Hellurei pitkästä aikaa

Siitä on jo tovi, kun oon viimeksi tänne näpytellyt. Syy hiljaisuuteen on ihan rehellisesti siinä, että ei vaan oo oma jaksaminen riittänyt pitämään tätä blogia yllä. Kuten arvata saattaa, elämä kolmen pienen kanssa on ajoittain aika hektistä ja uuvuttavaa, Mä oon ollut aika väsynyt, itseasiassa tosi väsynyt. Väsymys on onneksi lähinnä fyysistä, eikä henkistä. Vauvan yövalvomiset verottaa osansa, mikä on tietysti ihan selvää ja normi juttu. Eikä asiaa ainakaan auta mun edelleen aika alhaalla oleva hemoglobiini. 

Muuten mä oon ihan fine, onnellinen kolmen muksun äiti.

Ruttana on kasvanut ihan hurjasti ja onhan hän huomenna jo 2 kuukauden ikäinen! Tänään käytiin jo neuvolassa kurkkimassa pikkujätkän mitat, mutta ajattelin kirjotella niistä erikseen huomenna ja muutenkin päivitellä vähän laajemmin vauvan kuulumisia. Mainio hymyppika hän on ainakin!
Lapset ovat edelleen haltoissaan pikkuveljestään, eikä minkään näköistä mustasukkaisuutta ole ilmassa (kopkop*). Molemmat hoitaa ja pussailee paljon. <3

Jade ja Kaspian, meidän perheen yö ja päivä. Kaksikko, joka aiheuttaa jäätävän määrän harmaita hiuksia päivästä toiseen. Tappelua, tappelua ja vielä kerran tappelua. Muuta nuo eivät tunnu tekevänkään.
Jadella on tällä hetkellä joku aivan järkyttävä kausi menossa ja me ollaan jo ihan epätoivon partaalla. Jade saa aivan kamalia raivokohtauksia jatkuvasti, sekä koko ajan käy Kaspianiin käsiksi tosi väkivaltaisesti. Avauduinkin tänään ruttanan neuvolassa asiasta ja terkka laittoi heti lähetteen suoraan lapsipsykologille, jotta saataisiin enemmän neuvoa näihin tilanteisiin. Kaikki ässät hihasta om nimittäin jo käytetty. Tiedän, että uhmailut ja mustasukkaisuus kuuluvat tähän ikään ja varsinkin tässä tilanteessa kun perheessä on taas uusi jäsen, on aivan normaalia, että lapsi reagoi. Silti tämä menee jo yli hilseen. Kun saat 40 kertaa päivässä kieltää hyppäämästä toisen pään päälle tai kun saat löytää kerta toisensa jälkeen pienemmän jostain itkemästä kun toinen tekee kiusaa, niin kyllä siinä vähemmästäkin alkaa epäilemään omaa vanhemmuuttaan. Miksi oma lapsi käyttäytyy noin? Mikä saa sen oman pienen ja ihanan tytön tekemään noin paljon pahaa veljelleen? -  Sitä me ei tiedetä ja sitä me aletaan nyt yhdessä miettimään ja selvittämään. Jade on todella tulinen temperamentti ja tietää varsin hyvin mitä haluaa, mutta se ei selitä tätä hullua käytöstä. Jade saa huomiota ja puuhaillaan paljon kivoja juttuja kun Kaspian nukkuu. Kaspianin ollessa hereillä tehdään asioita tietenkin yhdessä. Heti siinä ne ongelmat sitten alkavat kun Jade ei halua jakaa mitään Kaspianin kanssa. ei leluja, eikä kenenkään huomiota.
Thank god päiviin mahtuu myös niitä seesteisiäkin hetkiä kun tappelupukarit pölläilevät yhdessä ihan nätistikkin. Välillä Jadesta puskee esiin myös se isosiskon rooli ja haluaa riisua Kaspianin ulkovaatteista, auttaa syömisessä ja vaihtaa jopa vaippaakin. Oikea pikkuäiti. <3 Ei se pikkuveli siis täysin punaisen vihan kohde ole, mutta jokin siinä mättää. Toivottavasti löydettäisiin edes joku helpottava kikkakolmonen millä tuo jatkuva kiusaaminen saataisiin kitkettyä pois.

Meidän hulivili Kaspian on entistäkin vilkkaampi tapaus. Joka paikka kollataan ja pengotaan läpitte. Kaikki kiellot kaikuu tietysti kuin kuuroille korville. Kaspian on aivan selvä mammanpoika, mun ikuinen vauvani. Suuttua tuo ei osaa, vaan kieltäessäkin tulee heti syliin hetkeksi itkemään ja sitten taas jatkaa blondit haituvat vipottaen matkaansa. Autot on edelleen aivan in ja vaikka Kaspian osaa todella paljon sanoja, on kaikki silti aina ensin ''auto'' ja sitten vasta tulee se ''oikea'' sana. Höpsö poika. <3 Tällä hetkellä tuo tehtailee itelleen neljää poskihammasta ja yöt ovat olleet pientä itkun tihrustamista täynnä. Iltaisin annettu panadol onneksi helpottaa edes vähän hampaista johtuvaa kipua. Onneksi kuitenkin ruoka maistuu ja päivisin Kaspian on suht tyytyväinen tapaus pientä sylipulaa lukuun ottamatta.



Tämmöstä tänne. Hieman flunssa vaivaa, mutta ei muuten mitään normaalista poikkeavaa. Ihanaa, kiireistä arkea kolmen rakkaan pötkylän kanssa. - Sitä perheen isointa rakasta unohtamatta, ;)


-Julia-

Jaden kuulumiset

 

Mitä kuuluu Jadelle?
Siitä taitaa taas olla jokunen tovi kun olen kokonaisuudessaan omistanut postauksen Jaden kuulumisille.
Meidän rakas itsepäinen, temperamenttinen, ihana, iloinen, ja taitava esikoisemme. Välillä niin kovin rasittava, mutta meille maailman tärkein (Kaspianin lisäksi tietysti).

Kuten monta kertaa sanottu Jade on aivan pikkuruisesta asti ollut todella vahvaluonteinen. Hän tietää mitä haluaa ja kietoo vaikka koko maailman pikkusormensa ympärille saadakseen sen. Paapat onkin jo hyvin kiedottu umpisolmuun saakka lellimään pientä prinsessaa. ;) Vahvan temperamentin vuoksi ei Jaden uhma ole ollut mistään helpoimmasta päästä, päinvastoin. Kunhan vain keksii jatkuvasti jotain mielenkiintoista tekemistä, niin kiukkudraamailut jäävät vähemmälle. Isoin ongelma tälle ei enään niin rakastavalle isosiskolle on liikkuva pikkuveli. Kaikki on ALEN! Mikään ei ole Kaspianin eikä Kaspian saa olla missään. Milloin revitään naamasta, tönitään päästä kumoon tai istutaan päälle. Jos jostain, niin tuosta mulla lähtee järki. Siihen ei auta mikään. Kun kieltää, kuuluu näsäviisas ''saanpahan!'' - ja irvistys päälle. Mä niin toivon, että tuo järjetön mustasukkaisuus menisi jo ohi. Vaikka kuinka ollaan otettu molempia yhtä paljon huomioon ja opetettu jakamista, niin noup. Tästä syystä mä olen nyt myös hakenut Jadelle osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Jade saisi olla ikäistensä seurassa ja siellä ainakin on pakko oppia jakamaan ja odottamaan vuoroaan. Avoimen päiväkodinkin kerhoon laitoin keväällä hakemuksen, mutta ikäväkyllä paikat oli jo täynnä. Nyt sitten odotellaan jos sattuisi paikka vapautumaan. Mä niin toivon, että Jade pääsisi edes jompaan kumpaan. Tiedän, että neiti tykkäisi niin kovasti ja siitä voitaisiin saada hyvä apu. Loppuisi ehkä tuo kamala turhautuneisuus ja kiusaaminen kun saisi purkaa energiaa ikäistensä seurassa.

Uhman lisäksi meillä on opittu paljon uutta. Polkupyörä on Jadelle vielä turhan haastava, mutta vihdoin neidin uskallus riitti ja tämä oppi kulkemaan potkupyörällä! Nyt sillä kuljetaankin toosi lujaa. Ainoastaan korvat vaan tuppaavat unohtumaan matkan varrelle, kun pyydetään odottamaan tai pysähtymään. Mutta helpottaa kummasti matkoja kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä odottelemaan etanan vauhtia kävelevää taaperoa. Nykyään 1km kauppareissustakin saatetaan selvitä alle tunnissa puolentoistatunnin sijaan. Myös vauvakeinu on jätetty pienemmille ja Jade pysyy isojen keinun kyydissä jo vähän hurjemmissakin vauhdeissa.
Sitten se isoin virstanpylväs. Meidän Jade, ikää 2v10kk on päässyt eroon vaipoista! Ai että mä olen niin tyytyväinen! Jade on ollut vajaan kuukauden päiväkuiva ja nyt ollaan menty pian 2 viikkoa yötkin ilman vaippaa. Myös kakan tahalleen pinnaaminen on jäänyt pottailun myötä pois. En olisi pari kuukautta takaperin uskonut, että meidän Alehandro olisi nyt vaipaton, eihän tuo silloin vielä edes suostunut istumaan potalle olleskaan. Ja nyt tilanne on jo mitä mainioin. Ollaan niin ylpeitä!<3 Ainoastaan ongelmia tuottaa vielä vieraassa paikassa vessassa käyminen ja usein tuo pidätteleekin sitten monta tuntia kotiin asti. Pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut nyt muutaman päivän aikana, joten eiköhän tämäkin pulma ole pian ratkottu.

Hurjaa, että ensi kuussa Jade täyttää jo 3-vuotta! Miten paljon tuo tyttö onkaan kasvanut ja oppinut tässä ajassa. Puhua pälpättää minkä kerkiää ja on niin ihanaa kun Jaden kanssa voi jo kunnolla keskustella niin, että se on molemmin puoleista. Välillä neiti keksii omasta päästäänkin kaikenmaailman hurjia juttuja. Meidän vaatekomerossa asuu esimerkiksi jääkarhu. Jadella on myös punatukkainen mielikuvituskaveri jonka kanssa leikkii, sekä tappelee leluista.
Jade myös kovasti väittää, että tuleva vauva on tyttö. Se selviää luultavasti tai ainakin toivottavasti tämän kuun lopussa. Olisihan se aika ihanaa saada tälle tättäräälle pikkusisko.

Tämmöstä tänne. Uhmaa, mustasukkaisuutta ja uusia ihania taitoja. Päivä kerrallaan niin hyvä tuloo.

30 syytä taaperon itkupotkuraivariin.

Monesti on todettu, että on se 2-vuotiaan lapsen elämä vaan niin rankkaa ja kamalaa. Äiti ja isi ovat ihan tyhmiä, kissa on tyhmä, kenkä on tyhmä. Koko maailma on ihan tyhmä. Ainakin 15 kertaa päivässä noin 2-30 minuutin ajan.

Välillä ne raivarit johtuvat aivan mahottoman typeristä ja huvittavista syistä. Esimerkiksi jos paappa ei konttaa perässä yhtä nopeasti tai äiti on liian huono potkaisemaan palloa, saattaa aiheuttaa pientä salaista räkänaurua.

Tässä vielä 30 muuta syytä heittäytyä lattialle ja raivota henkensä edestä.

- Äiti ei ymmärtänyt mitä kaapissa oleva neekeri tarkoittaa.

- Kaspian hipaisi kädestä.

- Kaspian ei antanut läpyä.

- Kuppiin kaadettiin vettä maidon sijasta --> Kaadetaan vesi pois ja laitetaan maitoa tilalle --> heittäydytään lattialle raivoamaan koska vesi joutui viemäriin.

- On kaksi harjaa ja äiti harjaa juuri sillä minkä Jade haluaa.

- Istuin Jaden paikalle, vaikka tämä ei ollut istunut siinä viimeseen pariin tuntiin.

- Pukemisessa yritetään auttaa. Edes vähänkään.

- Ketsuppia osui perunan palaan.

- Kaspianin kuolat pyyhittiin vahingossa Jaden räsyyn.

- Ehdin ottaa Kaspianille vaipan ennen Jadea.

- Pyysin Jadea kanssani laskemaan liukumäkeä. Tämä ei halunnut --> raivohuutoa ja toteamus

''laske ihan ittte!!''

- Kun ei saanut tyhjentää koko kosteuspyyhepakettia.

- Äidin puhelinta ei saanut rämpätä.

- Tietokoneen päällä ei saanut pomppia.

- Peruna tarttui haarukkaan eikä lähtenyt hakkaamalla irti. Ja ei sitä ei voinut laittaa suuhun.

- Rattaat eivät mahtuneet pöydän alta.

- Isi antoi väärän värisen huivin.

- Katsoin Jaden päälle väärään aikaan.

- Jade haluaa aina katsoa netflixistä tuksuja, mutta äitillä ei ole vieläkään mitään hajua mikä ohjelma se on.

- Yritin ottaa valokuvaa.

- Kun en ottanut valokuvaa.

- Kun puhelimesta ei löytynyt kissan kuvia.

- Kaspianin paita ei mahtunutkaan draamattaren päälle,

- Äidin kengät olivat liian isot.

- Miuku osui jalkaan kun käveli ohitse.

- Kun kissalle ei kelvannut Jaden ruoan jämät.

- Junaradan junat ei liiku kun ne laittaa väärin päin.

- Muumit ei osaa seistä päällään.

- Isin patterilla kuivamassa ollut pipo oli märkä.

- Kaspianin paidalla oli kuolaa.

Me tuskin ollaan ainuita joilla on samanlaista. EIKÖ? 

Meidän 2-vuotias tytöntyllerö!

Sanat kiltti, temperamenttinen, pikkutarkka, itsenäinen, ujo ja vilkas kuvaavat hyvin Jadea.

Jade auttaa mielellään muita ja hän tykkää hoivata ja pitää huolta. Pikkuveljen hoivaamisesta olenkin täällä muutamaan otteeseen kirjoitellut. Ihanaa kun toinen välittää niin paljon. <3 Jade pitää aina huolen siitä, että Kaspiankin on matkassa jos jonnekkin ollaan lähdössä. Kaspianin itkiessä ei kauaa mene kun isosisko on jo paikalla tarjoamassa tuttia ja syliään tai vaihtoehtosesti hokemassa mulle ''Astia tissiä!'' -elikkä Kaspianille tissiä.

Jade on myös hieman ujopieru. Uusissa paikoissa menee aina oma aikansa ennekuin uskalletaan sanaakaan sanoa tai mihinkään koskea. Siihen asti usein roikutaan äidissä kiinni yhtä lujasti kuin purkka tukassa. Mutta sitten kun päästään vauhtiin, niin se into ja hölpötyspälpätys ei lopukkaan aivan heti! Siinä vaiheessa ei äidistä ole enään tietoakaan.

Leikkiseura on aina plussaa, mutta Jade viihtyy hyvin myös itsekseen. Usein huomaan leikkiväni yksin Jaden huoneessa kun neiti onkin kadonnut jonnekkin muualle puuhaamaan omiaan. Monesti Jade häärää vaikka kuinka kauan leikkikeittiönsä kanssa ja harvemmin huolii ketään muuta niihin leikkeihin mukaan. Katsoa saa, mutta ei koskea -voisi olla Jaden motto.

Kiltteyden ja ujouden takaa paljastuu usein myös ihan toinen ääripää. Komenteleva, uhoava ja karjuva tinttaliisa. Niin käy kun yhteen lapseen on ängetty temperamenttia pienen kylän verran. Siihen päälle vielä uhmaa ja tadaa, katastroofista pyörremyrskyä muistuttava yksilö on valmis!
Jos joku juttu ei mene juuri niinkuin itse Jade Alexandra Amalia tahtoo on tuloksena armoton raivo. Myös erittäin turhanpäiväset asiat saavat neidin kiihtymään nollasta sataan. Sukka on sentin vinossa tai kissa laahustaa liian hitaasti edessä ovat hyviä esimerkkejä.
Eikä neidin pikkutarkkuus helpota tätä luonteenpiirrettä laisinkaan. Kaiken täytyy olla just eikä melkein.

Jade puhuu jo hirmu hyvin lauseita ja sanavarastosta löytyy erittäin paljon sanoja. Meidän tyttö on kunnon hölpötihöppöö ja kun pääsee oikein vauhtiin, niin sitä höpönassun höpötystä tulee vaikka kuinka paljon! Luetellaan kaikkia tavaroita/asioita ja kysellään milloin mitäkin. Pääosin Jaden puhe on selvää ja sitä ymmärtää ihan hyvin, mutta välillä on niitäkin sanoja mistä ei ole harmainta aavistustakaan. Hauskoja Jaden sanoja ovat mm. Astia=Kaspian, bauto=maito, hostu=housut, tanttaat=rattaat, kakka=jalka, kikkiä=leikkiä ja häne oma nimi on tietenkin Ale.
 Neiti tykkää myös kovasti laulusta madafakin darra ja sitä hoilataan aina kun se sattuu auton radiosta soimaan. Ainoastaan tuota ja muumien tunnaria voi kuulla Jaden laulavan, mutta ei mitään muuta. Jade rakastaa kuitenkin kaikkia laululeikkejä, esim. ''pääolkapääpeppu'' on super hauska!

Hittijuttuja tällä hetkellä ovat ehdottomasti muumit, piirtäminen/palapelit ja kotileikit (nuket ja leikkikeittiö). Tämän päivän kivoin juttu onkin tainnut olla nukelle vaipan vaihtaminen. Vaippa päälle ja vaippa pois -sitä tehtiin koko aamupäivä. Nyt Jade on myös kovasti innostunut uudestaan pallon potkimisesta ja aina mummuloissa kyläillessä Jade pitää kyllä siitä huolen, että paapat ja mummat saavat liikuntaa.
Vaikka nukkejen pukeminen ei vielä onnistukkaan, niin itsensä Jade osaa jo pukea ja riisua kiitettävän hyvin. Kaikki vaatteet menee jo hienosti päälle, paitsi ulkovaatteiden (takki/haalari) kanssa on vielä vähän hankalaa. Mutta eiköhän sekin ala nyt talven tulon ja kovan harjoittelun myötä sujumaan!



Tämmöinen pieni 2-vuotias itsepäinen ja ihana taapero meillä asustelee.

Ankeata ulkoilua.

Löysin vihdoin ja viimein muutama päivä sitten Jadelle kurahousut prismasta ja hypin aivan riemusta, että nyt sää ei rajoita meidän ulkoilua niin paljoa. Emme nimittäin ole ulkoilleet nyt syksyllä oikein ollenkaan, sillä lähes joka päivä on ollut märkää, joten tuskin kukaan lapsi innostuisi kiikkua litimärjässä keinussa peppu kastuen. Mutta nyt meillä on vihdoin ne kurapökät, joten ei haittaa vaikka kuinka beba kastuis.
Tietysti näin mun tuurilla kuitenkin hetki kurapökät ostettuani, ei enään ollutkaan päivisn märkää.:D Pöksyt orttaa nyt naulakossa ensimmäistä kuralätäkkö sotkua.

Tänään Jaden nukuttua päikkärit me suunnattiin pihalle. Jade tallusteli ympäri pihaa ihmetellen tyytyväisenä . Kunnes tyhmä äiti teki virheen ja laitto tytön keinumaan. Jade istui kiikussa suu tiiviisti kiinni, ilman pientäkään hymyn poikasta. Ennen typykkä rakasti keinumista yli kaiken! Not any more. Nostettuani Jaden pois keinusta ei kelvannut enään mikään muu kuin syli. Armoton raivo alkoi jos olin edes meinaamassa laskea tyttöä maahan.
Ihka ihana ulkoilumme kesti huimat 15 minuuttia. Hyvä puoli on se, että päästiin edes ulos asti.

Uskon myös, että Jadea jotenkin ahdistaa tämä niin paljo vaatetus, kun tottui koko kesän olemaan niin vähissä vaatteissa. Varsinkin nyt kun on niin viileät säät, niin pakko se on vk-haalarin alle laittaa jo fleace puku ja sen kanssa on varmasti vähän kankea ja ikävä liikkua.
Jade on muutenkin lyhyt pinnainen ja hermot menee todella nopeasti jos joku ei tytsyn mieltä miellytä. Jade raukka ei noissa vermeissä pääse edes ylös kun kaatuu kävellessään ja siinähän vasta hermot meneekin jos äiti on liian hidas tulemaan auttamaan.

Huomenna uutta ulkoilu yritystä vaan kehiin ja keinuminen kyllä unohdetaan ihan suosiolla.