Arkea triplaäitinä

8.1.2017. - Se maaginen päivämäärä jonka lähestymistä aloimme odottaa ja ehkä hieman pelkäämäänkin toukokuun alussa. Tänään meillä olisi laskettu aika! Vauva on kuitenkin ollut täällä jo 16 päivää meidän ihailtavana. Saman verran päiviä on kertynyt mulle triplamutsina. Ja on se aika huikeeta  - ja tietysti myös hiukan väsyttävää, mutta kaikenkaikkiaan hyvin meillä on arki lähtenyt käyntiin.

Niko oli lomalla ensimmäisen viikon ja sitten palasi takaisin koulun pariin. Aika nopeasti siis sai totutella olemaan puolipäivää yksin kolmen lapsen kanssa. Mutta kuten sanoin, alku lähti ihmeen hyvin käyntiin. Huomenna tosin tulee ensimmäinen kunnon haaste vastaan, sillä Jaden kerho jatkuu nyt joululoman jälkeen. On siinä varmasti hommaa pakata kiireessä kolme muksua kasaan ja sitten rämpiä hangessa tuplien + kävelevän taaperon kanssa 3,5km. Kaikki peukut pystyyn meille, niitä tarvitaan.

Kolmen lapsen kanssa kyllä huomaa sen, että kaksi kättä ei riitä. Kaspian on nyt tippunut sohvalta useammin kuin koskaan aiemmin, sillä en vaan mitenkään oo ehtinyt vauva tissillä hyppäämään pelastamaan toista. On myös tullut huomattua, että ei se koti enään pysykkään niin tiptop kunnossa kuin aiemmin. Lapset vaatii vuoronperään jatkuvasti jotain ja joskus kaikki kolme jopa samaan aikaan ja jos ei, niin siinä vaiheessa se sohva houkuttelee huomattavasti enemmän kuin imurinvarsi. Mutta annettakoon se mulle anteeksi. Onneksi iltapäivisin on hyvä lykätä koko kööri Nikon armoille ja itse saa siivota aivan rauhassa. Tässä tilanteessa se tuntuu melkein ihan omalta vapaa-ajalta.

Lastenkin puolesta vauva on edelleen tervetullut perheeseen. Kaspiankin on alkanut huomata vauvan olemassa olon ja käykin usein paijaamassa hienosti ja joskus vähän vähemmän hienosti. Myös tuttia yritetään ahkerasti auttaa suuhun ja samalla sitä käytetään salaa vähän sielä omassakin mutrusuussa.

Vauva on itse rauhallisuus, mitä nyt masuvaivat pistävät volyymia välillä vähän hurjemmaksi. Poika on myös kova tissimies. Maitoa vaaditaan tunnin-kahden välein kellon ympäri. Viime yönä tehtiinkin ennätys ja pisin unipätkä oli 3h. Tiheästä syömisestä huolimatta yöt ovat kuitenkin aika iisejä. Vauva ei valvota, vaan nukahtaa heti syötyään tai useimmiten jopa nukkuu syödessään. Itse pystyn hyvin myös nukkua siinä samalla toisen lussuttaessa tissiä. Jossain vaiheessa havahdun, että ote on irronnut ja siirrän vauvan takaisin sivusänkyyn.

Poika viihtyy ihan hyvin omassa kehdossaan, mutta kuten varmasti kaikki vauvat, on hänkin aikamoinen sylikissa. Parhaat nokoset vedetään äitin tissien välissä tai isin masulla navat vastakkain.

Hereillä ollessaan N on todella tarkkaavainen. Tyyppi vain katselee ympärilleen niin tyytyväisenä ja ihmettelee ympärillä pyörivää maailmaa.

Neuvolasta käytiin täällä myös pojan ollessa 4vrk (äitiysneuvola) ja 11vrk (lastenneuvola). Neljän päivän iässä paino oli lähtenyt ihan kivasti nousuun. Kotiinlähtöpaino oli 3616g (syntpaino 3880g) ja neljän päivän iässä painoa oli 3675g. 11vrk iässä painoa oli jo 3850g, joten nyt ollaan varmasti jo heittämällä ohitettu syntymäpaino. Kovasti sai kehuja jäntevyydestään ja tarkkaavaisuudestaan.

 Keltaisuutta alkoi ilmetä myös 4 päivän iässä iltaa kohden. Vauva vain nukkui ja söi laiskasti. Soittelin viidentenä päivänä synnyttäneiden osastolle, mutta käskettiin vain seurailla ja mennä päivystykseen(??) mikäli tilanne menisi huonommaksi. Onneksi kuudentena päivänä vauva oli jo virkeämpi, joten ei luojan kiitos tarvinnut lähteä sinne pöpöjen keskelle moneksi tunniksi istumaan. Ihmettelen kyllä tuota ohjetta hieman. Eikö se kuitenkin ole n.viikko minkä sisään pitäisi saada vielä hoitoa sieltä osastolta mistä on vauvan kanssa kotiutunut? Ainakin Kaspianin kanssa saatiin olla viikko osastolla ottamassa valoa ja sitten se viimenen yö vietettiin keskolassa. Tiedä sitten vaikka asiat olisivat vuodessa muuttuneet. No pääasia, että arvot lähti itekseen laskuun ilman valohoitoa.

Elossa siis ollaan ja voidaan hyvin. Arki rullaa aika kivasti ja sitä rataa.
On aika etuoikeutettu olo saada olla kolmen terveen, suloisen ja ihanan lapsen äiti. <3