Aspergeriin viittaavia piirteitä

-Näin totesi lastenneurologi. 

Eilen meillä oli pitkään odotettu käynti lasten neurolla Kaspianin kanssa. 
Aluksi käytiin läpi lähinnä asioita mitä oon puhunut lastenpsykiatrin kanssa ja mitä hän on kirjannut lähetteeseen. 
Eniten esille nousi Kaspianin eristyneisyys muista lapsista, vaikea saada kunnon kontaktia, viihtyy yksin ja tuntuu elävän ihan omassa kuplassaan. Myös Kaspianin impulsiivisuus, pahat raivarit ja vaikeudet omien sekä muiden tunteiden ymmärtämisessä oli puheena. 

Esimerkiksi suuttuessaan ei Kaspianilla ole minkäänlaista suodatinta puheissa tai hänen toiminnassa. Ihan kuka tahansa saattaa saada näissä tilanteissa köniinsä, eikä sen jälkeenkään Kaspian ymmärrä tehneensä väärin. Ei hän ymmärrä, että toista sattuu vaikka toinen itkisi lyönnin johdosta. Kädestä myös lentää kaikki tavarat kohti raivon vallassa. 
Koska Kaspian toimii sen valtavan raivon tunteen vallassa, ei hän myöskään ehdi ajattelemaan onko kyseessä tuttu aikuinen, tuntematon ihminen tai jopa vauva johon saattaa kohdistaa ikävän toimintansa. 

Tiedän, että lähes 4-vuotias on vielä pieni, mutta Kaspian on selkeästi sekä sosiaalisessa, että motorisessa kehityksessä hieman jäljessä.
Mainitsinkin lääkärille, että Kaspian ja Noel menisivät täysin kaksosista, sillä heidän kehitys on oikeastaan täysin samalla tasolla. Noel täyttää kuitenkin vasta jouluna kolme. 


Syksyllä päiväkotiin. 

Päiväkodin aloitus oli ehkä yksi isoimmista syistä jonka vuoksi me saimme näin pikaisen ajan neurolle. 
On helpompaa henkilökunnalle kun tietävät taustat ja tarvittaessa myös Kaspian saa enemmän tukea ja apua pk:ssa. 
Hyvin mahdollisesti Kaspian saattaa tarvita päiväkotiin oman ohjaajan. 


Jatkosuunnitelma. 

Jatkoon suunniteltiin lähinnä seurantaa. 
Sovittiin, että loka-marraskuussa sairaanhoitaja menisi päiväkotiin seuraamaan Kaspiania. Luultavasti myös erityislastentarhanope on enemmän läsnä.
Lääkäri totesi, että viimeistään alkuvuodesta 2020 voisimme saada mahdollisen diagnoosin. 

Nyt siis vain seuraillaan ja katsotaan miten elämä päiväkodissa lähtee sujumaan. 

2 kommenttia

  1. Todella hienoa, että näinkin pienen lapsen tilanne on otettu tosissaan. Joskus kuulee, että vasta kouluiässä on suostuttu tutkimaan. Ei meidän (tuolloin) 5v Alex olisi mihinkään tutkimuksiin päässyt ellen olisi sitä itse toivonut. Zemppiä! <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kun laitoit kuulumisia. Diagnoosi on varmaan teidän perheelle helpotus ja tuo apua arkeen. Erityislapsi vaatii voimia, joten jaksamista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!