Vappufiiliksiä!


Eilen käytiin hakemassa Jadelle ikioma vappupallo. Neiti sai valita itse minkä halusi ja mukaan tarttui ponipallo :) Oletin, että neiti olisi valinnut jonkun autopallon tai jotain sinne päin, sillä autot ovat Jadella nyt kovassa huudossa. Aluksi vappupalloa vain pelättiin, mutta ei siinä kauaa mennyt kun neiti jo juoksenteli sen kanssa ympäri asuntoa riemusta kiljuen. Lisäsin instagramiin ja blogin Facebook sivuillekkin videon siitä kun Jade riehuu pallon kanssa. Hölmö lapsi :D

Näin vapun kunniaksi saan tänään myös muutaman tunnin vapaa-aikaa, kun menen syömään kahden entisen ala-asteluokkalaisen kaverin kanssa. Heidänkin näkemisestään on ikuisuus, joten on ihanaa nähdä pitkästäaikaa vanhoja kavereita!:)
Huomenna suunnataankin sitten vapputorille ostelemaan lakuja ja kaikkea krääsää. Ajatuskin siitä kamalasta ihmisjoukosta ja siitä, että sielä pitäisi änkeä rattailla menemään saa tuskanhien valumaan, mutta ei sitä vaan voi jättää väliin. :D
Illalla olisi kiva päästä sitten vielä jonnekkin grillaamaan. (vinkvink. äiti ja isi, grilli tulille huomenna!)

Viettäkäähän kaikki mukava vappu!



Rv17+1


Sunnuntaiaamu..




Vai pitäisikö sanoa maanantaiaamu? Siltä ainakin nyt tuntuu. Taidettiin vissiin molemmat, minä ja Jade herätä tähän päivään ihan väärällä jalalla. Tai no vähemmästäkin ottaa päähän, kun heräät aamulla ja huomaat, että sulla ei tule ääntä ollenkaan ja koko pää ihan tukossa. Sitten siihen vielä kiukutteleva ja pahaa tekevä taapero. Jes! Jadesta oli kyllä hauskaa kun yritin jotain möristä tämän tehdessä pahuuksia, mutta eipä siinä kyllä itelläkään naama ihan peruslukemilla pysynyt kun ääni kuulostaa flunssaselta miesmörön köhinältä.
Inhottavia muutenkin tämmöset aamut kun ei pääse ulos. Ulkona sataa vettä kaatamalla, niin ei aivan tee mieli mennä sinne hyppimään puoliterveenä. Onneksi huomiseksi on luvattu jo paaljon aurinkoa ja lämpöä. :)

Nyt on pieni kiukkupyllykin nukkumassa päikkäreitä ja toivottavasti herää sieltä vähän paremmalla mielellä. Kun sais vielä tämän oman persiinsä ylös täältä sohvalta ja aloittais siivoomisen, niin hyvä!

Ps. eilen nukkumaan mentäessä valittelin Nikolle, kun Taavetti on ollut viimeset 3 päivää niin hiljaa masussa. Eipä mennyt kauaa kun miniukkeli/akkeli pisti kunnon pippalot pystyyn, jopa niin rajut, että tunsin ensimmäsitä kertaa potkun käteen!<3 Ihana mini! 



Kukkuluuruu!


Täällä taas vajaan kahden viikon tauon jälkeen!
Miljoona postausideaa mielessä, mutta ei inspiraatiota. Ehkä tuo tauko olikin ihan hyvä juttu ja nyt sitten lähdetään taas uuteen nousuun, toivotaan ainakin näin. :)

Eipä tänne kuulukkaan perusarkea kummempaa, mitä nyt mulla kamala flunssa päällä. Käytiin torstainakin katsomassa yhtä unelma asuntoa! Mutta eiköhän sekin mennyt sitten naaman edestä jollekkin toiselle, niinkuin viimeksikin. Noh etsintä jatkukoon. Tarkoitus olisi löytää joku ihana rivitaloasunto. Ei nimittäin oikein nappaa ajatus siitä, että kahden lapsen kanssa pitäisi yksin ravata näitä kerrostalon rappusia edestakas. Peukut vaan pystyyn, että löytyisi joku täydellinen asunto meille!:)

 Jadekin on oma riiviömäinen ihana itsensä ja on nyt myös oppinut todella paljon uusia sanoja! Jadella on myös käytössään kaksi vakio lausetta: ''Tää on vauva'' ja ''Ei noin'' :D Neiti on myös ruvennut murisemaan kaikelle. Jos häntä yrittää jossain auttaa tai ottaa jotain, niin Jade murisee takaisin kuin vihainen koira :'D Jadekin yhtäkkiä päätti ettei enään enään viihdykkään vaunuissa kasvot muhun päin ja tottakai meidän vaunut on suoraansanottuna niin perseestä että  niitä ei voi käyttää niin, että lapsi olisi kasvot menosuuntaan. Löysinpäs meille sitten käytettynä muutamalla kympillä Brio race -rattaat ja ne ovat ihan mahtavat! Vaunuja tuskin tullaan käyttämään enään ennenkuin Taavetti syntyy, sillä nuo rattaat jyräävät meidän vaunut 100-0!

Raskausviikkojakin on jo 16+3 ja huomenna rakenneultraan on tasan kuukausi aikaa!
Meidän ''Möögelimmekin'' on saanut virallisen maha-asukkinimen, hän on Taavetti! Niko kutsuu Jadea Tiivitaaviksi, joten olkoon tämä pikkuihminen sitten Taavetti (sukupuolesta huolimatta:D), sen aikaa kun asustelee yksiössään. Pikkunen on tosi vilkas tapaus! Aina iltaisin on kunnon pippalot päällä ja mahassa jytisee. Keskiviikkona mulla onkin neuvolalääkäri ja samaan aikaan saakin jännäillä kummipojan syntymää, ellei nyt sitten ota varaslähtöä käynnistyksestä. Ihanaa<3


Saatte taas ''nauttia'' puhelimen kakkalaatu kuvista, sillä kamera raukka on taas ollut kaapissa pölyyntymässä.
Nyt saakin odotella, että tuo typykkä heräilee päiväunilta ja sitten saa keksiä tälle päivää jotain tekemistä.
Viikonloppuja!

Raskauden toinen neuvolakäynti.

Viime neuvolakäynniltä lähtiessä tuntui, että seuraavaan aikaan olisi ikuisuus. Olihan tähän päivään melkein kaksi kuukautta aikaa, mutta nyt kun miettii, niin minne se kaksi kuukautta oikein katosi? Aika tuntuu menevän niin nopeasti ja raskausviikot vain vilisee silmissä. Ajatella, että pian on huhtikuun loppu ja sitten onkin jo toukokuun loppu JA sitten paaaljon odotettu rakenneultra! Poikkesimpa taas asiasta..

Tänäänhän oli aivan loistava sää kävellä neuvolaan.. Tai sitten ei. Perille päästyäni näytin ihan märälle koiralle, kiitos erittäin raikkaan kaatosateen! Ainakin viimestään silloin heräsi tähän päivään, onhan nyt se ihana maanantai.
Hetken sain siinä itseäni rauhassa kuivatella, kunnes pääsin tuttuun huoneeseen istuskelemaan. Oman neukkutätini lisäksi mukana oli erittäin mukava opiskelia, joka pääosin hoiti koko neuvolakäynnin.
Siinä sitä taas oltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Muistin jopa palauttaa kotona täytettävät kysely lappuset! :D

Jutustelun jälkeen oli taas perus neuvolakäynnin rutiinitarkastusten aika; eli hemoglobiini, verenpaine, paino ja nyt kuunneltiin myös ensimmäistä kertaa pikkuisen sydänäänet.<3
Hemoglobiini oli vain 102 ja sen kyllä huomaa tästä hirveästä väsymyksestä! Viime kerralla se oli 114, eli on tullut kyllä aika vauhdilla alas. Eikun sitten taas vaan rautakuuria alottelemaan.
Verenpaine oli 109/69 ja se oli vielä täysin sama mitä viime kerralla! :D Neukkutätikin sanoi, ettei kyllä ole ikinä tullut tälläistä vastaan, että putkeen olisi täysin samat lukemat.
Painoakin oli tullut mukamas vain 900g vajaa kahdessa kuukaudessa, vaikka peiliin katsoessa tuntuukin lihonneensa ainakin viisi kiloa, mutta ihan hyvä näin.
No sitten ne sydänäänet, niitä saatiinkin metsästää! Pikkuveijari juoksi karkuun minkä kerkesi ja vihdoin jokusen tovin etsinnän jälkein antoi pieni vahva jumputus lukeman 150<3
Liikkeisiin laitettiin myös plussa, sillä pienen pieniä hipsutuksia olen tuntenut jo reilun viikon verran.

Kaikki siis kaikenkaikkiaan hyvin, paitsi tietysti tuo hemppa pitää saada nostettua, mutta yleisesti kaikki oli vallan mainiosti! Seuraavaan neuvolaan onkin taas lähes kaksi kuukautta aikaa, mutta onneksi välissä on lääkäri, sekä rakenneultra.:)

Jadekin vihdoin nukahti hetki sitten, joten pääsee itsekkin nukkumaan, öitä!

Oli muuten aivan pakko tilata minin neuvolakortille nämä ihanat norsukuoret! Niiin suloiset!

Ei niin huoleton alkuraskaus.

Alkuraskaus oli täynnä huolta ja stressiä, enkä tosiaan olisi uskonut, että tämäkään raskaus jatkuisi normaalisti. Haaleampaakin haaleamman punaisen viivan sain tikkuun 20.1 ja siitä kolme päivää viiva oli jo hyvin nähtävissä, se oli Plussa! Viikkoja oli tuolloin huimat 3+2.
Muutama päivä plussasta alkoi verinen niukka vuoto ja heti löin hanskat tiskiin ja olin aivan varma, että tämä oli taas tässä. Vuoto vaan jatkui ja jatkui, välillä saattoi olla yksi vuodoton päivä ja sitten taas hanat aukesivat. Rv5 soitin neuvolaan ja vaadin ultraa, jotta asia selviäisi eikä tarvitsisi päivästä toiseen miettiä päätänsä puhki onko kaikki hyvin vai ei. Pienen vänkäämisen ja liioittelun jälkeen sain kuin sainkin lähetteen sairaalaan naistentautien poliklinikalle.

Vuodot jatkuivat kolme viikkoa, loppuen juuri päivää ennen ensimmäistä ultraa, joka oli oli rv 6+1. Siellä se kellui, meidän pieni katkaravun näköinen Möögelimme. Ilman sykettä. Lääkärikin puhui siihen malliin, että peli olisi menetetty, mutta laittoi kuitenkin uuden ajan kahden viikon päähän.
Se kahden viikon odottelu oli aivan kamalaa. Oireitakaan ei juuri ollut, joten niistäkään ei voinut yhtään mitään päätellä. Itse olin jo aivan varma, ettei siellä mitään ole, ainakaan mitään elävää. Toisinkuin Niko, hän oli alusta asti aivan varma että kaikki menee hyvin, oli kuulemma vain sellanen tunne.

Siinähän tuo ukkeli olikin aivan oikeassa. Rv8+0 ultrassa näkyi edelleen meidän pieni Möögelimöhkömme vastaten täysin viikkojaan ja  pieni sydänkin sykki!<3 Sitä onnen määrää!
Tämän ultran jälkeen kaikki huolet katosivat kuin sormia napsauttamalla, eivätkä ole kertaakaan tulleet takaisin. :) On vain niin luottavainen olo ja siitä aion kyllä nauttia!




Huomenna saattekin sitten taas neuvolakuulumisia! :)

Hyvää pääsiäistä!


Meidän pääsiäinen on sujunut hyvin ja rennolla meiningillä. Rairuohot laitettiin kasvamaan tiistaina ja nyt jo on kauhea puska, jota on saanut jo muutamasti leikelläkkin. Myös kissat ovat jättäneet omat jälkensä reuhkaan, joten se ei todellakaan muistuta perinteistä kaunista pääsiäisruohoa, mutta onpahan edes jotain pääsiäiseen viittaavaan tässä asunnossa. :D Viime vuonna ei taidettu edes muistaa koko pääsiäistä, niin nyt piti vähän panostaa. Tänä vuonna tehtiin Jaden kanssa jopa virpomisoksatkin, jotka tänään sitten vietiin mummuloihin!
Tänään ollaankin siis herkuteltu ihan liikaa ja kyläilty mummuloissa.

Eipä tänne siis tämän kummosempaa. Jade on nukkunut nyt viikon jo hienosti omassa ''isojen tyttöjen'' sängyssään! Siitä lisää myöhemmin. Oon myös aivan varma, että oon nyt parina päivänä tuntenut muutamia pieniä muljaisuja masussa!<3 En ajatellut, että voisi vielä näin aikasin mitään tuntea, mutta kyllä ne ''pieru karkuteillä'' pulputukset erottaa ja nämä ovat ihan erilaisia muljumisia ja poksumisia.
Jade on edelleen hereillä ja huutelee sängyssään. Sitten kun meidän pieni pääsiäiskissu nukahtaa, niin rasahtaa sipsipussi auki, sillä vauvan tekee mieli. ;)