Kun perheessä oli vielä vain se yksi lapsi, usein tuli mietittyä, että miten sitä pystyy riittämään kahdelle? Miten ihmeessä yksi ihminen pystyisi jakautumaan kahdeksi, jotta molemmat saisivat yhtä paljon huomiota?
Helpoiten homma sujuu kun keksii jotain yhteistä tekemistä jossa molemmat lapset ovat mukana. Siinä samalla on helppo ottaa molemmat huomioon. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tuo toimi meillä hyvin ennen kuin mustasukkaisuus tuli esiin. Pystyin imettämään Kaspiania ja samalla väritellä Jaden kanssa kuvia. Tai Kaspianin ollessa vauva oli helppoa laskea tämä vain lattialle viereen köllöttelemään samalla kun puuhasi Jaden kanssa dubloilla.
Nyt homma on ihan eri kun tyyppi liikkuu ja haluaisi todenteolla osallistua leikkeihin myös. Ikäeroa näillä on kuitenkin sen verran, että näkemys siitä miten leikitään eroaa aika paljon. Ei 1-vuotias osaa vielä leikkiä kuten 3-vuotias ja eihän Jade sitä ymmärrä. Sitten suututaan kun Kaspian ei tee niinkuin Jade haluaisi leikissä tehtävän. Tällä hetkellä juttu on se, että Jade ei huoli Kaspiania mukaan ollenkaan, vaan vaatii kaiken huomion itselleen.
Helpoiten homma sujuu kun keksii jotain yhteistä tekemistä jossa molemmat lapset ovat mukana. Siinä samalla on helppo ottaa molemmat huomioon. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tuo toimi meillä hyvin ennen kuin mustasukkaisuus tuli esiin. Pystyin imettämään Kaspiania ja samalla väritellä Jaden kanssa kuvia. Tai Kaspianin ollessa vauva oli helppoa laskea tämä vain lattialle viereen köllöttelemään samalla kun puuhasi Jaden kanssa dubloilla.
Nyt homma on ihan eri kun tyyppi liikkuu ja haluaisi todenteolla osallistua leikkeihin myös. Ikäeroa näillä on kuitenkin sen verran, että näkemys siitä miten leikitään eroaa aika paljon. Ei 1-vuotias osaa vielä leikkiä kuten 3-vuotias ja eihän Jade sitä ymmärrä. Sitten suututaan kun Kaspian ei tee niinkuin Jade haluaisi leikissä tehtävän. Tällä hetkellä juttu on se, että Jade ei huoli Kaspiania mukaan ollenkaan, vaan vaatii kaiken huomion itselleen.
Kieltämättä on ollut todella riittämätön olo. Miten ihmeessä voi jakaa huomiota molemmille samanaikaisesti, kun mikään yhteinen tekeminen ei vain onnistu? Usein kun molemmat tuppaa hakemaan sitä huomiota vielä samaan aikaan. Vaikka kuinka yritän ottaa molempia mukaan niin aina se menee siihen, että joko Kaspianin täytyisi mennä pois tai sitten Jade lähtee itse pois. Tietysti talosta onneksi löytyy myös isi joka sitten puuhailee toisen kanssa ja minä toisen, mutta kuten jokainen meistä varmasti tietää, on päiviä kun ainoa kelpaava ihminen on äiti.
Sitä vain niin kovasti haluaisi olla mahdollisimman hyvä ja tasa-arvoinen äiti molemmille, mutta tuo meidän prinsessa tekee tehtävästä aika haastavan. Esimerkkinä tilanne jossa Kaspian on mun sylissä ja Jade haluaa myös syliin. Olisin ottamassa, mutta eihän se käy vaan Kaspianin täytyisi mennä pois. Yritän selittää, että molemmat mahtuu kyllä samaaan aikaan, mutta ei. Siinä vaiheessa homma on se, että Jade ei pääse sitten syliin ollenkaan. Reiluako? - ei, mutta mitä muutakaan tuossa voi tehdä. Eri asia tietenkin silloin jos Kaspian suostuu hyvillä mielin lähtemään sylistä, niin tottakai sitten Jade pääsee. Mutta jos molemmat vaativat syliä samaan aikaan, mutta toinen ei suostu yhteiseen syliin, niin sitten jää kyllä omasta valinnastaan johtuen ilman. Ja se jos mikä tekee niin huonon ja riittämättömän olon. Sentään se helpottaa, että tiedän kuitenkin kaikkeni yrittäväni. Aina kuitenkaan kaikki ei ole itsestä kiinni.
Onneksi kuitenkin Kaspianin päikkäriaikaan on hyvä sauma tehdä tyttöjen kesken jotain mukavaa. Usein tehdään ruokaa yhdessä, leivotaan tai katsellaan sylikkäin leffaa. Ja onneksi Kaspiankin on tissittelyn poisjäännin myötä itsenäistynyt sen verran, että viihtyy jo ihan hyvin ilman mua. Tällöin on myös edes pieni hetki laatuaikaan isomman kanssa.
Jos tuntuu ettei ole tarpeeksi hyvä ja riittävä kahdelle, niin millaiseen vuoristorataan joudun kolmen kanssa? Ehkä maalailen vain turhaan piruja seinälle. Voihan se olla, että tilanne vauvan myötä muuttuu ja nuo kaksi löytäisivätkin yhteisen sävelen, kun Kaspian ei enään olekkaan se huomiossa paistatteleva pieni vauva. Mutta joutuuko sitten uusin tulokas kahden riiviön mustasukkaisuuden keskelle?
Onneksi kuitenkin Kaspianin päikkäriaikaan on hyvä sauma tehdä tyttöjen kesken jotain mukavaa. Usein tehdään ruokaa yhdessä, leivotaan tai katsellaan sylikkäin leffaa. Ja onneksi Kaspiankin on tissittelyn poisjäännin myötä itsenäistynyt sen verran, että viihtyy jo ihan hyvin ilman mua. Tällöin on myös edes pieni hetki laatuaikaan isomman kanssa.
Jos tuntuu ettei ole tarpeeksi hyvä ja riittävä kahdelle, niin millaiseen vuoristorataan joudun kolmen kanssa? Ehkä maalailen vain turhaan piruja seinälle. Voihan se olla, että tilanne vauvan myötä muuttuu ja nuo kaksi löytäisivätkin yhteisen sävelen, kun Kaspian ei enään olekkaan se huomiossa paistatteleva pieni vauva. Mutta joutuuko sitten uusin tulokas kahden riiviön mustasukkaisuuden keskelle?
Onneksi aika kuitenkin kuluu ja lapset kasvavat sekä oppivat sen myötä. Eiköhän tämä järjetön mustasukkaisuuskin siis lopu ajallaan lasten kasvaessa.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!