Kaspian 3kk + Neuvola


(1kk,2kk)

Hurjaa, että meidän minimies on jo kolmen kuukauden ikäinen!
Kaspian on iloinen ja tyytyväinen vauva. Kaspi on oikea vauhtihirmu! Jalat ja kädet vispaa jatkuvasti joka suuntaan ja hän olisi koko ajan menossa jonnekkin jos vain pääsisi. Mahallaan ollessa leikitään lentokonetta ja sitten ähistään ja puhistaan kun ei päästäkkään lentoon taikka eteenpäin. Kaspian on nyt muutamasti onnistunut kääntymään selältä vatsalle! Nyt jo! Ongelmana on vielä edessä oleva/alle jäävä käsi, mutta pari kertaa herra on tosiaan onnistunut taiteilemaan ittensä masulleen. Ei enään kyllä uskalla sohvalle ilman valvontaa jättää. Ihan surku tulee kun ajattelee, että lapset kasvaa näin nopeaa! Vaikka toisaalta on todella hienoa ja ihanaa seurata kun he kasvavat ja oppivat joka päivä jotain uutta.

Yöt ovat menneet edelleen vain parempaan suuntaan ja jo jokusen yön Kaspianin eka unipätkä on ollut jopa 7h! Yöunille Kaspi menee 22-23, ensimmäinen herätys on yleensä 04-06 ja siitä jatketaan 2-3h välein koko päivän. Päikkäritkin sujuvat nykyään paremmin ja sohvalla voidaan ihan hyvin nukkua tunninkin verran, aiempien 3-5min pätkien sijaan! Ensimmäiset päikkärit Kaspian nukkuu yleensä ulkona, n 2-3h. Iltasin usein käy niin, että tyyppi menee aivan yliväsymyksen puolelle ja sitten täytyy kyllä tehdä kaikkensa itkevän vauvan kanssa jotta tämä nukahtaa. Muuten onneksi Kaspian nukahtaa aina itse, jopa iltasinkin hänet saa tissittelyn jälkeen vain laittaa sänkyyn ja sinne sitten simahtaa itsekseen.


Tänään meillä oli heti aamusta Kaspianin 3kk neuvola. Tiedossa oli tällä kertaa rokotteita ja ensimmäiset piikit! Ensin vaihdettiin neuvolatädin kanssa kuulumisia ja sitten riisuttiin Kaspian vaippasilleen. Testattiin niskan kannatus, heijasteet, katsekontakti ja lelun seuraaminen. Kaikki oli kunnossa, paitsi Kaspian ei kiinnostunut lelun seuraamisesta ollenkaan, sillä yllä oleva taulu sekä neuvolatädin naama oli paljon kiinnostavampi. Kotona kuitenkin onneksi seuraillaan hyvin kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Ja taas palattiin aiheeseen -Kaspianin rähmivä silmä. Vasen silmä on vihdoin lopettanut rääppäämisen kokonaan, mutta oikea silmä on ''ennallaan.'' Ensi kerralla 4kk neuvolassa on myös lääkäri ja sielä sitä sitten taas katellaan enempi.

Sitten se kasvu!
3kk mitat:  (suluissa 2kk mitat)

Paino: 5790g  (4790g)

Pituus: 60cm  (57,4cm)

Pipo: 39,1cm  (38cm)

''Suloinen poika! :) Kasvaa hienosti täysimetyksellä. Päätä kannattaa vatsamakuulla. Kääntynyt jo. Katsekontakti, juttelee. Silmä vielä rähmii. Hieno poika! :)''

Hyvin siis kasvaa! Painoa tullut kuukaudessa tasan kilo ja pituutta 2,5cm. :)

Mittojen jälkeen oli rotan ja piikkien aika. Rotan Kaspian otti vastaan pienen kitinän säestyksellä ja lopussa onnistui vetämään sitä henkeenkin. Yskimisen loputtua kiusattiin vielä lisää ja lyötiin kaksi piikkiä reisiin. Ja se ääni mikä pojasta lähti! Raasu kuulosti ihan kiljuvalta sialta teurastamolla. Kamalaa katsottavaa kun toiseen sattuu niin. Toivottavasti rokotteet eivät ainakaan kovin pahaa kuumetta nostaisi tai muutakaan ikävää oiretta ilmenisi.

Nyt Kaspian on nukkunut tyytyväisenä ulkona pian 2h ja niin taitaa seuraavat lähipäivät mennäkkin, että uni maistuu entistäkin paremmin.


Meidän joulua!



Nyt on joulut jouluiltu ja joulupukkikin päässyt lomalle.
 Meidän joulu sujui todella mukavasti läheisten kesken.
 Aatonaaton iltana valkkasin Jadelle muutaman lahjan kuusen alle, jotka hän saisi avata jo aamulla tässä kotosalla. Aattona noustiin herätyskellon avulla klo 9 ja aamupalan jälkeen hyökättiin lahjojen kimppuun. Jostain näkymättömästä paketista purkautui myös jäätävä kiukkukohtaus Jadelle. Kaikki lahjat kun eivät olleetkaan hänen. Voihan kurjuus sentään.. Neidin ensimmäisestä paketista kuoriutui paljon toivotut tanttaat, elikkä nuken rattaat! Siinä onnenhöyryissä unohtuivat muut paketit ihan täysin. Pienen kannustuksen ja miljoona kertaa ''isi kasaa rattaat sitten kun muut lahjat on avattu'' -hokeman jälkeen jade vihdoin avasi myös muutkin paketit. Niistä löytyi saippuaa (Lue:jonka Jade onnistui avaamaan ja kaatamaan lattialle), siivoussetti ja muovailuvahaa.

Oltiin me muutkin oltu edes vähän kilttejä, sillä meillekkin löytyi muutama paketti. Tontutkin oli kuulleet mun toiveen ihanasta rannekorusta ja Niko sai sen kiroamisen arvosen pelinsä (kiitos jonkun ihanan  julletontun). Nyt olkkarista löytyy myös uusi lipasto, matto ja lamppu! Kaspian sai vaatetta, pari pehmolelua, astioita ja musiikkia soittelevan yövalon. Iso kiitos tontuille! ;) Kaikki joululahjat olivat todella mieluisia!

Tissiä vauvalle! 
Aamupäivästä suunnattiin mun siskon luokse syömään ja viettämään joulua. Vaikka en mikään jouluruoan ystävä olekkaan, niin kyllä silti kinkku ja pottumuussi aina maistuu. Puhumattakaan tortuista ja pipareista! Ruoka oli todella hyvää ja seura vielä parempaa <3 Joulu ilman perhettä ja läheisiä ei ole joulu ollenkaan.

Ruokailun jälkeen oli joululahjojen jaon aika. Ja voi että niitä lasten riemunkiljahduksia lahjoista! Kunpa itsekkin pystyisi vielä sellaiseen onneen. :D


Tutkittiin uusia leluja, kuunneltiin joululauluja, juteltiin ja syötiin. Siinä se päivä hyvin nopeasti menikin. Kiitos vielä!
Illalla saatiin vielä kotiin vieraiksi Jaden mummu ja paappa, sekä kummit. Ja Jadelle lisää lahjoja. En tiedä mikä näköhäiriöinen tonttu meidän ikkunalla on käynyt kun Jade meinasi aivan hukkua lahjoihinsa! ;) Oli vaatetta, piirustus juttuja (paljon!), palapelejä, leffoja, leikkiruokia ja astioita, sekä kävelevä koira, lääkärilaukku, nuken syöttötuoli ja mitähän vielä.. :D 
Kyllä nyt saa neiti ainakin olla tyytyväinen.



Tänään ollaan taas jatkettu ''syödään itsemme ähkyyn'' -suunnitelmalla ja käytiin anoppilassa vetämässä napa täyteen jouluruokaa.

Kiitos kaikille teille jotka olette olleet viettämässä meidän kanssa joulua!
Ihanaa aikaa ja ihania muistoja.

Nyt vain kohti uutta vuotta!

Tukihenkilönä synnytyksessä

Lauantaina 12.12 heräsin viestiin, jossa ystäväni ilmoittaa olevansa synnärillä. Eikä siinä mitään, johan sitä oltiin odoteltukin kun viikkoja oli kasassa jo 40+2. Innosta hihkuen kyselin miten sielä menee ja sain vastauksen ''Tuu munkaa tänne. Kuolen!''

Pikaisesti kaikki tarvittavat tavarat kasaan ja samalla yritin pumpata henkeni edestä näitä rusinoita tyhjiksi. Stressasi hirmuisesti miten Kaspian pärjäisi ilman äitiä ja tissejä, sillä ei mulla ollut mitään aavistusta siitä kuinka kauan olisin poissa. Kaikista eniten mua kuitenkin jännitti! Siis jännitti aivan jäätävän paljon, niin paljon että ihan tärisin. Mikä siinä sitten oli niin jännittävää? - en tiedä. Ehkä se, että vasta muutama kuukausi takaperin olin itse kokemassa samaa ja nyt pitäisi mennä katsomaan kun joku toinen kokee sen saman. Sen helvetillisen kivun, mutta elämänsä ihanimman hetken.


Sairaalalle pääsin 12 aikaan, n. tunti viestin saamisesta. Melissa oli vielä tarkkailuosastolla, sillä tilanne oli vasta todella alussa. Sielä me sitten vietettiin muutama tunti jutellen niitä näitä ja odotellen, että tilanne edistyy. Klo 17 aikoihin siirryttiin vihdoin saliin ja Melissa pääsi kuumaan suihkuun lievittämään kipuja. Tiedettiin, että vielä kuitenkin menisi jokunen tovi pienen syntymään, sillä paikat eivät olleet vielä kolmeakaan senttiä auki. Kivut olivat tässä vaiheessa Melissalla jo aika kovat, mutta vielä ei voitu antaa edes epiduraalia.
Muistan, kun Niko aina kovasti kehui, että hyvin menee, plaaplaa ja lässynlää ja jotain muuta tsemppaavaa tekstiä sieltä koko ajan tuli ja kuinka se tuntui niin turhauttavalta niissä kivuissa. Silti ne täysin samat jutut pääsi mun suusta Melissalle! Ei siinä voi oikeasti muutakaan kun vaan tsempata toista parhaansa mukaan, vaikka sillä hetkellä se ehkä sitä synnyttäjää ärsyttääkin, mutta uskon, että kyllä se silti huomaamattaan aina auttaa kun joku kehuu ja rauhoittelee vierellä. Voin kertoa, että se toisen kärsimyksen katsominen saa todella avuttoman olon aikaan! Lisänä siihen vielä se, että kun oikeasti itse kokeneena tietää sen kuinka helvetisti se sattuu ja sitten et edes voi tehdä asialle mitään.. Pakko siinä oli itsekkin muutamat kyyneleet päästää, kun oli niin paha olla toisen puolesta.

Klo 18 aikoihin Niko toi Kaspianin sairaalalle tissille ja samalla sain lypsää taas pojalle maitoa. Ja taas itkettiin. Tuntui niin pahalta Kaspianin puolesta, että äiti on poissa. Kaspian on ollut musta erossa max. kauppareissun ajan ja yleensä silloinkin hän on vain nukkunut autossa ja nyt yhtäkkiä äiti onkin poissa moonta tuntia. Mutta onneksi tiedän, että Nikon kanssa lapset on aina hyvässä hoidossa. Jade ei onneksi ikinä edes huomaa jos mä olen poissa tai ei ainakaan itke perään. Onneksi myös mummu ja paappa olivat meillä neitiä viihdyttämässä.


 Huoneeseen palattuani Melissa oli jälleen käyrillä ja saikin siinä melkein heti kipupiikin, jonka pitäisi viedä supistuksista pahimman terän pois. Siitä ei kuitenkaan tuntunut kuulemma olevan mitään apua. Klo 20 paikat olivat vihdoin sen verran auki, jotta epiduraali voitiin laittaa. Samalla sovittiin, että nyt kun tilanne rauhoittuu kävisin pikaisesti kotona laittamassa Kaspianin yöunille ja palaisin sitten takaisin. 
Kotona ehdin olla muutaman tunnin, kunnes hieman ennen puoltayötä lähdin lumisateeseen pyöräilemään kohti sairaalaa. Vaikka matkaa ei ollut kuin 5km, niin silti siinä myrskyssä se tuntui ikuisuudelta. Yhtäkkiä Melissalta tuli viesti, että 5cm auki, siitä hetki niin toinen viesti: 6cm auki! Olin aivan satavarma, että en mitenkään ehdi sinne ajoissa jos tilanne näin nopeasti etenee.

Ehdin kuitenkin hyvin paikalle ja Melissa oli juuri saamassa kolmatta lisäannosta epiduraalia. Se ei kuitenkaan tuntunut auttavan yhtä hyvin kuin aiemmin ja supistuksiin tuli mukaan paineen tunne. Tokasin siinä heti, ''että ootko ihan varma ettet ois jo täysin auki?'' Melissa piti päänsä ja oli aivan varma ettei se olisi mitenkään mahdollista, ei näin nopeasti. Siinä sitten lohduttelin. että se voi hyvinkin olla mahdollista. ''Kaikki voi edetä yhtäkkiä tosi nopeasti.'' Paineen tunne vain kasvoi ja soittelin kätilöä paikalle. Paikat olivat pientä reunaa lukuun ottamatta jo täysin auki ja enään täytyi vain odotella vauvan laskeutumista. Tuntia myöhemmin alkoi ponnistusvaihe. Pidin kädestä, tsemppasin ja kehuin. Joka ponnistuksella totesin, että saa puristaa mun kättä niin lujaa kun pystyy jos siltä tuntuu ja kyllä siitä likasta voimaa lähteekin! :D

19 minuuttia myöhemmin klo. 02.20 syntyi täydellinen pieni tyttö!
 Ja itku pääsi meillä kaikilla! Se tunne oli jotain niin sanoin kuvaamatonta! Vaikka kyseessä ei ollutkaan oma lapsi, niin silti se tunne oli hyvin samanlainen kuin silloin kun itse on saanut omat lapsensa pihalle. Se onni ja se helpotus! Vieläkin kun ajattelen sitä tunnetta, niin hymy nousee väkisinkin korviin asti, oli se vaan niin mahtava ja aivan sanattomaksi vetävä tunne!


Kokemuksena tämä oli aivan mahtava! Oon aivan todella kiitollinen Melissalle, että pääsin mukaan ja sain näin ikimuistoisen asian kokea! Ja ihan varmasti menen uudelleen jos tällainen tilanne tulee uudestaan eteen. Suosittelen myös muita menemään tukihenkilöksi synnytykseen jos vain siihen on mahdollisuus! Niin mahtava kokemus se on.

Onnea vielä Melissalle ja hänen perheelleen supersuloisesta tytöstä!

Imetys ei ole itsestäänselvyys

 Kun ensimmäisen kerran se pieni ruttuinen vastasyntynyt vauva nostetaan rinnalle ja tämä ymmärtää heti tissin idean ja alkaa imemään rintaa silmät suurina sinuun katsoen. Se hetki oli täydellinen, joten sitä se tulee olemaan jatkossakin. Täydellistä. Imetys tulisi onnistumaan täydellisesti.
Tai sitten ei.


Jaden kanssa imetys lähti sujumaan sairaalassa todella hyvin. Sitten kuvioihin astui tuttipullo ja lisämaito alhaisten sokereiden vuoksi. Neiti tottui pullon helppouteen ja alkoi hylkiä rintaa. Aina alkoi armottomat rintaraivarit jos yritti tissiä tarjota ja vasta kamalan taistelun jälkeen Jaden sai tarttumaan tissiin ja syömään. Kunnes tuli se ensimmäinen ilta, kun tyttö ei siihen rintaan enään tarttunutkaan. Jade oli 4 päivän ikäinen ja oltiin ensimmäistä yötä kotona. Koko ilta ja yö oli suoraansanoen yhtä helvettiä. Jade huusi nälkäänsä, tissi ei kelvannut, ei mitenkään päin. Hytkytin ja hyssytin, kävelin ja hyppelin ympäri kämppää. Istuttiin ja makoiltiin, ei kelvannut. Jade huusi monta tuntia ja samalla minä itkin paskaa oloa kun en osannut edes omaa lasta ruokkia. Aamuyöllä oli pakko lähettää Niko abc:lle ostamaan pullo ja korviketta.
Syy miksi en ollut älynnyt ostaa niitä kotiin valmiiksi oli se, että olin niin varma siitä, että imetys onnistuisi! Jostain kumman syystä olin saanut sen käsityksen, että tissi vauvalle vaan suuhun ja that's it -niin helppoa se olisi.
Me oltaisiin voitu onnistua jos olisin tiennyt silloin imetyksestä enemmän. Jos olisin osannut pyytää kunnolla apua, enkä vain tyytyä kätilöiden hokemaan: ''imetä imetä imetä, kyllä se siitä.'' Tai jos olisin jo silloin kuullut sellaisesta kuin tahdistettu pulloruokinta.

Niin vain tissi vaihtui korvikkeeseen ja osittain omaan pumpattuun maitoon. En tuntenut juurikaan huonoa omaa tuntoa, vaan enemmänkin helpotusta. Helpotusta siitä, ettei enään tarvinnut tapella yli puoltatuntia ennenkuin tytön sai syömään, vaan nyt neiti otti maidon tyytyväisenä vastaan heti kun sitä tarjottiin, pullosta.

Tuli toinen raskaus ja toinen vauva. Nyt ensimmäinen ajatus imetystä kohtaan oli se, että aion onnistua ja teen sen eteen kaikkeni.
Kaspian syntyi ja jälleen vauvan ollessa vain kahden päivän ikäinen astui kuvioihin pullo. Se hirviö jota syytin Jaden imetyksen pilaamisesta. Kaspian sai yhden 20ml annoksen korviketta, mutta koska olin päättänyt onnistua, aloin pumpata omaa maitoa lisämaidoksi ja tutustuin tahdistettuun pulloruokintaan. Bilirubiiniarvot jatkoivat kuitenkin nousua ja Kaspian oli todella väsynyt koko ajan, eikä näinollen jaksanut pysyä rinnalla hereillä. --> Paino jatkoi jyrkkää laskuaan --> vähemmän rintaa ja enemmän omaa maitoa pullosta. Sitten ilmestyi  tuttujuttu ja mukava ystävämme: rintaraivarit. Ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä pahat kuin Jadella, mutta hankalat silti. Rupesin sitkeästi antamaan vain enemmän rintaa ja lopulta pullo sekä lisämaito jäivät kokonaan pois. Paino lähti lopulta nousuun, mutta aika laiskasti, sillä ei Kaspian edelleenkään jaksanut imeä rintaa muutamaa minuuttia kauempaa. Mutta pikkuhiljaa mentiin parempaan suuntaan.

Nyt kun poika on 2,5kk imetys sujuu erinomaisesti ja voisin sanoa sen sujuvan jopa täydellisesti.
Tissi suuhun ja that's it. Tällä hetkellä se menee niin ja toivottavasti menee vielä pitkään!


Ilman omaa päättäväisyyttäni ja Facebookin imetyksen tukiryhmää me ei varmastikkaan oltais päästy näinkään pitkälle täysimetyksellä.
Näin yhden korvikevauvan ja yhden täysimetetyn vauvan äitinä voin kuitenkin sanoa, että molemmissa ''tavoissa'' (lue: tissittelyssä ja pullossa) on omat hyvät ja huonot puolensa. Rakastan imettämistä ja se on mulle erittäin tärkeää, mutta en siltikään näe mitään pahaa korvikkeessa. Aina ei vain voi onnistua, ei vaikka kuinka yrittäisi. Eikä mun mielestä kenenkään pitäisi potea siitä huonoa omaa tuntoa! Sai vauva maitonsa sitten tisusta tai pullosta, niin tärkeintä on pienen kasvu, sekä kylläinen ja hyvinvoiva masu ja kumpikin näistä tavoista takaa sen varmasti.
On hyvä muistaa, että kaikkea ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, ei edes imetystä.
-Toivo parasta, varaudu pahimpaan.

Kuulumisia

Kukkuu ja täällä taas!
Monesti on pitänyt tulla kirjoittelemaan, mutta päivisin ei pahemmin aikaa ole ja iltaisin lasten unille menon jälkeen Netflix ja rentoutuminen vie voiton. Oon aivan hurahtanut seuraamaan sieltä kaikkia hyviä sarjoja!
Nykyään on tosiaan aika niukasti aikaa kirjoitella, sillä Jade ei ole nukkunut päiväunia enään pariin viikkoon ollenkaan ja Kaspiankin menee yöunille vasta klo.22-23. Nyt pääsin tähän pyörähtämään kun Jade tuijottaa teeveestä ''lalleja'' -eli halinalleja. Kaspi puolestaan vetää sikeitä. (Nyt kun pääsin sanomasta, niin Jade hyppii sohvalla heitellen tyynyjä ja Kaspian kiljuu vieressä innoissaan.. Näinhän sen pitikin mennä.)

Arki rullaa ihan kivasti päivä kerrallaan. Haastetta siihen vain tuo aika paljon se ettei tuo pienempikään pullaposki meinaa nukkua päivisin. En muista koska viimeksi Kaspian olisi nukkunut tuntia pidempään jossain muualla kuin autossa. Yleensä nukkuu vain tuommosia 5-10min pätkiä ja sitten ollaan täynnä kiukkua kun väsyttää liikaa. Mutta eiköhän tämäkin tästä sitten kun saa enemmän säännöllisestä rytmistä kiinni.


Ajatella, että nyt on jo joulukuu ja jouluun on enään 15 päivää! Vielä kun saisi edes jouluksi lunta. Kerrankin olen ollut ajoissa ja kaikki lahjat on jo ostettu! Enään vain pakettiin ja komeron ylähyllylle odottamaan. Jade nimittäin löysi jo muutaman lahjansa kun oltiin tyhmänä jätetty pussi vaatekomeron lattialle. Ihmeteltiin kun oli yhtäkkiä niin hiljaista ja sitten tuo pieni tonttutoljanteri juoksee olohuoneeseen onnesta hihkuen uusi leikkisiivoussetti kourassaan. Onneksi Jade on kuitenkin vielä näin pieni, että tuskin enään jouluna muistaakaan nähneensä koko lelua.

Sunnuntaina Jadekin pääsee elämänsä ensimmäiseen joulujuhlaan. Saa nähdä mitä tuumaa joulupukista. :D Viime vuonna se ei ollut kiva juttu lainkaan.


Yritin tässä yksi päivä myös kuvailla joulukorttikuvia ja muutaman ihan kelpokuvan sainkin. Niistä lisää myöhemmin! :)

Kivat keskiviikot kaikille!