianille paitoja, jotka eivät leijuisi päällä tai housuja jotka eivät valu jalasta. Vaikka Gugguu on slimmi malli, niin silti ne venyy hyvin myös tuon pienemmän lihapullan päälle.
Papun polvipaikat ovat ehdoton suosikki housuissa. Noelilla ja Kaspianilla on niitä nyt yhteiskäytössä, sillä sama koko menee edelleen kummallekkin. Jadellekkin kotiutui papulta hetki sitten ihanat karkkipinkit polvipaikat ja kantomekko. Vaatteita sovittaessa tyyppi oli ihan pähkinöinä. Myös auringon keltainan Gugguun frillamekko on aivan Jaden suosikki.
Jokainen pukekoot lapsensa miten tykkää ja me tykätään pukeutua just näin.