Unettomat yöt taaperon kanssa

Viimeisen kuukauden meidän yöt ovat olleet täynnä itkua, väsymystä, hermoromahduksia ja lattiaan saakka valuvia silmäpusseja. Noel on nukkunut vuoden iästä asti yönsä hyvin, mutta nyt meille on saapunut suoraan h*lvetistä joku nukkuminen on perseestä vaihe. Tai ainakin toivon, että tämä on joku ohi menevä vaihe. Ei tätä touhua nimittäin enää kauaa jaksa.

Iltaisin ei mennä millään nukkumaan, keskellä yötä valvotaan muutama tunti ja aamulla herätään kolme tuntia ennen auringon nousua. Eipähän tarvitse halloweeniksi pukeutua kun muistuttaa jo valmiiksi haamun ja zombien risteytystä.

Päiväunet Noel jätti kesällä pois kokonaan ja nukahtaminen onnistui ainoastaan autoon. Nyt Noel on kuitenkin alkanut nukahtamaan sohvalle aina iltapäivisin. Uskon, että se saattaa vaikuttaa yön tapahtumiin ja ollaan yritettykin pitää poikaa päivät hereillä. 

Esimerkiksi eilen Noel nukahti sohvalle vartiksi Nikon huomaamatta ja viime yö olikin suorastaan hirveä.

Noelia on aivan turha laittaa nukkumaan samaan aikaan kuin Jade ja Kaspian menevät. Samantien huoneeseen menon jälkeen alkaa jäätävä raivo ja tyyppi hakkaa ovea kuin mikäkin Hulk. Vaikka itse jäisin huoneeseen niin silti sama juttu. Ei kelpaa syli, eikä rauhoittelut auta.

Niinpä ollaankin nyt annettu Noelin olla meidän kanssa alakerrassa niin kauan, että nukahtaa sohvalle. Hyvästi mun joka illan herkkuhetket hyvän sarjan parissa.

Eilen Noel luovutti nukkumatille vihdoin kymmenen jälkeen ja sammui sohvalle. Onneksi Noelin pystyy kantamaan aina sänkyyn ilman että herää. Itse painelin sänkyyn puolenyön tienoilla.
Klo 03:40 herään jälleen huutoon ja Hulk tyyliseen oven nyrkkeilyyn.
Ensimmäiset 30 minuuttia seisoin oven takana ja kiikutin väsynyttä lasta takaisin sänkyyn. Seuraavan tunnin istuin Noelin sängyn laidalla ja laskin päätä tyynyyn sen noustessa. Muistan katsoneeni kelloa viimeisen kerran 06:09.
Tuo oli tosiaan vain tiiviste viime yöstä ja kun ajattelee, että koko kuukausi on menty samaa rataa. Ei kiva. Tuntuu, että ollaan kokeiltu jo vaikka ja mitä tähän. On kokeiltu eri sänkyjä ja sitä, että Noel nukkuisi meidän välissä, mutta se vasta olikin kamala vaihtoehto Noelin mielestä.

Nämä heräilyt tuntuu todella raskailta kun selvää syytä tähän ei ole. Vauva-ajan unettomat yöt sujuivat paljon paremmin, sillä vauvan heräilyyn oli useimmiten selkeä syy. Joko se oli nälkä tai sinapit vaipassa, mutta näihin päättömiin öihin mä en vaan keksi syytä. Jos tähän löytyisi edes joku ratkaisu niin aamen.

Onko täällä muita kamalista öistä kärsiviä tai kärsineitä?

Auttoiko aika vai löysittekö jonkun muun ratkaisun ongelmaan?

Pelottava perhepeti

 Perhepeti tuntuu olevan paljon päänvaivaa aiheuttava aihe. Joko sen vakuutetaan olevan vauvan turvallisin ja parhain paikka nukkua tai sitten se lytätään alas manalaan saakka. Itse koen asian niin, että toisilla se toimii ja toisilla se ei oikeasti vaan toimi ollenkaan.
Meillä se ei todellakaan toimi. Silti Noel nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä, ainakin osittain.
Pääosin me pyritään nukuttamaan Noel aina omaan sänkyyn ja siellä oikein hyvin nukkuukin. Öisin kuitenkin herää edelleen niin monta kertaa, että mun imetysaivot päättää aina sammua siinä samalla kun syötän Noelia maaten meidän sängyssä. Siihen se jätkä sitten jää meidän väliin.
Enkä mä kestä sitä.

Tottakai se on ihanaa kun se oma rakas lapsi tuhisee maailman suloisimpana siinä kainalossa, mutta siihen se ihanuus jääkin. Varpaita suussa ja kuolaa silmässä.
 Perhepedissä mulla myös menee paikat ihan tosi jumiin. Meillä on sänky keskellä huonetta, joten vasen kylki on ainoa mahdollinen nukkuma-asento Noelin ollessa välissä. Kerran syötin Noelia oikealla kyljellä niin, että hän oli reunan puolella ja siinä superväsyssä onnistuin nukahtamaan siihen. Lopun osaattekin varmaan päätellä itse. Se tömähdys ja lohduton itku. Maailman kamalin fiilis kun heräät siihen ääneen ja tajuat mitä on tapahtunut. Onneksi koskaan ei ole tullut mitään mustelmaa pahempaa.

Viime yö herätti mut miettimään tätä aihetta ihan kunnolla.
Olin ottanut Noelin aamuyöstä tissille viereen, ihan kuten aina. Nukahdin siihen, enkä siirtänyt häntä takaisin omaan sänkyynsä. Seuraavaksi havahdun siihen, kun kuuluu hiljaista yninää ja pienet jalat potkii mua. Herään ja huomaan ettei Noelia näy. Paniikki iskee kun ymmärrän missä hän on.
Noel oli piiloutunut kokonaan päätä myöden mun peiton alle ja siinä päällä vielä Nikon peitto! Otin äkkiä peitot pois ja Noel oli aivan hiestä märkä, vaikka nukkui vaippasillaan.
Hengitys oli hiukan tiheää, mutta nopeasti rauhottui rinnalle ja jatkoi levollisesti uniaan.
Minä en niinkään.

 Se tunne oli ihan hirvittävä kun mietti miten siinä olisi oikeasti voinut käydä.
Mä en ymmärrä miten sikeesti oon voinut nukkua, etten oo tajunnut vetäväni peittoa korviin vauvan yli.
Siitä ei myöskään ole pitkä kun tämä samainen pikkukaveri oli änkenyt päänsä mun tyynyn alle, mutta sen onneksi huomasin aika nopeasti.

Tästälähin aion pysyä yösyötöt skarppina ja poika siirtyy samantien takaisin omaan sänkyynsä kun masu on täytetty.
Alkutekstiä toistaen, toisilla perhepeti toimii ja toisilla se ei todellakaan toimi, jokainen päättäkööt siitä itse.

Me sanotaan perhepedille ei kiitos.

Noel 8kk + neuvola

Nopsu, Nopsukka, Noopeli, Norppa - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Vauva-aika on kulunut ihan hujauksessa ja tämä miniherra on jo 8 kuukautta! Mutta onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa nuuhkia vauvatuoksuja ennenkuin meidän pieni on taapero.

Pitkään mietin sitä, että millainen persoona Noelista mahtaa oikein kuoriutua. Pikkuvauvana hän vain oli ja ihmetteli ihan tyytyväisenä. Nyt kun on kovaa vauhtia opittu uusia taitoja ja tietysti myös iän myötä on se luonne alkanut korostua, on mun pakko sanoa, että Noel on ihan huipputyyppi! Kova hurjapää ja hirmu iloinen ja huumorintajuinen ukkeli. Jos loukkaannutaan, niin loukkaannutaan kunnolla, mutta harmitus on mennyt ohi jo ennenkuin huomaakaan. Niin rakas pieni.

Noel ryömii jo kovaa vauhtia ja nousee näppärästi itse istumaan. Kontatakkin osataan jo oikein mallikkaasti, mutta sitä taitoa hän esittelee vain ja ainoastaan ollessaan alasti. Noel nousee myös ylös tukea vasten vankasti polvilleen ja pääsisi kyllä myös seisomaan asti, mutta kiinnostus siihen ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi kova. Punnertaminen peppu kohti kattoa on myös uusi huippukiva juttu.

Kiinteät me aloitettiin 6kk iässä ja nyt niitä menee n. 3-4 kertaa päivässä. Mä en ymmärrä miten esimerkiksi Kaspianin kanssa sain päivään mahtumaan jo tässä iässä ne ''vaaditut'' viisi ateriaa. Noelilla on kyllä hyvä ruokahalu ja kiinteät uppoaa hyvin, mutta jotenkin luonnostaan tulee edelleen törkättyä vaan se tissi suuhun ensihätään. Hän tyytyy siihen ja sitten ups, yksi ruokailu onkin jäänyt jo välistä. Tänään esimerkiksi ollaan oltu lähes koko päivä poissa kotoa ja Noel on saanut huimat kaksi ateriaa. Yöunillekkin käytiin pelkän tissin voimalla, sillä automatka heitti unihiekkaa silmiin ja hänet sai nakata kaukalosta tissin kautta suoraan sänkyyn. Noel kuitenkin kasvaa hyvin ja on varsin tyytyväinen tapaus, joten tuskin vielä on mitään kiirettä vedellä kiinteitä täyttä päätä viittä annosta päivässä. Maito on kuitenkin pääasiallinen ravinto sinne yhden vuoden ikään saakka.

Yöt meillä menee edelleen sitä samaa vanhaa rataa, eli herätyksiä, herätyksiä, tissiä, tissiä ja tissiä. Meillä syödään vaihtelevasti 5-15 kertaa yössä. Nälkä tuskin on, mutta kunhan nyt haluaa vain varmistella, että äiti ja maitokannut ovat varmasti siinä lähellä.

Olen tässä yrittänytkin keräillä hieman voimia tassuttelu-unikoulun pitämiseen. Tarkoitus ei ole saada täysiä öitä, vaan edes hieman rauhoitettua niitä.

Eilen me käytiin lääkärineuvolassa ja mitä siitä käynnistä nyt oikein voi sanoa. Se oli lähinnä semmonen ovesta sisään, päiväntoivotukset, mittojen otto ja adios. Nää lääkärikerrat on aina vähän tämmösiä kun nykyään ne kaikki mittojen otot hoidetaan siinä samassa, eikä erikseen sielä terkkarin huoneessa kuten ennen oli. Ei siinä tuu sitten mitään ylimääräsiä höpöteltyäkään kun tuntuu, että kaikilla on vain kiire.

Noel sai kuitenkin kovasti kehuja, sekä täysin terveen vauvan paperit, jos näin voi sanoa.

Nopsun 8kk mitat: (6kk mitat)

Paino: 9450g  (8740g)
Pituus: 71,5cm  (69,5cm)

Pipo: 44cm  (42,2cm)

Nyt painoakin oli tullut taas oikein hyvin, kun viimeks sitä oli kuukaudessa tullut vain 140g.

Tästä on hyvä jatkaa ja seuraava Noelin neuvola onkin vasta joulukuussa yhden vuoden iässä.

Kolme niin erilaista

Kolme samasta puusta veistettyä lasta, mutta silti jokainen näistä omaa ihan omanlaisen ja erilaisen luonteen. Sisaruksiksi tämä kolmikko on kovin erinäköinen myös ulkonäöllisesti. Ainakin mun omasta mielestä.

Jade

Kuten olen monen monta kertaa täällä maininnut: temperamenttia ei tältä tytöltä puutu. Jade tietää tasan tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei halua. Jaden ollessa jo alta yhden vuoden ajattelin hänellä olevan jo uhma, mutta ehei, ei se ollut vielä mitään. Se oli vasta pieni kurkistus neidin luonteeseen. Nyt hänellä on uhma. Sen tiimoilta ollaan käyty muutamasti lastenpsykologin juttusillakin. Kaspianin kiusaaminen ja järkyttävät raivokohtaukset vain alkoivat mennä niin yli ettei keksitty enään mitään keinoa näihin tilanteisiin. Hetki sitten meni jo huimasti paremmin, mutta yksi päivä mummulassa hemmoteltavana ja saatiin taas palata iso harppaus taakse päin. Mutta ehkä se tästä.

Lujan temperamentin vastapainona Jade on kuitenkin ujotyttö. Uudet ihmiset ja paikat vaativat aikansa ennenkuin Jade lämpenee ja lähtee juttuun. Jade on todella tarkka rajoistaan ja ahdistuu helposti jos ihmiset tulee lähelle ilman, että Jade itse tekee aloitetta.
Pitkäpinnaisuus ei ole erityisalaa, mutta ei se mitään, sillä ei ole munkaan.
Jade on todella näppärä neiti ja kaikki pikkutekeminen on hänen mieleen. Tykkää kovasti muovailuvahasta, palapeleistä ja kirjoista. Paljon leikkii myös kotileikkejä.
Jade on hyvin auttavainen ja tykkää olla mukana esimerkiksi kotitöissä. Kovasti haluaa myös auttaa Noelin hoidossa aina kun sille päälle sattuu.
Jade pölläilee paljon ja hänellä on ihan omat hölmöt juttunsa joilla ei aina ole päätä eikä häntää.
Jade on pääosin todella itsenäinen, mitä nyt joskus saattaa vauvattaa, eikä silloin muka osata mitään itse. Mutta sekin ihan ymmärrettävää, sillä onhan talossa kaksi pienempää jotka sitä apua enemmän tarvitsevat. Ei isommatkaan aina jaksa olla ''isoja''. 

Kaikenkaikkiaan Jade on hauska, fiksu ja auttavainen ujoneiti. Lisämausteena jäätävän luja temperamentti.

Kaspian

Kaspian on meidän perheen herkkis. Kaikki menee helposti tunteisiin, mutta onneksi tämä jätkä ei paljoa lepyttelyä vaadi, kun on taas jo menossa. Kaspian tykkää touhata paljon itsekseen. Jaden kerhopäivinä hän saattaa istua tyytyväisenä pari tuntia ihan hiljaa lastenhuoneessa rakentamassa legoilla. Myös autoleikit ja kirjojen selailu ovat mieleisiä. Kaspianilla on siis hyvä keskittymiskyky ja toivon, että se on sitä vielä silloin kun kouluun meno koittaa.
Henkisesti herkkänahka, mutta fyysisesti oikea hurjapää ja tutkijasielu. Kaspian on kiinnostunut kaikesta. Kävely on aika tuntematon käsite, sillä Kaspian kirjaimellisesti lähinnä juoksee paikasta toiseen. Tai sitten se toinen ääripää, kun liikutaan puolimetriä kerrallaan ja jäädään ihmettelemään jokaista maassa olevaa pikkukiveä tai kukkaa.
 Itsesuojeluvaistoa tämä herra ei omista. Sohvilla juostaan silmät kiinni ja rappuset mentäisiin mieluiten ilmalentona pää edellä alas. On suuri ihme, että Kaspianin kanssa ei ole vielä tarvinnut käydä päivystyksessä. kopkop*

Nyt on myös alkanut ilmetä jonkinmoista uhmanpoikasta. Rauhallinen ''kaikki käy'' -lapsi on alkanut koittelemaan rajojaan. Raivokohtauksia, tavaroiden paiskomista, lattialle heittäytymistä ja sen semmoista. Näissäkin onneksi näkyy edelleen se helppo leppyminen ja usein uhmakohtaukset ovat aika pikaisesti ohitse. Kaspian on kuitenkin pääosin todella kiltti, mitä nyt kaikki kielletyt ja vaaralliset jutut kiinnostavat turhan paljon. Kaspian tykkää olla oikeastaan missä tahansa ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Syli kelpaa aina, oli se kuka vaan.

Tiivistettynä Kaspian on todella helppo, vähän hömelö ja menevä tapaus.

Noel

Noel on vasta sen viiden kuukauden ikäinen, joten luonne ei välttämättä ole vielä päässyt täysin esiin. Sen verran kuitenkin osaan sanoa, että iloisempaa lasta saa etsiä. Noel on kuin pieni naantalin aurinko. Heti aamusta on hymy korvissa ja sama juttu illalla nukkumaan mentäessä. Noel on oikein erityishelppo, kunhan vain on masu täynnä ämmää ja unijutut reilassa. Koskaan ei ole ollut tilannetta ettei olisi tiennyt mitä tehdä tai mikä auttaa jos hän on itkenyt. Syy on aina joko väsy tai nälkä. Turhia ei siis märistä. Katsotaan onko yhtä iisi meininki vielä vuoden päästä. Hitusen saatan epäillä, mutta haaveissa on hyvä elää.

Lapset ovat siis luokkaa haastava, helppo ja erityishelppo. Ehkä tämä kombo kääntyy ihan päinvastoin sitten kun lapsille tulee ikää lisää. Se jää nähtäväksi.

Noelin 5kk neuvola ja hurja kehitys

Tämä meidän ''aurinkopoika'' on aivan näillä näppäimillä jo 5 kuukauden ikäinen. Sen kunniaksi käytiin tänään neuvolassa hakemassa uudet komeat mitat ja ne niin ilkeät rokotteet. 

Tällä kertaa pääsin neuvolaan vain poikien kanssa, sillä Jaden kerho sattui sopivasti samaan väliin. Nyt oltiin jopa melkein ajoissa, muutamaa sakkominuuttia lukuun ottamatta.

Kyseltiin kuulumiset ja pidemmittä puheitta suunnattiin hoitotasolle tutkailemaan Noelia paremmin. Noel oli tällä kertaa täysin oma itsensä, eli oikea hymypatsaan ansaitseva todella iloinen vauva. Viime kerralla nassu oli ihan väärin päin koko neuvolakäynnin ajan. Nyt vain hymyiltiin ja naureskeltiin. Hymy ei hyytynyt edes mittoja otettaessa, vaikka yleensä viimestään pituuden kohdalla tulee poru.

5kk mitat:  (4kk mitat)

Paino: 8600g  (7950g)

Pituus: 67,7cm  (64,3cm)

Pipo: 41,7cm  (40cm)

''Suloinen, hieno poika.
 Kasvaa hyvin täysimetyksellä. Motoriikka ok.
 Vuorovaikutus hyvä. Tyytyväinen vauva. Rokotteet annettu.''

Mun kermalla mennään siis edelleen ja neuvolatäti kehuikin ettei me tosiaan muuta vielä tarvitakkaan. Kuukauden päästä sitten aloitellaan sormiruokaillen mikäli kaikki valmiudet siihen löytyy.

Motoriikan suhteen Noel on ottanut todella ison harppauksen eteenpäin! Viime neuvolassa kyseltiin kääntymisestä ja naureskellen totesin etten oleta hänen kääntyvän vielä ainakaan pariin kuukauteen. Mitään kiinnostusta siihen hommaan ei silloin ollut.
 Nyt Noel pyörähtelee oikein ketterästi selältä masulle ja pikkuhiljaa on alkanut luonnistumaan myös masulta selälle tarkoituksellisesti kääntyminen. Noel oli 4kk ja 1vko ikäinen kun kääntyi ensimmäisen kerran ja heti se taito oli päivittäin menossa mukana.
Noel myös pyörii hurjaa vauhtia napansa ympäri ja tällä tavoin liikkuu jonkin verran. Matolla on ainakin aivan turha kuvitella saada pysymään. Eteenpäinkin mentäisiin mikäli kädet vielä hiffaisivat oman osansa. Näppärästi niillä kuitenkin tartutaan leluihin ja kaikkeen muuhunkin mikä vaan on pienten pullukkasormien ylettyvillä. Eilen esimerkiksi löysin Noelin syömästä kuittia, joka oli tippunut kauppakassista. Onneksi huomasin ajoissa, eikä ehtinyt pieni siihen tukehtua. Vaikka ei siitä pitkä ole kun Kaspian oli tämmönen lattiaimuri, mutta kyllä on taas opeteltava, että kaikki moska on kerättävä lattialta heti eikä hetken päästä. Noel on nyt myös kyynernojan sijaan alkanut masulla ollessaan olemaan enemmän pelkkien käsivarsien varassa. Eiköhän täällä ensi kuussa mennä jo kovaa vauhtia eteenpäin.

Kun tosiaan kelaa taaksepäin kuukauden verran, niin Noel ei oikeastaan tehnyt vielä juuri mitään. Huitoi leluja leikkimatolla ja vahingossa saattoi napata kiinni. Masulla ollessaan jaksoi kyllä pitää itseään ihan hyvin ja vähän yritti kurotella leluihin, mutta ei muuta.
Todella iso kehitys siis tapahtunut tässä välissä.

Kaikki oli ja on tosiaan vallan hyvin ja nyt vain toivotaan, että selvitään tälläkin kertaa rokotteista ilman kuumetta ja jättikiukkua.

Poikien neuvola

Tänään meillä oli neuvolapäivä ja käytiin katsastamassa Noelin 4 kuukautis ja Kaspianin puolitoistavuotis mitat. 

Aluksi mulla oli kamala stressi siitä, että millä ihmeellä me päästään aamu kymmeneksi neuvolaan. Jade ei jaksaisi kävellä muutamaa kilometriä tarpeeksi ripeästi tai sitten täytyisi olla valmiina lähtöön jo reilu tuntia aikaisemmin. Sekään ei välttämättä riittäisi. Meidät tuntien ollaan kuitenkin aina joka paikasta myöhässä. Päädyin riskillä siihen vaihtoehtoon, että mennään bussilla. Se riski kannatti, sillä tällä kertaa me jopa mahduttiin meidän hyökkäys tuplilla sisään ja oltiin neuvolassa jopa varttia ennen varsinaista aikaa! Hyvä me!

Kaspian

Kaspian on aivan näillä näppäimillä jo yhden vuoden ja 7 kuukauden ikäinen taapero. Puolitoistavuotis neuvola venyi siis noin kuukaudella, mutta oli järkevämpää laittaa pojille sama aika, kuin kaksi erillistä aikaa samalle kuulle. Saatiin nyt vähän niinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Normaalin neuvolakäynnin lisäksi oli samalla paikalla myös lääkäri. Neuvolassa on aina jotenkin ihan erilainen meininki kun perus tädin lisäksi on joku muu, esim juuri se lääkäri tai vaikka harjoittelija. Kukaan ei silloin oikeestaan höpöttele turhia, vaan ainoastaan ne pakolliset kysymykset.

 Neuvolatädin kanssa otettiin Kaspianista mitat ja lopuksi lääkäri tutki. Kyselivät syökö Kaspian itse - ja kyllä, ei tuo enään anna syöttää ollenkaan. Kaksin käsin vetelee ruokaa naamaansa niinkuin pieni alkuasukas. Nyt onneksi lusikka on jo enemmän päässyt päärooliin. Kyseltiin myös puhumisesta ja liikkumisesta. Kaspian on ollut tähän asti aika vähä-puheinen, mutta nyt on alkanut nappailemaan kaikkia sanoja sieltä täältä ja ne jää heti mieleen. Lauseita tulee yksi; ''auto menee.'' Mutta mitä muutakaan todellisen autofanin suusta voisi tulla.
Liikkumisen suhteen Kaspian on todella vilkas. Jätkä sinkoilee paikasta toiseen kuin mikäkin duracell pupu. Uusi hitti on keittiönpöydälle kiipeäminen ja sen päällä juokseminen.
Yllätyin, että Kaspianin ei pitänyt näyttää osaavansa mitään. Ainakin muistaakseni Jaden 1,5v neuvolassa piti rakentaa kolmen palikan torni. Ehkä homma on muuttunut tai sitten mä muistan vain väärin.

Kaikki oli kuitenkin kehityksen, terveyden ja kasvun myötä juuri mallillaan.
Kaspian on nyt 81,3cm pitkä ja painaa 10930g. Py oli 47,6cm.

7 kuukaudessa pituutta oli tullut 8,3cm ja painoa 1550g. Pää oli kasvanut 1,6cm.

Noel

Neuvolaan päästyä Noelilla oli heti tosi huono huumori. Normaalisti super iloinen ja nauravainen vauva oli pelkkää lohdutonta itkua koko tutkimusten ajan. Uskon sen johtuvan liian lyhyiksi jääneistä päikkäreistä. Kaikki mitat ja muut hommelit saatiin kuitenkin hyvin otettua toisen pahamielisyydestä huolimatta. 

Nyt meillä oli käynyt se kuuluisa 4 kuukauden iän kasvun notkahdus. Kasvu oli nyt siis suunnilleen puolittunut siitä mitä normaalisti on kuukaudessa kasvanut.

Noel on nyt 64,5cm pitkä ja painaa 7950g. Py oli tasan 40cm.

Ei aivan mennyt oletettu 8kg rikki. Painoa oli nyt tullut viime neuvolasta vain 480g ja pituutta 1,1cm.
Neuvolasta ei kuitenkaan oltu huolissaan, enkä minäkään ollut. Tämä on taas vain tämmönen vaihe mikä monilla tulee. Niin oli Kaspianillakin samassa iässä.
Kiinteistä puhuttiin vain sen verran, että mitä mieltä itse asiasta olen. Totesin, että kyllä me tähdätään hyvillä mielin siihen 6kk täysimetykseen. Ei meillä ole mikään kiirus.

Noel on tosi jäntevä tapaus ja jälleen kerran sai siitä kehuja. Vielä ei käännytä, mutta vatsallaan ollessaan jo pienesti pyörii napansa ympäri, sekä työntää jalkoja masun alle, eli nostelee pyllyä. Kovat halut olisi jo liikkeelle lähtöön, mutta mä oon kyllä sitä mieltä, että ei onneksi ihan vielä!
Sylissä ei viihdytä makuullaan olleskaan, ellei sitten ole tissi suussa. Väkisin vääntää istumaan ja hienosti kyllä istuukin jo selkä suorana kuin tukki.

Yöt meillä menee edelleen aika vaihdellen. Viimeset pari yötä on mennyt todella hyvin verrattuna normaaliin. Nyt on menty vain yhdellä syötöllä ja pari yötä taakseppäin nukuttiin jopa yksi kokonainen yö (21-07) ilman yhtäkään syöttöä. Viime yönä tosin ähistiin taas enemmän. 

Peukut pystyyn tälle yölle.

Tulevasta viikonlopusta onkin tulossa huisin mahtava! Huomenna me lähdetään Nopsukan kanssa junalla kohti Vantaata ja lauantaina suunnataan blogipassin kera lapsimessuille!
Saa tulla moikkaamaan jos meihin sattuu törmäämään!

Ruttana sai nimen

Lauantaina 25.2 juhlittiin ruttanan ristiäisiä ja hän sai kasteessa nimen

Noel Veli Matias

Tällä kertaa me päädyttiin suvusta tuleviin toisiin nimiin. Se tuli monelle yllätyksenä, sillä Jadelle ja Kaspianille emme antaneet mitään perinne nimiä.

Noel nimi oli jo Kaspianin aikana vaihtoehtona, mutta silloin Niko hylkäsi sen. Nyt nimi oli ainut jonka Niko kelpuutti. Noel nimi tulee alunperin Ranskasta ja tarkoittaa joulua. Hauskana sattumana Noel on myös syntynyt omana nimipäivänään.

Veli nimi tulee Nikon suvun puolelta. Veli on Nikon isän etunimi ja se löytyy myös Nikolta toisena nimenä.

Matias nimi napattiin taas mun suvusta, sen ollen mun isän toinen nimi. Kasteen jälkeen saatiin tosin kuulla, että myös Nikon suvun puolella on Nikon isän isän toisena nimenä ollut Matias.

Kastetilaisuus sujui hyvin. Jopa ilman päikkäreitä jäänyt Kaspian oli hiljaa. Itkuilta ei kuitenkaan säästytty, vaan pitihän siinä vähän vetistellä äidin kanssa niin, että räkä lens. Noel myös hieman inaji ja vaikeroi masuaan 2kk neuvolasta saadun rokotteen vuoksi. Kasteen jälkeen heittikin tavaraa pihalle molemmista päistä ja olo onneksi helpottui heti.
 Jadella oli kastetilaisuudessa myös kunniatehtävä ja hän sai kuivata pikkuveljen pään kasteen jälkeen. Niin hienosti ja reippaasti Jade tuli sinne eteen kuivaamaan ja kuivaisi Noelin päätä varmaan vieläkin jos ei oltaisi sanottu, että riittää ja valmista tuli. Ihana innokas isosisko. <3

Kuten muiltakin meidän muksuilta, myös Noelilta löytyy neljä kummia.
Sylikummina Nikon sisko, sitten mun serkku ja hänen mies, sekä mun paras ystävä Melissa. Kyllä vaan saa olla niin kiitollinen kuinka ihania ihmisiä meidän elämässä onkaan mukana.<3

Meidän perhe kiittää kaikkia vieraita ihanista lahjoista ja tietysti siitä kaikkein tärkeimmästä, kiitos kun olitte mukana viettämässä tätä ihanaa ja ikimuistoista päivää!

-Julia-