''Tutti on rikki.''

En ole ottanut mitään paineita tutista luopumisesta, vaan olen ajatellut, että siitä luovutaan sitten kun se tuntuu ''oikealta ajalta.'' Nyt kun Jade lähestyy kovaa vauhtia 2-vuoden ikää on meidän mielestä sopiva aika sanoa tutille heipat! Muutenkin jo jonkun aikaa on pupupehmo ollut Jadelle suurempi ja tärkeämpi lohtu kuin tutti. Se on jo yksi merkki siitä, ettei tämä neiti tuttia päivisin edes tarvitse, kun sitä ei edes huudeta enään ensimmäisenä kolhun sattuessa. Siltikin jostain kumman syystä tutti on ollut meillä päivittäin turhankin ahkerassa käytössä myös hereillä ollessa. Laiskuutta ehkäpä? 

Yhdessä vaiheessa ''tutittomuus'' oli niinkin hyvällä mallilla, että sitä syötiin vain nukkuessa, mutta sitten aina vahingossa siitäkin ruvettiin lipsumaan kun Jade oppi itse pyytämään tuttia.

Eilen sitten päätettiin, että nyt saa tutit luvan lähteä! Tiesin, että päivät sujuvat varmasti hyvin ilman tuttia, mutta entäpäs yöt? Muutenkin uniongelmainen ja heräilevä lapsi,, miten ihmeessä sellaisen saisi nukahtamaan ilman unituttia, joka on hänelle nukkumaan mentäessä elämääkin tärkeämpi kapistus?

Me päätettiin lähestyä asiaa perinteisellä ''tutti on rikki'' -niksillä. Tähän päädyttiin siitä syystä, että Jade tietää mitä tarkoittaa rikki ja ymmärtää ettei rikkinäistä tavaraa voi enään käyttää. Tuskimpa olisi tuon kaaliin uponnut selitykset pupuvauvoista joille tutit annetaan, joten tämä koettiin helpoimmaksi ja parhaimmaksi tavaksi.

Nikon vaihtaessa Jadelle yövaippaa kävin salaa saksimassa tutista palasen pois. Jade vietiin sänkyyn, annettiin pupu, räsy ja peiteltiin. Jade huomasi kyllä hyvin nopeasti, että jotain puuttuu ja alkoi pyytämään tuttia. Tässä vaiheessa näytin rikkinäistä tuttia ja totesin rauahllisesti ''tutti on rikki'' ja annoin Jadelle rikkinäisen tutin käteen. Jade aivan ihmeissään laittoi tutin suuhunsa, otti nopeasti pois ja alkoi hokea ''ikki, ikki.'' Jep tutti on nyt rikki.
Siitä se sitten alkoi. Huoneessa ravattiin tiuhaan tahtiin lohduttamassa sydäntä särkevää itkua vääntäävää neitiä ja joka kerralla sanottiin, että tutti on nyt rikki.

Ensimmäisenä iltana tutin perään huudettiin n. tunnin verran, tänään päiväunille mentäessä puolentunnin ajan ja nyt yöunille mentäessä Jade kyseli tutin perään vartin ajan. Aika siis lyhenee koko ajan ja ihmeen helpolla ollaan kyllä päästy! Nyt vain toivoa, että tämä jatkuu yhtä helposti ja pian meillä olisi täysin tutiton neiti! Ja jospa samalla myös yöheräilyt loppuisivat, kun ei ole enään mitään mitä öisin etsiä ja kaivata! :)
Peukut pystyyn!

Miten teillä on luovuttu tutista?

Jade 14kk

Sen sijaan, että keskittyisin kertomaan mitä kaikkea Jade osaa, niin ajattelin kertoa hänen luonteestaan.

Jade on iloinen tyttö! Jade hymyilee, nauraa ja juttelee paljon, se myös tarttuu muihin yllättävän helposti. Lähes aina kaupassa ollessamme saamme ihailevia katseita tuan lirkuttelevan tytön ansiosta.
Suurimmat ilon merkit aiheuttaa se kun Niko tulee ovesta sisään kotiin. Jade juoksee aina välittömästi innoissaan ovelle isin luo.<3 On tämä lapsi kyllä vain niin ihana hassu höpönassu. Ei tarvitse kuin joku ilme vääntää naamalle, niin pimu nauraa räkättää vieressä. Hippa on myös yksi Jaden lempileikeistä ja se saa tytöllä hymyn korviin asti.

Tätä iloisuutta ei kuitenkaan kaikki huomaa, ainakaan heti, sillä Jade on myös ujo.Kylässä ollessamme neiti roikkuu vain mun helmoissa ja ei pelkoa että kukaan saisi tyttöön koskea ilman itkua. Paitsi mun ja Nikon vanhemmat ovat sellaiset henkilöt joita Jade ei vierasta ollenkaan.
Jos on uusia ihmisiä, tai vaikka sukulaisiakin joita ei vain ole hetkeen nähnyt, menee Jadella jonkun aikaa totutella, ennenkuin uskaltaa musta irtautua ja näyttää rempseän luonteensa.

Jade on kiltti. Jade antaa tavaroiden olla paikoillaan ja tietää mihin saa koskea ja mihin ei. Joskus neiti kyllä tekee poikkeuksen sääntöön ja saattaa napata kaukosäätimen tai puhelimen, tai näppäillä hieman koneen näppäimiä. Tottakai jokainen taapero niitä rajoja välillä koittelee, mutta yleisesti Jade ymmärtää hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei. Kylässä ollessa Jade on itse enkeli ja siellä harvemmin edes yritetään koskea mihinkään kiellettyyn. Jade antaa myös kissojen olla rauhassa, mitä nyt välillä käy niitä vähän tökkimässä ja halailemassa, mutta sen enempää ne ei neitiä kiinnosta.

Jokaisessa ihmisessä on kaksi puolta ja Jadestakin löytyy se ihanista ihanin riiviöpuoli.
Kun sohvalle kiipeäminen ei onnistu: heittäydytään lattialle. Kun joku sanoo ''ei'': heittäydytään lattialle. Kun nostetaan keinusta pois: heittäydytään maahan. Kaikesta, mikä Jaden mielestä on väärin heittäydytään maahan ja vedetään itkupotkuraivarit. Välillä myös mun tekisi mieli liittyä neidin seuraan, mutta ehkä jätän sen tekemättä. Neiti osaa olla myös hyvin kärsimätön..öhöhöm keltähän perinyt..? Kärsimättömyydestä seuraa yleensä raivokohtaus, eli laittialle heittäytyminen. Kun kirjan sivu ei aukea yhtä nopeasti, tai äiti laittaa ruokaa liian hitaasti, kun leegopalikka ei mene kiinni toiseen niinkuin pitäisi, lopputuloksen voitte vain arvata.

Jaden huone sai jälleen uuden lookin.

Pääosin päätin keskittyä siis vain Jaden luonteen kertomiseen, mutta tässä myös muutama muu asia meidän 14kk ikäisestä neidistä:

-Jade harjoittelee kovasti syömään itse.
-Jadella on 10 hammasta.
-Vaatekoko on 74/80

-Jade osaa kävellä takaperin ja juosta.
-Jade on myös oppinut jalon kiipeilyn taidon ja nyt sohvallekkin päästään ihan itse.

Tänään Jade nukkui myös ensimmäiset päiväunet ilman tuttia ja nyt myös meni yöunille ilman tuttia!
 En kyllä mitenkään usko, että voidaan päästä näin helpolla tutista luopumisesta! 

Katsotaan nyt, mitä tämä yö tua tullessaan.