Pitkään odotettu päivä koitti vihdoin tänään. Taas jälleen pääsisimme kurkkimaan meidän pienokaista. Lapset vietiin hoitoon ja suunnattiin kymmeneksi Vaasan keskussairaalalle. Ilmottauduttiin luukulle ja jäätiin penkeille kutsua odottamaan. Mua jännitti. Ensimmäinen raskaus kun ennen ultraa mua kunnolla jännitti onko kaikki rakenteet kunnossa. Aiemmin en osannut edes ajatella, että jokin voisi olla pielessä, mutta nyt sitten. Voisiko meillä muka olla taas niin hyvä säkä, että me saataisiin terve vauva jo kolmannen kerran?
Päästiin sisään, kätilö kysyi kuulumiset ja painuin sängylle pitkäkseni. Kasa geeliä vaalean karvapeitteen omaavalle masulleni ja ultra päälle. Siellä meidän pieni oli ♥ Pää alaspäin, jalat pökki kylkeä, selkä suoraan ultraa vasten ja nassu istukkaan päin. Kaikki rakenteet saatiin kuitenkin vaikeasta asennosta huolimatta hyvin katottua. Kaikki oli onneksi juuri niinkuin piti. 10 varvasta ja 10 sormea, aortan kaari ja pikkuaivot, kaikki niin täydellisesti. Pikkanen vastasi jälleen muutamaa päivää isompaa, kuten viimeksikin. Painoa pikkasella on jo 437g♥
No se sukupuoli. Sitä en etukäteen jännittänyt, sillä sehän ''tiedettiin'' jo. Viikkoa aiemin maanantaina kävin synnärin puolella ultrassa vatsakipujen vuoksi. Sieltä saatiin varovainen tyttölupaus, sillä ''ei täällä haaroissa ainakaan mitään näy.''
Yhdessä viikossa meidän ihmevauva onnistui kuitenkin kasvattamaan itselleen jäätävän kokoiset pallit, jotka lävähtivät suoraan ruutuun sukupuolta kysyttäessä.
Me saadaan siis toinen poika!♥
Jade ja Kaspian saa ihanan pienen pikkuveljen. Varmasta tyttöolosta ja ehkä vähän toiveestakin huolimattakin ei onnenkyyneleiltä vältytty. Niin ihanaa!
Pieni harmitus tuli taas aika huonoista kuvista, kun vauva oli tosiaan niin hölmössä asennossa eikä sitä suostunut vaihtamaan kätilön pökkimisestä huolimatta. Saatiin kuitenkin kuvaa beibsin jalkateristä, korvasta, pääkallonassusta ja vielä todiste herran sukukalleuksista.
Kuten instaa (juliakotajarvi) seuraavat ovat huomanneet, niin mä olen ravannut koko viime viikon sairaalassa jäätävien vatsakipujen kanssa. Maanantaina alkoi järkyttävä kipu, joka pahentui aina kävellessä ja kun vähänkään tärähti. Ensin kävin synnärillä varmistamassa, että vauvalla on kaikki kunnossa ja olihan sillä. Kivut paheni ja nopeasti mieleen tuli umpilisäkkeen tulehdus ja sitä sairaalassakin epäiltiin. Tiistaina ja keskiviikkona oireet olivat kuitenkin lähes täysin poissa pientä jomotusta lukuunottamatta, joten vatsan ultraa ei tehty. Tulehdusarvot kuitenkin olivat edelleen koholla. Torstaina taas herätessä kivut alkoivat ja menin heti aamusta päivystykseen. Iltaan mennessä kivut olivat jo luokkaa helvetti ja pahempaa kuin synnyttäminen. Istumaan ei päässyt kun kipu lamaannutti samantien hengityksen. Vatsan ultrassa kaikki kunnossa, pissakokeet ok, verikokeet ok ja tulehdusarvotkin laskussa.
Kukaan ei tiennyt mikä mua vaivasi.
Sain suoraan suoneen kipulääkettä ja siirryin osastolle yöksi. Seuraavana aamuna kivut olivat taas kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Diagnoosi: Vauvan ollessa tietyssä asennossa se painaa johonkin hermoon joka aiheutti nuo järkyt kivut. Näin lääkäri epäili. Se ei tosin vieläkään selitä tulehdusarvojen hetkellistä nousua. Pääasia on, että nyt niitä kipuja ei enään ole tuon torstain jälkeen onneksi ollut ja toivottavasti ei enään tulekkaan.
Nyt ultrassa vauva oli tosiaan pääalaspäin, kun taas silloin viime maanantaina tyyppi istuskeli masussa pää painaen mun kylkeä. Ehkäpä siis siinä asennossa sitten onnistui jotain hermoa ärsyttämään.
Hermosärytön loppuraskaus ois aika bueno.
Muuten täällä voidaan hyvin. Beibsi on kova liikkumaan, pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan ja no väsymys vaivaa vielä lievänä. Supistuksia on, kivuttomia, mutta ei nekään ole hyviä. Se torstainen kipukohtaus aiheutti myös kivuliaita supistuksia ja ne saivatkin paikkoja vähän kypsymään. Rv24 on kontrolliultra, jossa katsotaan sitten kohdunkaulan tilanne uudestaan ja mikäli on muutoksia tapahtunut niin rasahtaa taas Lugesteron lääkitys päälle. Mutta uskon ja toivon, että tilanne pysyy sinne asti ainakin samana.
Näillä mennään. Nyt vauva huutaa pullaa, joten korvapuustia ääntä kohden. ;)
Hermosärytön loppuraskaus ois aika bueno.
Muuten täällä voidaan hyvin. Beibsi on kova liikkumaan, pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan ja no väsymys vaivaa vielä lievänä. Supistuksia on, kivuttomia, mutta ei nekään ole hyviä. Se torstainen kipukohtaus aiheutti myös kivuliaita supistuksia ja ne saivatkin paikkoja vähän kypsymään. Rv24 on kontrolliultra, jossa katsotaan sitten kohdunkaulan tilanne uudestaan ja mikäli on muutoksia tapahtunut niin rasahtaa taas Lugesteron lääkitys päälle. Mutta uskon ja toivon, että tilanne pysyy sinne asti ainakin samana.
Näillä mennään. Nyt vauva huutaa pullaa, joten korvapuustia ääntä kohden. ;)
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!