Alkuraskaus oli täynnä huolta ja stressiä, enkä tosiaan olisi uskonut, että tämäkään raskaus jatkuisi normaalisti. Haaleampaakin haaleamman punaisen viivan sain tikkuun 20.1 ja siitä kolme päivää viiva oli jo hyvin nähtävissä, se oli Plussa! Viikkoja oli tuolloin huimat 3+2.
Muutama päivä plussasta alkoi verinen niukka vuoto ja heti löin hanskat tiskiin ja olin aivan varma, että tämä oli taas tässä. Vuoto vaan jatkui ja jatkui, välillä saattoi olla yksi vuodoton päivä ja sitten taas hanat aukesivat. Rv5 soitin neuvolaan ja vaadin ultraa, jotta asia selviäisi eikä tarvitsisi päivästä toiseen miettiä päätänsä puhki onko kaikki hyvin vai ei. Pienen vänkäämisen ja liioittelun jälkeen sain kuin sainkin lähetteen sairaalaan naistentautien poliklinikalle.
Vuodot jatkuivat kolme viikkoa, loppuen juuri päivää ennen ensimmäistä ultraa, joka oli oli rv 6+1. Siellä se kellui, meidän pieni katkaravun näköinen Möögelimme. Ilman sykettä. Lääkärikin puhui siihen malliin, että peli olisi menetetty, mutta laittoi kuitenkin uuden ajan kahden viikon päähän.
Se kahden viikon odottelu oli aivan kamalaa. Oireitakaan ei juuri ollut, joten niistäkään ei voinut yhtään mitään päätellä. Itse olin jo aivan varma, ettei siellä mitään ole, ainakaan mitään elävää. Toisinkuin Niko, hän oli alusta asti aivan varma että kaikki menee hyvin, oli kuulemma vain sellanen tunne.
Siinähän tuo ukkeli olikin aivan oikeassa. Rv8+0 ultrassa näkyi edelleen meidän pieni Möögelimöhkömme vastaten täysin viikkojaan ja pieni sydänkin sykki!<3 Sitä onnen määrää!
Tämän ultran jälkeen kaikki huolet katosivat kuin sormia napsauttamalla, eivätkä ole kertaakaan tulleet takaisin. :) On vain niin luottavainen olo ja siitä aion kyllä nauttia!
Huomenna saattekin sitten taas neuvolakuulumisia! :)
Muutama päivä plussasta alkoi verinen niukka vuoto ja heti löin hanskat tiskiin ja olin aivan varma, että tämä oli taas tässä. Vuoto vaan jatkui ja jatkui, välillä saattoi olla yksi vuodoton päivä ja sitten taas hanat aukesivat. Rv5 soitin neuvolaan ja vaadin ultraa, jotta asia selviäisi eikä tarvitsisi päivästä toiseen miettiä päätänsä puhki onko kaikki hyvin vai ei. Pienen vänkäämisen ja liioittelun jälkeen sain kuin sainkin lähetteen sairaalaan naistentautien poliklinikalle.
Vuodot jatkuivat kolme viikkoa, loppuen juuri päivää ennen ensimmäistä ultraa, joka oli oli rv 6+1. Siellä se kellui, meidän pieni katkaravun näköinen Möögelimme. Ilman sykettä. Lääkärikin puhui siihen malliin, että peli olisi menetetty, mutta laittoi kuitenkin uuden ajan kahden viikon päähän.
Se kahden viikon odottelu oli aivan kamalaa. Oireitakaan ei juuri ollut, joten niistäkään ei voinut yhtään mitään päätellä. Itse olin jo aivan varma, ettei siellä mitään ole, ainakaan mitään elävää. Toisinkuin Niko, hän oli alusta asti aivan varma että kaikki menee hyvin, oli kuulemma vain sellanen tunne.
Siinähän tuo ukkeli olikin aivan oikeassa. Rv8+0 ultrassa näkyi edelleen meidän pieni Möögelimöhkömme vastaten täysin viikkojaan ja pieni sydänkin sykki!<3 Sitä onnen määrää!
Tämän ultran jälkeen kaikki huolet katosivat kuin sormia napsauttamalla, eivätkä ole kertaakaan tulleet takaisin. :) On vain niin luottavainen olo ja siitä aion kyllä nauttia!
Huomenna saattekin sitten taas neuvolakuulumisia! :)
hui, onneksi kaikki hyvin onnea odotukseen
VastaaPoistaOnneksi! Kiitos:')
Poista