Jaden kuulumiset

 

Mitä kuuluu Jadelle?
Siitä taitaa taas olla jokunen tovi kun olen kokonaisuudessaan omistanut postauksen Jaden kuulumisille.
Meidän rakas itsepäinen, temperamenttinen, ihana, iloinen, ja taitava esikoisemme. Välillä niin kovin rasittava, mutta meille maailman tärkein (Kaspianin lisäksi tietysti).

Kuten monta kertaa sanottu Jade on aivan pikkuruisesta asti ollut todella vahvaluonteinen. Hän tietää mitä haluaa ja kietoo vaikka koko maailman pikkusormensa ympärille saadakseen sen. Paapat onkin jo hyvin kiedottu umpisolmuun saakka lellimään pientä prinsessaa. ;) Vahvan temperamentin vuoksi ei Jaden uhma ole ollut mistään helpoimmasta päästä, päinvastoin. Kunhan vain keksii jatkuvasti jotain mielenkiintoista tekemistä, niin kiukkudraamailut jäävät vähemmälle. Isoin ongelma tälle ei enään niin rakastavalle isosiskolle on liikkuva pikkuveli. Kaikki on ALEN! Mikään ei ole Kaspianin eikä Kaspian saa olla missään. Milloin revitään naamasta, tönitään päästä kumoon tai istutaan päälle. Jos jostain, niin tuosta mulla lähtee järki. Siihen ei auta mikään. Kun kieltää, kuuluu näsäviisas ''saanpahan!'' - ja irvistys päälle. Mä niin toivon, että tuo järjetön mustasukkaisuus menisi jo ohi. Vaikka kuinka ollaan otettu molempia yhtä paljon huomioon ja opetettu jakamista, niin noup. Tästä syystä mä olen nyt myös hakenut Jadelle osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Jade saisi olla ikäistensä seurassa ja siellä ainakin on pakko oppia jakamaan ja odottamaan vuoroaan. Avoimen päiväkodinkin kerhoon laitoin keväällä hakemuksen, mutta ikäväkyllä paikat oli jo täynnä. Nyt sitten odotellaan jos sattuisi paikka vapautumaan. Mä niin toivon, että Jade pääsisi edes jompaan kumpaan. Tiedän, että neiti tykkäisi niin kovasti ja siitä voitaisiin saada hyvä apu. Loppuisi ehkä tuo kamala turhautuneisuus ja kiusaaminen kun saisi purkaa energiaa ikäistensä seurassa.

Uhman lisäksi meillä on opittu paljon uutta. Polkupyörä on Jadelle vielä turhan haastava, mutta vihdoin neidin uskallus riitti ja tämä oppi kulkemaan potkupyörällä! Nyt sillä kuljetaankin toosi lujaa. Ainoastaan korvat vaan tuppaavat unohtumaan matkan varrelle, kun pyydetään odottamaan tai pysähtymään. Mutta helpottaa kummasti matkoja kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä odottelemaan etanan vauhtia kävelevää taaperoa. Nykyään 1km kauppareissustakin saatetaan selvitä alle tunnissa puolentoistatunnin sijaan. Myös vauvakeinu on jätetty pienemmille ja Jade pysyy isojen keinun kyydissä jo vähän hurjemmissakin vauhdeissa.
Sitten se isoin virstanpylväs. Meidän Jade, ikää 2v10kk on päässyt eroon vaipoista! Ai että mä olen niin tyytyväinen! Jade on ollut vajaan kuukauden päiväkuiva ja nyt ollaan menty pian 2 viikkoa yötkin ilman vaippaa. Myös kakan tahalleen pinnaaminen on jäänyt pottailun myötä pois. En olisi pari kuukautta takaperin uskonut, että meidän Alehandro olisi nyt vaipaton, eihän tuo silloin vielä edes suostunut istumaan potalle olleskaan. Ja nyt tilanne on jo mitä mainioin. Ollaan niin ylpeitä!<3 Ainoastaan ongelmia tuottaa vielä vieraassa paikassa vessassa käyminen ja usein tuo pidätteleekin sitten monta tuntia kotiin asti. Pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut nyt muutaman päivän aikana, joten eiköhän tämäkin pulma ole pian ratkottu.

Hurjaa, että ensi kuussa Jade täyttää jo 3-vuotta! Miten paljon tuo tyttö onkaan kasvanut ja oppinut tässä ajassa. Puhua pälpättää minkä kerkiää ja on niin ihanaa kun Jaden kanssa voi jo kunnolla keskustella niin, että se on molemmin puoleista. Välillä neiti keksii omasta päästäänkin kaikenmaailman hurjia juttuja. Meidän vaatekomerossa asuu esimerkiksi jääkarhu. Jadella on myös punatukkainen mielikuvituskaveri jonka kanssa leikkii, sekä tappelee leluista.
Jade myös kovasti väittää, että tuleva vauva on tyttö. Se selviää luultavasti tai ainakin toivottavasti tämän kuun lopussa. Olisihan se aika ihanaa saada tälle tättäräälle pikkusisko.

Tämmöstä tänne. Uhmaa, mustasukkaisuutta ja uusia ihania taitoja. Päivä kerrallaan niin hyvä tuloo.