Rakenneultra & raskauden kuulumisia

Pitkään odotettu päivä koitti vihdoin tänään. Taas jälleen pääsisimme kurkkimaan meidän pienokaista. Lapset vietiin hoitoon ja suunnattiin kymmeneksi Vaasan keskussairaalalle. Ilmottauduttiin luukulle ja jäätiin penkeille kutsua odottamaan. Mua jännitti. Ensimmäinen raskaus kun ennen ultraa mua kunnolla jännitti onko kaikki rakenteet kunnossa. Aiemmin en osannut edes ajatella, että jokin voisi olla pielessä, mutta nyt sitten. Voisiko meillä muka olla taas niin hyvä säkä, että me saataisiin terve vauva jo kolmannen kerran?

Päästiin sisään, kätilö kysyi kuulumiset ja painuin sängylle pitkäkseni. Kasa geeliä vaalean karvapeitteen omaavalle masulleni ja ultra päälle. Siellä meidän pieni oli ♥ Pää alaspäin, jalat pökki kylkeä, selkä suoraan ultraa vasten ja nassu istukkaan päin. Kaikki rakenteet saatiin kuitenkin vaikeasta asennosta huolimatta hyvin katottua. Kaikki oli onneksi juuri niinkuin piti. 10 varvasta ja 10 sormea, aortan kaari ja pikkuaivot, kaikki niin täydellisesti. Pikkanen vastasi jälleen muutamaa päivää isompaa, kuten viimeksikin. Painoa pikkasella on jo 437g♥

No se sukupuoli. Sitä en etukäteen jännittänyt, sillä sehän ''tiedettiin'' jo. Viikkoa aiemin maanantaina kävin synnärin puolella ultrassa vatsakipujen vuoksi. Sieltä saatiin varovainen tyttölupaus, sillä ''ei täällä haaroissa ainakaan mitään näy.''
Yhdessä viikossa meidän ihmevauva onnistui kuitenkin kasvattamaan itselleen jäätävän kokoiset pallit, jotka lävähtivät suoraan ruutuun sukupuolta kysyttäessä.
Me saadaan siis toinen poika!♥
Jade ja Kaspian saa ihanan pienen pikkuveljen. Varmasta tyttöolosta ja ehkä vähän toiveestakin huolimattakin ei onnenkyyneleiltä vältytty. Niin ihanaa!

Pieni harmitus tuli taas aika huonoista kuvista, kun vauva oli tosiaan niin hölmössä asennossa eikä sitä suostunut vaihtamaan kätilön pökkimisestä huolimatta. Saatiin kuitenkin kuvaa beibsin jalkateristä, korvasta, pääkallonassusta ja vielä todiste herran sukukalleuksista.

Kuten instaa (juliakotajarvi) seuraavat ovat huomanneet, niin mä olen ravannut koko viime viikon sairaalassa jäätävien vatsakipujen kanssa. Maanantaina alkoi järkyttävä kipu, joka pahentui aina kävellessä ja kun vähänkään tärähti. Ensin kävin synnärillä varmistamassa, että vauvalla on kaikki kunnossa ja olihan sillä. Kivut paheni ja nopeasti mieleen tuli umpilisäkkeen tulehdus ja sitä sairaalassakin epäiltiin. Tiistaina ja keskiviikkona oireet olivat kuitenkin lähes täysin poissa pientä jomotusta lukuunottamatta, joten vatsan ultraa ei tehty. Tulehdusarvot kuitenkin olivat edelleen koholla. Torstaina taas herätessä kivut alkoivat ja menin heti aamusta päivystykseen. Iltaan mennessä kivut olivat jo luokkaa helvetti ja pahempaa kuin synnyttäminen. Istumaan ei päässyt kun kipu lamaannutti samantien hengityksen. Vatsan ultrassa kaikki kunnossa, pissakokeet ok, verikokeet ok ja tulehdusarvotkin laskussa.
Kukaan ei tiennyt mikä mua vaivasi.
Sain suoraan suoneen kipulääkettä ja siirryin osastolle yöksi. Seuraavana aamuna kivut olivat taas kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Diagnoosi: Vauvan ollessa tietyssä asennossa se painaa johonkin hermoon joka aiheutti nuo järkyt kivut. Näin lääkäri epäili. Se ei tosin vieläkään selitä tulehdusarvojen hetkellistä nousua. Pääasia on, että nyt niitä kipuja ei enään ole tuon torstain jälkeen onneksi ollut ja toivottavasti ei enään tulekkaan. 

Nyt ultrassa vauva oli tosiaan pääalaspäin, kun taas silloin viime maanantaina tyyppi istuskeli masussa pää painaen mun kylkeä. Ehkäpä siis siinä asennossa sitten onnistui jotain hermoa ärsyttämään.
Hermosärytön loppuraskaus ois aika bueno.

Muuten täällä voidaan hyvin. Beibsi on kova liikkumaan, pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan ja no väsymys vaivaa vielä lievänä. Supistuksia on, kivuttomia, mutta ei nekään ole hyviä. Se torstainen kipukohtaus aiheutti myös kivuliaita supistuksia ja ne saivatkin paikkoja vähän kypsymään. Rv24 on kontrolliultra, jossa katsotaan sitten kohdunkaulan tilanne uudestaan ja mikäli on muutoksia tapahtunut niin rasahtaa taas Lugesteron lääkitys päälle. Mutta uskon ja toivon, että tilanne pysyy sinne asti ainakin samana.

Näillä mennään. Nyt vauva huutaa pullaa, joten korvapuustia ääntä kohden. ;)

Raskauskuulumisia & kontrollikäynti.

Tänään pärähtikin jo 27 raskausviikko käyntiin! Enään 98 päivää laskettuun, apua!
Pakko sanoa, että tämä keskiraskaus on kyllä sitä parasta aikaa. Ei huonoa oloa, ei väsymystä, ei pahemmin kipuja,, mitä nyt tuo miniukkeli yrittää murjoa mun kylkiluut kasaan ja halkaista virtsarakon. Olo on kuitenkin aivan mahtava! Ilman näitä vauvan liikkeitä, mahaa ja harkkasupistuksia en edes huomaisi olevani raskaana. Saa kyllä tosiaan olla onnellinen, että molemmat raskaudet ovat olleet näin helppoja esimerkiksi pahoinvoinnin ja muiden yleisten oireiden osalta! Respect niille jotka oksentavat läpi raskauden ja kärsivät niin kovista tissikivuista, ettei suhikussa käyminen onnistu ilman kyyneliä.

Heti aamusta mulla oli tänään aika äitipolille kohdunkaulan kontrolliin. Viimeksi kolme viikkoa sitten (23+0) paikat olivat ennallaan ja kaula oli pysynyt siinä 2,9 sentissä. Nyt kaula oli onneksi edelleen pysynyt lähes samoissa ollen 2,8cm, huh!  Paikat olivat kuitenkin pehmenneet ja ulkosuu sormelle auki. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan ja oli sitä mieltä, että nou hätä, ei tässä olla synnyttämässä vielä moneen viikkoon, kun kerran kohdunkaulalla ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ja hyvä niin! Uutta kontrolliaikaa en saanut, vaan jos ilmenee säännöllisiä supistuksia, niin sitten vaan soittoa synnärille.
Supistuksia ei nyt ole onneksi edes ollut niin paljoa mitä aiemmin, mutta sitten kun on niin onhan ne jo napakampia kuin kymmenen viikkoa sitten. Taitaapi myös sänkypuuhilla olla hieman osaa tähän tilanteeseen, joten ehkä paree rauhoittua edes kuukaudeksi. :D Heh.

Tälläkin kertaa kurkittiin taas minin pikkuiseen yksiöön. Siellä se poitsu köllötteli hienosti raivotarjonnassa ja jälleen kerran näytti mainioita potkutaitojaan. Vauvalla kaikki hyvin ja painoarvioksi saatiin jo 984g!<3 Ajatella, että tuo pienenpieni ihminen painaa jo lähes maitopurkin verran! Tule jo syksy!

Lääkärikäynti ja ennenaikaiset supistukset.

Tänään poksui 23+0!! Viikot vaan vierii niin ettei itsekkään meinaa perässä pysyä! Huhhuh, pian onkin jo syksy ja meillä on pieni ihana poika. Mikäli tämä herra nyt syksyyn asti malttaa odottaa.

Supparit alkoivat vaivata jo rv14 ja nyt ne ovatkin jo päivittäinen riesa. Ne eivät ole mitään ''oikeisiin'' supistuksiin verrattuna, mutta näemmä kuitenkin sen verran voimakkaita, että paikat ovat lähteneet kypsymään. Niinpä niin, se niistä harmittomista harkkasupistuksista.
  Viime neuvolakäynnillä sain tosiaan ajan lääkärille näiden pirulaisten takia ja se aika oli tänään.

Heti alkuun lekuri ihmettelikin, kuinka en ollut saanut sairaalaan kontrolliaikaa vaan oltiin jatkettu normaalilla seurannalla. Ja onhan se nyt aivan eri asia mittailla käsikopelolla kuin tarkalla ultralla.
Viimeksi ultralla kohdunkaulaa näytti olevan jäljellä 2,9cm ja nyt käsin lääkäri sai mitaksi 2cm. Mutta heti kuitenkin korjasi, että ei ole tuloksesta ihan varma, sillä mun kohdunkaula on jotenkin ''vaikea'' käsin mitattavaksi. :D Piirsi hän mulle siitä oikein kuvankin millainen se on ja millainen ''pitäisi'' olla. Mutta ei sen outo muoto kuulemma haittaa mitenkään muuten kuin noita käsin mittauksia.
Lääkäri laittoikin heti lähetteen sairaalalle ja sain mennä sinne jo heti tänään. Oli outoa mennä synnärin päivystykseen, sillä enhän mä vielä synnyttämään ollut menossa. hassua. Viikkoja kuitenkin jo sen verran paljon että supistusten vuoksi saa suunnata jo synnärille, eikä äitipolille.

Heti kun huoneeseen pääsi saikin pöksyt heittää veks ja mennä penkkiin makoilemaan. Ultralla katsottuna paikat eivät olleet onneksi muuttuneet mihinkään kahdessa viikossa! Näemmä siis tuo Lugesteron toimii edes jotenkin, vaikka supistuksiin ei kyllä olekkaan vaikuttanut millään tavalla.
Vaikka mitään ei viime kertaan verrattuna ollutkaan muuttunut sain ihme kyllä uuden ajan kolmen viikon päähän. Ja se on ihan huippu hyvä juttu! Lopuksi ennen lähtöä sain vielä annoksen bricanylia käsivarteen ehkäisemään supistuksia. Vielä en onneksi mitään rajoituksia seksikiellon lisäksi saanut, mutta pitäisi yrittää vain välttää turhaa rasitusta. Onneksi se onkin niin helppoa tälläiseltä siivoushullulta, vajaa 2-vuotiaan riiviöuhmatemperamentti tytön äidiltä.. :D heh.

Ultralla kurkittiin tottakai myös vauvaa ja siellä se pikkunen riehui kovasti.♥ Kaikki oli hyvin ja painoarvio oli 610g! Iso mötikkä jo! Pallitkin olivat edelleen tallella. ;) 3 viikkoa ja pääsee taas kurkkimaan!♥