Ankeata ulkoilua.

Löysin vihdoin ja viimein muutama päivä sitten Jadelle kurahousut prismasta ja hypin aivan riemusta, että nyt sää ei rajoita meidän ulkoilua niin paljoa. Emme nimittäin ole ulkoilleet nyt syksyllä oikein ollenkaan, sillä lähes joka päivä on ollut märkää, joten tuskin kukaan lapsi innostuisi kiikkua litimärjässä keinussa peppu kastuen. Mutta nyt meillä on vihdoin ne kurapökät, joten ei haittaa vaikka kuinka beba kastuis.
Tietysti näin mun tuurilla kuitenkin hetki kurapökät ostettuani, ei enään ollutkaan päivisn märkää.:D Pöksyt orttaa nyt naulakossa ensimmäistä kuralätäkkö sotkua.

Tänään Jaden nukuttua päikkärit me suunnattiin pihalle. Jade tallusteli ympäri pihaa ihmetellen tyytyväisenä . Kunnes tyhmä äiti teki virheen ja laitto tytön keinumaan. Jade istui kiikussa suu tiiviisti kiinni, ilman pientäkään hymyn poikasta. Ennen typykkä rakasti keinumista yli kaiken! Not any more. Nostettuani Jaden pois keinusta ei kelvannut enään mikään muu kuin syli. Armoton raivo alkoi jos olin edes meinaamassa laskea tyttöä maahan.
Ihka ihana ulkoilumme kesti huimat 15 minuuttia. Hyvä puoli on se, että päästiin edes ulos asti.

Uskon myös, että Jadea jotenkin ahdistaa tämä niin paljo vaatetus, kun tottui koko kesän olemaan niin vähissä vaatteissa. Varsinkin nyt kun on niin viileät säät, niin pakko se on vk-haalarin alle laittaa jo fleace puku ja sen kanssa on varmasti vähän kankea ja ikävä liikkua.
Jade on muutenkin lyhyt pinnainen ja hermot menee todella nopeasti jos joku ei tytsyn mieltä miellytä. Jade raukka ei noissa vermeissä pääse edes ylös kun kaatuu kävellessään ja siinähän vasta hermot meneekin jos äiti on liian hidas tulemaan auttamaan.

Huomenna uutta ulkoilu yritystä vaan kehiin ja keinuminen kyllä unohdetaan ihan suosiolla.