Vanhempi on aina syypää kun lapsi käyttäytyy huonosti?

Lapsi räkäisee liukumäkeen, hiekkalinnat tallotaan ja lapio viedään kädestä. Nuoriso kaahaa mopoilla, yksi varastaa kaupasta energiajuoman ja toinen aukoo päätään vastaan tulevalle mummolle.

Seuraavaksi nämä kaikki tapahtumat saa lukea facebookin puskaradiosta.

''Vapaakasvatus, paska vanhempi, kuri puuttuu, kurjat kotiolot.''

Samantien hyökätään arvostelemaan vanhempia ja heidän kasvatustaan. Miksi?
Lapsihan ei koskaan voikkaan jättää sovittuja ohjeita noudattamatta tai tehdä typeryyksiä kaveriporukan innoittamana. En sitä sano ettei lapsen huono käytös voisi koskaan johtua vanhempien välinpitämättömyydestä, mutta musta on todella ikävää, että siihen takerrutaan aina ensimmäisenä ilman mitään faktoja.

Lapset, kuten myös me muut ihmiset olemme kaikki erilaisia. Toiset uskoo kerrasta, toiset vaatii toistoa, toistoa ja toistoa, joillekkin säännöt eivät mene koskaan perille. Joillain niitä ei ole ollenkaan.

Me käydään täällä lasten kanssa päivittäin keskusteluja siitä saako muita lyödä, saako tavaroita ottaa käsistä tai saako toisille puhua rumasti. Ja näitä asioita käydään läpi päivittäin siksi, kun niitä ikäväkyllä tapahtuu joka ikinen päivä. Lapset tietävät, että niin ei saa tehdä, mutta silti niin tapahtuu. Miksi?
Se voi olla uhmaa, huomionhakua, nälkää tai väsymystä. Mitä tahansa.
Se, että mun lapsi saattaa lyödä toista ei tee musta vastuutonta ja huonoa vanhempaa. Se miten itse reagoin tilanteeseen määrittelee sen.

Mä koen vahvasti, että mulla on ollut hyvä lapsuus ja nuoruus. Mulla on ollut ne kliseiset rajat ja rakkautta. Kotona oli aina hyvä olla. Hyvästä kasvatuksesta huolimatta tuli tehtyä typeryyksiä, jopa aika paljonkin.
Olen maalannut ala-asteella marjoilla valkoisiin aitoihin kirosanoja, olen änkenyt marjoja naapureiden ovien avaimenreikiin, varastanut rapusta mummon rollaattorin kaverin kanssa (joka me luojan kiitos palautettiin), varastanut kaupasta, juonut ja polttanut reippaasti ennen täysi-ikäisyyttä, valehdellut olinpaikkani vanhemmille, ajanut mopolla ilman korttia, lintsannut, luntannut ja mitähän vielä.

En mielestäni ole ollut mikään aivan kamala kapinoimaan, mutta ihan tarpeeksi. Näistä kaikista asioista pahin pelkoni oli, että jäisin vanhemmilleni kiinni. Ei siksi, että pelkäsin mulle käyvän jotain, vaan siksi etten halunnut tuottaa heille pettymystä. En koskaan halunnut loukata tai satuttaa heitä millään tapaa. Silti jostain todella maagisesta syystä tuli tehtyä idioottimaisia juttuja, vaikka todellakin tiesin mitä mieltä omat vanhemmat siitä olisi.

Minä, kuten varmasti moni muukin vanhempi toivoo, että mikäli oma lapsi toimii typerästi niin se toiminta pyrittäisiin estämään ja siitä tulisi itselle tieto. Ei somea, ei haukkumista, ei arvostelua. Kiitos.