Hellurei pitkästä aikaa

Siitä on jo tovi, kun oon viimeksi tänne näpytellyt. Syy hiljaisuuteen on ihan rehellisesti siinä, että ei vaan oo oma jaksaminen riittänyt pitämään tätä blogia yllä. Kuten arvata saattaa, elämä kolmen pienen kanssa on ajoittain aika hektistä ja uuvuttavaa, Mä oon ollut aika väsynyt, itseasiassa tosi väsynyt. Väsymys on onneksi lähinnä fyysistä, eikä henkistä. Vauvan yövalvomiset verottaa osansa, mikä on tietysti ihan selvää ja normi juttu. Eikä asiaa ainakaan auta mun edelleen aika alhaalla oleva hemoglobiini. 

Muuten mä oon ihan fine, onnellinen kolmen muksun äiti.

Ruttana on kasvanut ihan hurjasti ja onhan hän huomenna jo 2 kuukauden ikäinen! Tänään käytiin jo neuvolassa kurkkimassa pikkujätkän mitat, mutta ajattelin kirjotella niistä erikseen huomenna ja muutenkin päivitellä vähän laajemmin vauvan kuulumisia. Mainio hymyppika hän on ainakin!
Lapset ovat edelleen haltoissaan pikkuveljestään, eikä minkään näköistä mustasukkaisuutta ole ilmassa (kopkop*). Molemmat hoitaa ja pussailee paljon. <3

Jade ja Kaspian, meidän perheen yö ja päivä. Kaksikko, joka aiheuttaa jäätävän määrän harmaita hiuksia päivästä toiseen. Tappelua, tappelua ja vielä kerran tappelua. Muuta nuo eivät tunnu tekevänkään.
Jadella on tällä hetkellä joku aivan järkyttävä kausi menossa ja me ollaan jo ihan epätoivon partaalla. Jade saa aivan kamalia raivokohtauksia jatkuvasti, sekä koko ajan käy Kaspianiin käsiksi tosi väkivaltaisesti. Avauduinkin tänään ruttanan neuvolassa asiasta ja terkka laittoi heti lähetteen suoraan lapsipsykologille, jotta saataisiin enemmän neuvoa näihin tilanteisiin. Kaikki ässät hihasta om nimittäin jo käytetty. Tiedän, että uhmailut ja mustasukkaisuus kuuluvat tähän ikään ja varsinkin tässä tilanteessa kun perheessä on taas uusi jäsen, on aivan normaalia, että lapsi reagoi. Silti tämä menee jo yli hilseen. Kun saat 40 kertaa päivässä kieltää hyppäämästä toisen pään päälle tai kun saat löytää kerta toisensa jälkeen pienemmän jostain itkemästä kun toinen tekee kiusaa, niin kyllä siinä vähemmästäkin alkaa epäilemään omaa vanhemmuuttaan. Miksi oma lapsi käyttäytyy noin? Mikä saa sen oman pienen ja ihanan tytön tekemään noin paljon pahaa veljelleen? -  Sitä me ei tiedetä ja sitä me aletaan nyt yhdessä miettimään ja selvittämään. Jade on todella tulinen temperamentti ja tietää varsin hyvin mitä haluaa, mutta se ei selitä tätä hullua käytöstä. Jade saa huomiota ja puuhaillaan paljon kivoja juttuja kun Kaspian nukkuu. Kaspianin ollessa hereillä tehdään asioita tietenkin yhdessä. Heti siinä ne ongelmat sitten alkavat kun Jade ei halua jakaa mitään Kaspianin kanssa. ei leluja, eikä kenenkään huomiota.
Thank god päiviin mahtuu myös niitä seesteisiäkin hetkiä kun tappelupukarit pölläilevät yhdessä ihan nätistikkin. Välillä Jadesta puskee esiin myös se isosiskon rooli ja haluaa riisua Kaspianin ulkovaatteista, auttaa syömisessä ja vaihtaa jopa vaippaakin. Oikea pikkuäiti. <3 Ei se pikkuveli siis täysin punaisen vihan kohde ole, mutta jokin siinä mättää. Toivottavasti löydettäisiin edes joku helpottava kikkakolmonen millä tuo jatkuva kiusaaminen saataisiin kitkettyä pois.

Meidän hulivili Kaspian on entistäkin vilkkaampi tapaus. Joka paikka kollataan ja pengotaan läpitte. Kaikki kiellot kaikuu tietysti kuin kuuroille korville. Kaspian on aivan selvä mammanpoika, mun ikuinen vauvani. Suuttua tuo ei osaa, vaan kieltäessäkin tulee heti syliin hetkeksi itkemään ja sitten taas jatkaa blondit haituvat vipottaen matkaansa. Autot on edelleen aivan in ja vaikka Kaspian osaa todella paljon sanoja, on kaikki silti aina ensin ''auto'' ja sitten vasta tulee se ''oikea'' sana. Höpsö poika. <3 Tällä hetkellä tuo tehtailee itelleen neljää poskihammasta ja yöt ovat olleet pientä itkun tihrustamista täynnä. Iltaisin annettu panadol onneksi helpottaa edes vähän hampaista johtuvaa kipua. Onneksi kuitenkin ruoka maistuu ja päivisin Kaspian on suht tyytyväinen tapaus pientä sylipulaa lukuun ottamatta.



Tämmöstä tänne. Hieman flunssa vaivaa, mutta ei muuten mitään normaalista poikkeavaa. Ihanaa, kiireistä arkea kolmen rakkaan pötkylän kanssa. - Sitä perheen isointa rakasta unohtamatta, ;)


-Julia-