Neljän seinän sisällä



Heippa!
Täällä ollaan taas vaihteeksi vietetty viime päivät kotona nyhjöttäen, lauantaita lukuun ottamatta.
Kaspianille nousi aivan yhtäkkiä kuume keskiviikko-torstain välisenä yönä. Ei vuotavaa nenää, ei kröhää tai yskää. Vain se hemmetin kuume. Se kesti koko torstain, perjantaina ei mitään ja taas lauantaina kesken kyläilyn lämpö nousi. Tänään on onneksi ollut taas kuumeeton päivä, mutta hurraan vasta jos myös huomenna lämpöilyt pysyvät poissa. Voisi ainakin ajatella, että tämmönen kuumeilu viittaisi hampaisiin, kun ei muutakaan oiretta ole. Ehkä se oli / on sitten vain sitä, mutta toivottavasti se oli siinä, sillä ei kiitos enempää kotipäiviä.


Ensi viikolla ei kyllä ole ollenkaan varaa sairastella, sillä menoja riittää. Mun vauva, tämä hieman isompi, Jade nimittäin pääsi kerhoon! Huomenna aamusta olisi kerhoon tutustuminen ja itse kerho alkaa perjantaina. Niin onnellinen tytön ja vähän meidän kaikkienkin puolesta. Jade saa viettää enemmän aikaa ikäistensä seurassa, eikä varmasti ohjattu toiminta ole hälle pahitteeksi. Kaspian the äitiin takertuja saa kaksi kertaa viikossa mut neljäksi tunniksi kokonaan itselleen.
Ainoa pieni asia mikä ärsyttää on sinne kerhoon kulkeminen. Kerho alkaa 08.30 ja matkaa on 3km. Lapset täytyy siis kiskoa sängyistä ylös väkisten, ehtiä syöttää ja puettaa ja mikäli ilma sallii niin kävellen kuljetaan. Jos taas taivas päättää revetä ja lehmiä sataa taivaalta, niin vaihtoehtona toimii julkiset ja siinä taas kirpasee se hinta. Tälläisinä hetkinä sitä varmasti osaisi olla kiitollinen siitä autosta. Mutta oma asenne ratkaisee, en aio tehdä tästä sen suurempaa ongelmaa kuin se onkaan. :) Innolla odotetaan ensimmäistä kerhopäivää ja vähän meinaa jo jännittää.

Tiistaina onkin sitten ihan hirrrveä kauhujen päivä. Meikäläisen hammaslääkäri! Jaiks! Mä en tiedä mikä mulla on vinksahtanut, mutta tästä jäätävästä pelosta huolimatta mä oikeasti ehkä jopa odotan sitä. Jaden raskausaikana jäin niin kamalaan limsakoukkuun ja sitä on jatkunut siitä melkeimpä tähän päivään asti. Voin sanoa, että mun hampaat on aivan hirveässä kunnossa. Häpeän niitä. On reikiä vaikka muille jakaa ja valkoinen on ihan vieras käsitys niiden väristä. Nyt mulla on vihdoin mahdollisuus saada niistä edes vähän siedettävät! Sitä mä odotan, en sitä porausta tai niitä miljoonaa värkkiä melkein kurkussa asti. Ei näistä koskaan hienoja tule, mutta edes vähän parempi on aina parempi kuin nykytilanne. Saapi nähdä miten akan käy!


Ei kommentteja

Kiitos kommentista!