Blogin tulevaisuus

Oon miettinyt aika paljon tämän blogin tulevaisuutta ja sitä mitä siitä haluan. Valehtelisin jos sanoisin, että kirjoitan tätä vain omaksi ilokseni. Tiedän, että monet sukulaiset ja tutut seuraavat blogin kautta meidän arkea ja kuulumisia, mutta seuraako kukaan muu? Sillä on oikeasti vaikutus teksteihin ja niiden sisältöön. On oikeasti todella mahtava huomata, että jopa aivan tuiki tuntemattomat ovat kiinnostuneet meidän arjesta ja tykkäävät seurata mun höpinöitä. Se antaa juuri sitä intohimoa ja potkua siihen kirjoittamiseen. Mutta toisaalta taas tulee tunne, että mikään ei riitä. Koko ajan sitä vain yrittää keksiä parempaa tekstiä ja parempia juttuja, ja ehkä jopa kerätä enemmän niitä kiinnostuneita. Sitten se intohimo sanoo heipat ja lopahtaa, sillä yritystä on aivan liikaa, mutta siltikään se ei tuota mitään tulosta.

Juuri näin se ei saisi mennä. Ei pitäisi mennä muiden ehdoilla ja pyrkiä vain miellyttämään muita. Pitäisi muistaa pysyä siinä omassa jutussaan ja muistaa se kirjoittamisen ilo, eikä kirjoittaa vain koska on pakko. Kyllä ne kiinnostuneet pysyvät mukana, vaikka välillä tulisikin tylsempää settiä näpyteltyä. Ne tykkää jotka tykkää, kaikki ei.

Blogin tulevaisuus. Siitä en vielä osaa sanoa mitään, mutta nyt aion todella yrittää vain nauttia kirjoittamisesta ja lopettaa sen väkisin paremmaksi pyrkimisen. Hiljalleen hyvä tulee.

Pikaiset kuulumiset vielä. Tännekkin on tullut kunnolla lunta ja jäätävät pakkaset, hyrr! Siitä huolimatta jotenkin kummasti mä oon saanut itteni lasten kassa pihalle. Jade tykkää kun on ''paajon unta!'' Toinen on vaan niin raukka kun on pakattuna miljoonaan vaatekerrokseen, jotta taipuu yhtä hyvin kuin kanki Kaikkonen. Tänäänkin ulkona meni heemot kun typerä lapio ei pysynyt kädessä äidin tyhmien tuplahanska viritelmien vuoksi. Tyhmää oli myös kun ei saanut keinua viittä sataa vuotta putkeen keinussa, ettei pyllyyn tulisi kylmä. Niin kovin kurja elämä meidän 2-vuotiaalla. Tässä muutama päivä sitten Jade yhtäkkiä piirrusti ihmisen! Tähän asti on paperilla ollut vain ympyröitä ja epämääräisiä suttuja, joten tuli kyllä isona yllätyksenä! Yhtäkkiä sitä vaan havahtuu kuinka iso tyttö tuo jo onkaan! Pukee täysin itse, syö itse, puhuu tosi hyvin lauseita ja tuo ketale osaa jopa jo huijatakkin. Ja nyt kun palattiin taas siihen ''mihin se aika on mennyt'' -ajatukseen, niin meidän perheen pienin on pian jo 4kk! Ensi viikon torstaina meillä onkin Kaspianin neuvola. Kovasti stressasin Kaspianin kasvua kun sillon flunssan vuoksi painoa oli tullut viikossa vain 50g, mutta nyt sitä on kertynyt kahdessa viikossa jo 700g, joten ei taidakkaan olla mitään hätää. Kotipuntarin mukaan tuo pullaposki painaisi 6,5kg. On se tissimaito vaan aikamoista superfoodia! Siitä puheen ollen, nyt herra tissihurmuri ölisee siihen malliin, että utare suuhun ja unille. Joten palaillaan!