Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

Pienet lapset ja kaksikerroksinen koti



Tammikuussa 2018 me muutimme tähän ihanaan, täysin meidän tarpeita vastaavaan rivitaloneliöön. Ennen muuttoa oli yksi asia mikä kuitenkin mietitytti jonkin verran: asunto on kaksikerroksinen. Ajatuksena meidän pienet hurjapäät ja portaat samassa talossa ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä.

Näin neljän kuukauden jälkeen on pakko sanoa, että ensinnäkin ilman lapsiporttia me ei todellakaan täällä selvittäisi. Noel on aivan hurmaantunut rappusiin ja vähänkään kun porttia raottaa, niin jätkä liitää kuin nato ohjus portaisiin, vetää nelivedon päälle ja katoaa yläkertaan. Sitten ylhäällä itketään kun ei osata tulla alas. Ilman lapsiporttia mun päivät kuluisivat luultavasti portaissa edestakaisin juoksemiseen. Kiitokset siis lapsiportille, niin minäkin säästyn ylimääräiseltä kuntokuurilta.



Yläkerrassa on kaikki kolme huonetta sekä wc ja suihkutilat. On aina riski päästää lapset keskenään yläkertaan. Milloin ollaan salaa menty parvekkeelle tai maalailtu suihkusaippualla seinät. Saunan lapset ovat luojan kiitos antaneet olla rauhassa. Monta kertaa päivässä on silti tarkistettava ettei sitä vaan ole napsautettu päälle. Lasten ollessa ylhäällä saa kyllä itsellä olla korvat niin höröllä kuin mahdollista. Nykyään on selkeästi haastavempaa seurata lasten tekemisiä verraten edelliseen asuntoon. Tämä on varmasti se isoin miinus.
Oltiin totuttu myös siihen, että on tupakeittiö, mutta täällä keittiökin on erikseen. Ruokaa tehdessä ei välttämättä edes kuule, vaikka ydinpommi räjähtäisi olohuoneessa.

Nyt mun ei kuitenkaan tarvitse enää katsella kamalaa lelukaaosta! Meidän olohuone ei ole enää täynnä lasten leluja! Aiemmassa kodissa lapset _aina_ rehasivat lähes jokaikisen tavaran huoneestaan olohuoneeseen ja koti tuntui jatkuvasti olevan sotkuinen. Nyt meillä on olohuoneessa kangaskori muutamia leluja varten, myös legot ovat olohuoneen laatikossa. Ne ovat näppärä siivota omille paikoilleen, toisin kuin ennnen joutui aina erottelemaan Noelin lelut lastenhuoneen leluista.

Muuten kaikinpuolin tämä koti on niin mahtava, että se korvaa kokonaisuudellaan tämän kaksikerroksisuuden. Tietenkin se olisi vain pelkkää plussaa jos tämä kaikki olisi vain yhdessä tasossa.



En nyt lähtisi heti ensimmäisenä suosittelemaan kaksikerroksista kotia perheelle jossa on pieniä lapsia, mutta en todellakaan näe sitä mitenkään ehdottomana ei:nä. Itse koen, että yksitasoinen on huomattavasti helpompi ja toisaalta myös turvallisempi.
Mutta kyllä kaksikerroksiessakin asunnossa selviää ja luultavasti mekin vielä vasta totutellaan tähän.

Toivepostaus: Meidän koti

Multa on jo pitkään toivottu postausta meidän kodista. No tässä se olisi!
Me asutaan vuokralla yksikerroksisessa rivitalossa Vaasassa, n. 5km matkan päässä keskustasta. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö ( olohuone ja keittiö löytyvät siis samasta tilasta ), wc, vaatekomero + terassi. Neliöitä kaikenkaikkiaan 85 ( Ellen aivan väärin muista ).
Me ollaan asuttu tässä nyt reipas vuosi ja viihdytään oikein hyvin! Itseasiassa minä tai no me Nikon kanssa asutaan tässä nyt toista kertaa. Alunperin olen muuttanut tähän vanhempieni kanssa vuonna 2010. Viime vuonna sain ''häädettyä'' (heh:D) heidät uuteen asuntoon ja me päästiin muuttamaan niin sanotusti takaisin kotiin.

Lastenhuoneen en kuvia tähän postaukseen laittanut, sillä siitä ei hirmu kauaa ole kun siitä tänne kirjoittelin. Lastenhuoneeseen voit kurkata tästä!

Jokainen jolta löytyy tietokoneella pelaava mies, niin sanokaa pliis, että teiltäkin löytyy jostain päin kotia tuommonen kauhea miehen ''rojunurkkaus''! Tarvin vertaistukea! :D

Kurkistus meidän kotiin! -Osa 1.

Ensimmäinen kunnon kurkistus meidän kotiin, joten eiköhän näin loogisestikkin ajateltuna aloiteta sieltä mistä sisään tullaan. Esittelyssä siis meidän eteinen!


Ei mitenkään erikoisesti sisustettu, mutta eipä tuota pahemmin voikkaan. Tuollain pienesti ja somasti vain hieman lisätty jotain extraa sinne tänne.
 Rakastan, siis oikeasti rakastan näitä jättimäisiä peilikaappeja! Ihan huiput! Ei tarvitse talvellakaan katsella naulakosta pursuavia talvitakkeja ja kaikki pipot ja tumputkin saa laitettua kivasti hyllylle koreihin piiloon. Ja arvatkaa, myös Jaden rattaat ovat kätevästi piilossa peilikaapissa! Toki peilikaapista löytyy myös paljon ei niin piilossa olevia pieniä sormenjälkiä.. ;)
Tämä harmaa laattalattia on myös kovin mun mieleen. Jakaa kivasti eteisen muista huoneista.

Eteisestä katsottuna vasemmalle aukeaa ovi Jaden huoneeseen, suoraan katsottuna näkee meidän makuuhuoneeseen ja oikealle mentäessä tulee vastaan olohuone/keittiö. Wc sijaitsee eteisessä ''mukavasti'' juuri peilejä vastapäätä. Ei pelkoakaan että ainakaan minä saisin käydä vessassa ovi kiinni, saatika sitten edes yksin. Varmasti aika moni äiti tietää tämän tunteen. Mutta mikäs siinä itseään peilistä katsella aamukakkosella istuessa. 

Tiivistettynä, meidän eteinen on:
-Yksinkertainen, mutta juuri meille sopiva ja minä ainakin tykkään siitä hirmusesti.
On se vaan aina niin mukava tulla kotiin, kun oikeasti pitää siitä!



Lisättäköön vielä, että napsin nämä karmaisevan ylivaloittuneet kuvat tässä illalla, jotenjoten syyttäkää huonoa valaistusta sekä salamaa! :D

Muuttourakka ohitse!


Hartaasti odotettu ja stressattu muutto uuteen asuntoon tapahtui eilen. Nyt vannon kautta kiven ja kannon etten muuta ainakaan sataan vuoteen yhtään minnekkään! Niin hermoja raastavaa tuo homma on. Vaikka toisaalta se on niin ihanaa kun on saanut purettua laatikot ja saa vaan lösähtää sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja NAUTTIA siitä kun se monen viikon stressi valuu harteilta lattialle!
Se pakkaaminen, sekasorto ja kaaos, en voi sietää. Eilen oli tietenkin pakko saada heti purkaa kaikki laatikot ja niiden parissa tuskailinkin aamuyöhön saakka. Voin sanoa, että jalat huusi hoosiannaa kun pääsin nukkumaan! Eipä siis tänään mentykkään siivoamaan vanhaa asuntoa niinkuin oli tarkoitus, onneksi on kuitenkin vielä viikko aikaa.
 Mutta nyt mieli lepää. Tavarat ovat suurinpiirtein löytäneet oman paikkansa, mitä nyt seinät huutaa vielä tyhjyyttään. Vauvan sängynkin laiton jo valmiiksi. :') Vielä kun saisi sen pesukoneen rehattua tänne, niin saan ruveta pesemään poitsun ihania mini vaatteita!

Jade on vielä vähän ihmeissään uudesta kodista, sillä aiemmin tämä asunto toimitti mummulan virkaa ja nyt yhtäkkiä se onkin koti. Mutta onneksi on tutut ja tärkeät tavarat lähellä, niin eiköhän Jadekin kotiudu nopeasti. Nyt voin vihdoin sanoa, että tämä on koti joka oikeasti tuntuu kodille.<3


Kiitos vielä kaikille muuttoavusta!<3

Täydellinen!.. vai oliko sittenkään?

 Käytiin tänään katsomassa Laihialla yhtä asuntoa, johon me muuttaisimme väliaikaisesti ja asuisimme siinä niin kauan että meille vapautuisi kolmio. Asunto oli melkein täydellinen! Rivitalo 2h+k+s, eli kaikki mitä asunnolta toivon + siihen vielä se yksi huone niin perfect! Mutta väliaikaseksi asunnoksi tuo oli kyllä täydellinen ja asunto oli oikeasti vielä hieno. Niin ja syy siihen miksi me ei tähän asuntoon jäädä, tai no syyt;
1. Vuokrasopimus päättyisi ensi kuussa
2. Halutaan Laihialle (kolmioon)
3. Voi kuullostaa oudolle mutta tääällä oikeesti tapahtuukin outoja! Ovet availee itse itseään, ääniä, askelia, suihkuverho heiluu yksinään, tavarat siirtyilee itsestään yms.
Tässä mielestäni tarpeeksi monta syytä miksi haluan/halutaan pois. Pääosin tämä on kyllä ollut tosi hyvä paikka asua, tosin naapureita olen tässä vuoden sisällä nähnyt ehkä 4 ja viereisten talojen asukkaat on mitä on..
Takaisin siihen Laihialla olevaan kaksioon.. Siinä on yksi ihan h*lvetin suuuri miinus! Nimittäin; EI LEMMIKKEJÄ! Meidän täytyisi siiis luopua meidän omasta mirristämme!? :// eieieieiei, no okei ei ole niin paha, koska Miuku menisi Nikon vanhempien luo siksi aikaa kun asuisimme tuossa (suurinpiirtein varmaan max. 5kk) Mutta silti en voisi kuvitellakkaan että yht'äkkiä meidän purnu olisi jossain muualla kuin kotona ovella vastassa aina kun tullaan kotiin :/ Tai aamusin kun Niko lähtee kouluun/töihin niin purnuttaja tulee AINA mun kyljen päälle nukkumaan.. Oon asiasta tänään vääntäny jo monet itkut ja nytkin itkettää ajatuskin koko hommasta. Vaikka kun oikeasti miettii niin eihän me meidän lemmikkiä menetetä, niinkuin jotkut oikeasti joutuvat tekemään. Ja mähän katson että sitten kun kolmio vapautuu (Jonotetaan siis kolmeen kolmioon laihialla) että sinne saa ottaa kissoja! Koska kokonaan mä en tuuuu ikiikinä luopumaan Miukusta.

Näillä näkymin siis ollaan muuttamassa tohon asuntoon ens kuun lopussa/ huhtikuun alussa
No eiköhän kaikki järjesty ja pitää vaan toivoa, että saadaan isompi asunto nopeesti ja saadaan sitten Miuku takasin kotiin<3