Viimeisen kuukauden meidän yöt ovat olleet täynnä itkua, väsymystä, hermoromahduksia ja lattiaan saakka valuvia silmäpusseja. Noel on nukkunut vuoden iästä asti yönsä hyvin, mutta nyt meille on saapunut suoraan h*lvetistä joku nukkuminen on perseestä vaihe. Tai ainakin toivon, että tämä on joku ohi menevä vaihe. Ei tätä touhua nimittäin enää kauaa jaksa.
Iltaisin ei mennä millään nukkumaan, keskellä yötä valvotaan muutama tunti ja aamulla herätään kolme tuntia ennen auringon nousua. Eipähän tarvitse halloweeniksi pukeutua kun muistuttaa jo valmiiksi haamun ja zombien risteytystä.
Päiväunet Noel jätti kesällä pois kokonaan ja nukahtaminen onnistui ainoastaan autoon. Nyt Noel on kuitenkin alkanut nukahtamaan sohvalle aina iltapäivisin. Uskon, että se saattaa vaikuttaa yön tapahtumiin ja ollaan yritettykin pitää poikaa päivät hereillä.
Esimerkiksi eilen Noel nukahti sohvalle vartiksi Nikon huomaamatta ja viime yö olikin suorastaan hirveä.
Noelia on aivan turha laittaa nukkumaan samaan aikaan kuin Jade ja Kaspian menevät. Samantien huoneeseen menon jälkeen alkaa jäätävä raivo ja tyyppi hakkaa ovea kuin mikäkin Hulk. Vaikka itse jäisin huoneeseen niin silti sama juttu. Ei kelpaa syli, eikä rauhoittelut auta.
Niinpä ollaankin nyt annettu Noelin olla meidän kanssa alakerrassa niin kauan, että nukahtaa sohvalle. Hyvästi mun joka illan herkkuhetket hyvän sarjan parissa.
Eilen Noel luovutti nukkumatille vihdoin kymmenen jälkeen ja sammui sohvalle. Onneksi Noelin pystyy kantamaan aina sänkyyn ilman että herää. Itse painelin sänkyyn puolenyön tienoilla.
Klo 03:40 herään jälleen huutoon ja Hulk tyyliseen oven nyrkkeilyyn.
Ensimmäiset 30 minuuttia seisoin oven takana ja kiikutin väsynyttä lasta takaisin sänkyyn. Seuraavan tunnin istuin Noelin sängyn laidalla ja laskin päätä tyynyyn sen noustessa. Muistan katsoneeni kelloa viimeisen kerran 06:09.
Tuo oli tosiaan vain tiiviste viime yöstä ja kun ajattelee, että koko kuukausi on menty samaa rataa. Ei kiva. Tuntuu, että ollaan kokeiltu jo vaikka ja mitä tähän. On kokeiltu eri sänkyjä ja sitä, että Noel nukkuisi meidän välissä, mutta se vasta olikin kamala vaihtoehto Noelin mielestä.
Nämä heräilyt tuntuu todella raskailta kun selvää syytä tähän ei ole. Vauva-ajan unettomat yöt sujuivat paljon paremmin, sillä vauvan heräilyyn oli useimmiten selkeä syy. Joko se oli nälkä tai sinapit vaipassa, mutta näihin päättömiin öihin mä en vaan keksi syytä. Jos tähän löytyisi edes joku ratkaisu niin aamen.
Onko täällä muita kamalista öistä kärsiviä tai kärsineitä?
Auttoiko aika vai löysittekö jonkun muun ratkaisun ongelmaan?
Meillä auttoi aikaiseen heräämiseen entistä aiemmin nukkumaan meno. En tiedä kuinka sen toteuttaisin teidän tilanteessa, mutta edelleen jos meidän muksu herää liian aikaisin niin syy on ollut liian myöhäinen unille meno (ja siten univelka). Jotenkin liittyy lasten kortisonituotantoon (tai johonkin, en muista tieteelistä syytä tälle).
VastaaPoistaJoo uskon kanssa, että aikainen heräily johtuu tuosta myöhästä nukkumaanmenosta. Nornaalisti lapset menee meillä sänkyyn siinä 19 jälkeen ja heräävät 08 aikoihin.
PoistaEilen kuitenkin sain Noelin jo kasilta nukkumaan, mutta silti herätys tänään jo puoli kuudelta.😬
En tiedä voisko olla samaa.. Meillä tuli poika juuri 2v ikään, jätettiin tutti pois ja yöt muuttu kamalaksi. Tutti unohtu samantien ettei sen syytä täysin voi olla, mutta ne kuuluisat ”kauhu-yöt” alko. Googletin ja löysin samanlaisi tarinoita sieltä..
VastaaPoistaMentiin hyvin nukkumaan mutta yöllä alko 3-5völiin se 30-45min kestävä huuto konsertti.. valot piti laittaa joka paikkaan, syömistä antaa ja poika vaan huus kurkku suorana, mutta lähes unissaan. Sitä kesti hetki kun poika rauhottu syliin ja haluan nukkumaan ja ei ku jatkamaan unia ja aamulla herättii tyytyväisenä.
Huomasin että päivän levottomuus, huonot päiväunet pahensi öitä. Tätä huutoa kesti kuukausi.. kunnes ne loppu. Poika nukku omassa huoneessa ennen, mutta siirrettiin takasin meidän huoneeseen näiden myötä, se rauhotti. Raskasta oli, ja joka ilta kauhulla osasi oottaa sitä kamalaa mesuamista keskellä yötä. Tsemppiä sinne!
Hei! Meilläkin 2,5 vuotiaalla oli tuommosta, pahin vaihe kesti varmaan pari kuukautta, heräilyt ja yöitku jatkuivat mutta väheni huomattavasti, edelleen 3v ja 3 kk ikäisenä heräilee itkeskelemään satunnaisesti, mutta voin sanoa että meillä ainakin vain aika autttoi. 🙄😊
VastaaPoistaGreat info. Lucky me I discovered your blog by chance
VastaaPoista(stumbleupon). I have bookmarked it for later!