27. Raskausviikko

Tänään viikkoja on kasassa tasan 26+0 ja tästä lähtee käyntiin jo 27. raskausviikko! Huisia miten nopeasti tämä raskausaika on mennyt ja tuntuu etten täysin vieläkään ole käsittänyt sitä, että muutaman kuukauden päästä talossa on taas vauva. Enään tämä ja ensi kuu ja sitten saakin pikkuhiljaa alkaa jännäilemään Möllin syntymää. Hui.. En mä ole vielä valmis kolmanteen lapseen, vai olenko? Koko ajatus kolmannesta lapsesta ja siitä, että talossa olisi pian kaksi ihan pientä ja yksi vähän isompi tuntuu edelleen aika pelottavalta. Olen jatkuvasti vain koittanut lykätä asiaa ja todennut, että ''onhan tässä vielä aikaa!'' - nojuu, 2,5kk onkin hurjan pitkä aika.

Kaikista näistä mietteistä huolimatta yritän nauttia jokaisesta hetkestä ja innolla odotan sitä kun saamme nähdä tämän ainutlaatuisen pienen ensimmäistä kertaa. Mielenkiinnolla odotan myös synnytystä! Jes, se on vaan niin helvetillisen mahtavaa. Saa nähdä kuinka pikasynnytys tästä tulee, kun Kaspiankin syntyi luomuna alle 5 tuntiin. Tai eipä sitä voi tietää, jokainen synnytys on erilainen ja täysin omanlainen kokemus. Toivon kuitenkin, että tämäkin sujuisi suhteellisen nopeasti ilman turhaa vitkuttelua.

Tällä hetkellä täällä elellään sitä kultaista keskiraskautta. Olo on hyvä, alhaisesta hemoglobiinista (91) huolimatta. Supistuksia on, mutta se ei ollut mikään yllätys, saatika sitten uusi juttu. Pari viikkoa sitten kontrollissa paikat olivat kuitenkin ihan ok, eikä kohdunkaula ollut lyhentynyt enempää. Toinen ihana riesa on liitoskivut. Eilen käveltiin Jaden kanssa kauppaan 1km suunta ja voi jessus mä oisin voinut kuolla niihin liitoskipuihin ja mahan kiristykseen. Mietinkin, että millä ihmeellä mä kuljen jaden kerhomatkat 3km per. suunta, eli kerhopäivinä se on semmonen 12km yhteensä.. Täytyy varmaan hommata overboardi ja sen kanssa lyllertää ja lykätä rattaita, haha. :D

Jadekin on jo innostunut tulevasta pikkuveljestä ja kuulemma hänenkin masussa asuu pieni vauva. Kaspian ei ymmärrä asiasta vielä hölkäsenpöläystä. Onhan se varmasti hölmöä kun toinen vain osoittelee mahaansa ja hokee vauvaa. Uskon ettei Kaspianilla riitä ymmärrys vielä siinäkään vaiheessa kun vauva syntyy, mutta eiköhän se jossain vaiheessa hänel valkene, että vauva tuli jäädäkseen. Olenkin aika varma, että näistä kahdesta tulee vielä hyvät tappelukaverit. Ainakin masuluonne molemmilla on ollut hyvin samanlainen - todella vilkas! Ja sitähän Kaspian on edelleen ja Mölli tuntuu vielä pahemmalta, joten saa nähdä millanen hulivili parivaljakko saadaan. Saa Jade sitten komentaa poikia ihan yllinkyllin.

Kuten aiemmin sanoin, olen vähän kuin yrittänyt lykätä ajatusta siitä, että pian meitä on tässä perheessä viisi henkeä. Sen vuoksi on myös lähes kaikki tarvittava edelleen hommaamatta. Kaspianinkin pieniä vaatteita ehdin jo myydä hurjat määrät, mutta onneksi säästin niitä lemppareita juuri sille varalle, että ''Jos vielä joskus''. Täytyisi jaksaa käydä vaatteet läpi ja katsoa mitä tarvitsee ostaa lisää. Muutaman hassun vaatteen olen kirpputorilta ostanut ja perjantaina oli pakko ostaa vauvalle kaksi suloista myssyä. H&M ihana talvilakki ja popin kypärämyssy, joka pakataan sairaalaan mukaan. Muista hankittavista ajattelinkin tehdä vielä täysin oman listan tänne. Hommattavaa on tosiaan vielä jonkun verran. Mutta eiköhän kaikki saada hommattua ajoissa, ainakin kun musta on kyse, nimim kaikkihetimullenyt! Ihmekkään mistä lapset ovat perineet kärsimättömän ja äkkipikaisen luonteensa.



 Näissä tunnelmissa kohti alkavaa viikkoa!

Raskauskuulumisia & kontrollikäynti.

Tänään pärähtikin jo 27 raskausviikko käyntiin! Enään 98 päivää laskettuun, apua!
Pakko sanoa, että tämä keskiraskaus on kyllä sitä parasta aikaa. Ei huonoa oloa, ei väsymystä, ei pahemmin kipuja,, mitä nyt tuo miniukkeli yrittää murjoa mun kylkiluut kasaan ja halkaista virtsarakon. Olo on kuitenkin aivan mahtava! Ilman näitä vauvan liikkeitä, mahaa ja harkkasupistuksia en edes huomaisi olevani raskaana. Saa kyllä tosiaan olla onnellinen, että molemmat raskaudet ovat olleet näin helppoja esimerkiksi pahoinvoinnin ja muiden yleisten oireiden osalta! Respect niille jotka oksentavat läpi raskauden ja kärsivät niin kovista tissikivuista, ettei suhikussa käyminen onnistu ilman kyyneliä.

Heti aamusta mulla oli tänään aika äitipolille kohdunkaulan kontrolliin. Viimeksi kolme viikkoa sitten (23+0) paikat olivat ennallaan ja kaula oli pysynyt siinä 2,9 sentissä. Nyt kaula oli onneksi edelleen pysynyt lähes samoissa ollen 2,8cm, huh!  Paikat olivat kuitenkin pehmenneet ja ulkosuu sormelle auki. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan ja oli sitä mieltä, että nou hätä, ei tässä olla synnyttämässä vielä moneen viikkoon, kun kerran kohdunkaulalla ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ja hyvä niin! Uutta kontrolliaikaa en saanut, vaan jos ilmenee säännöllisiä supistuksia, niin sitten vaan soittoa synnärille.
Supistuksia ei nyt ole onneksi edes ollut niin paljoa mitä aiemmin, mutta sitten kun on niin onhan ne jo napakampia kuin kymmenen viikkoa sitten. Taitaapi myös sänkypuuhilla olla hieman osaa tähän tilanteeseen, joten ehkä paree rauhoittua edes kuukaudeksi. :D Heh.

Tälläkin kertaa kurkittiin taas minin pikkuiseen yksiöön. Siellä se poitsu köllötteli hienosti raivotarjonnassa ja jälleen kerran näytti mainioita potkutaitojaan. Vauvalla kaikki hyvin ja painoarvioksi saatiin jo 984g!<3 Ajatella, että tuo pienenpieni ihminen painaa jo lähes maitopurkin verran! Tule jo syksy!