Heinäkuun puolessa välissä pakattiin kamppeet kasaan ja ajeltiin kohti juna-asemaa. Suuntana Vantaa ja siellä mitä parhain seura - paras ystävä ja kummityttö.<3 Matkaan meidän perheestä lähti vain puolet, minä ja Kaspian. Jade pääsi viikonlopuksi mummuloimaan ja Niko sai vapaa-aikaa arjesta.
Aluksi jännitin junamatkoja aivan kamalasti. Miten ihmeessä saisin tuommosen vaunuja vihaavan ikiliikkujan viihtymään 3,5h paikoillaan junassa? Murheista huolimatta matkat sujuivatkin ihan hyvin. Menomatkalla Kaspian istuskeli lähes koko ajan mun sylissä, välillä viihtyi myös rattaissa naksuja napostellen. Oletin, että K olisi nukahtanut edes jossain vaiheessa, mutta ei! Sinnikäs ukkeli. Paluumatka oli hieman levottomampi tapaus. Ensimmäisen tunnin Kaspian viihtyi hyvin lattialla, mutta sitten sekin alkoi tympimään. Rattaat eivät olleet kivat, ei syli, eikä lattia. Lopulta äkäpussi luovutti ja nukahti rattaisiin puolituntia ennen kotipysäkkiä. Terveisiä siis vaan kaikille samassa hytissä olleille! ;)
Reissu itsessään sujui myös kivasti! Oli aivan ihana nähdä Melissaa ja kummitytyä (+Teroa & Viviä) niin pitkän ajan jälkeen.
Mä myös niin rakastuin tohon paikkaan! Pääkaupunkiseutuun nimittäin. Ensinnäkin shoppailuhullun taivas (vaiko helvetti?) ja se julkisilla kulkemisen helppous. Mikä unelma! Rattaiden kanssa pääset junalla ilmatteeksi niin kätevästi paikasta A paikkaan B. Me kuljettiin esim. Vantaalta Helsinkiin ja toisena päivänä käytiin Espoossa. Yritäppä Vaasassa mennä julkisilla (bussilla kun ei muuta vaihtoehtoa ole).. Kuskit hurjastelee ja ovat töykeitä. Usein myös vaunupaikat ovat niin täynnä ettei mun tarvitse kuvitellakkaan mahtuvani tuplien kanssa sinne. Mä niin tykkäisin lähteä lasten kanssa vaikka keskustaan jätskille tai muutenvain kiertelmään, mutta ajatuskin koko bussirumbasta, hyrr.. Junalla kulkeminen oli vaan niin ihanan vaivatonta! Vaunuilla tuleville aivan mahtavat ja tilavat paikat.
Pakko vielä hehkuttaa Espressohousea! Miksei täälä voi olla sitä? Voisin mennä melkein joka päivä sinne nauttimaan sen ihanan aamupalaleivän valkosuklaakaakon kera. Ja se tunnelma mikä sielä oli, ihana!
Jos mä en olisi niin jänispöksy tai jos Nikolta ei kysyttäisi tai JOS mä en olisi niin riippuvainen mun läheisistä, niin mä muuttaisin pk seudulle heti. Mä vaan niin ihastuin siihen paikkaan.
Niin ja tosiaan tämä oli tavallaan mun ensimmäinen kerta kun sielä kävin, joten antakaa armoa ja ymmärtäkää tää mun hypetys! Onneksi myöskään tämä kerta ei jää viimeiseksi, sillä mulla on aivan mahtavat syyt päästä sinne aina uudestaan.
Kaikenkaikkiaan aivan huippuhyvä reissu ja mahtava viikonloppu!
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!