Meillä ei trullitella

Ensinnäkin, HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Suurimmasta osasta poiketen täällä pohjanmaalla lapset kulkevat trulleina lankalauantaina.

Viime pääsiäisenä me käytiin lasten kanssa (Lue: Jaden, Kaspian nukkui autossa.) virpomassa sukulaisten luona.
Tänä vuonna me ei virvota ollenkaan.

Mutta miksi ei?

Suurin syy siihen on minä. En ole tänä vuonna jaksanut ollenkaan innostua pääsiäisestä ja jotenkin sen tulo oikeasti yllätti mut. Vasta tällä viikolla havahduin siihen, että ei hemmetti sehän on aivan muutaman päivän päästä! Ei tipuja ikkunalaudoilla, ei pääsiäisruohoa tai mitään. Vaikka kuitenkin lopulta havahduin asiaan, niin en kokenut tarpeelliseksi enää alkaa häsläämään niiden kanssa. Fiilis koko pääsiäis hömppään on ollut ihan hukassa. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että lunta on maassa edelleen monen monta metriä ja sää muistuttaa enemmän joulua kuin pääsiäistä.

Muistan kuinka mua jo pienenä ahdisti kiertää tuntemattomien ovilla oksien kanssa. Tykkäsin kyllä pääsiäisestä ja trullitella, mutta luultavasti vain koska herkut. Herkkubeba jo pienestä pitäen.
Aina kuitenkin tuli jotenkin vaivaantunut olo. Mä olen muutenkin ihmisenä sellainen, että en halua vaivata muita mun omilla asioilla.

Toisten ovilla kiertäminen karkkien perässä oli musta siis aika epämiellyttävää, mutta mitäpä sitä ei herkkujen vuoksi tekisi. Onneksi kuitenkin mulla oli aina joku kaveri mukana. Yksin en olisi kyllä uskaltanut mennä muiden kuin tuttujen ovelle.

En tietenkään aio kieltää omilta lapsilta trullittelua! Paitsi, no tänä vuonna se jää nyt välistä.

Ehkä itsekäs veto, ehkä ei. Tiedän, että tämä haastava ja joskus kovin ärsyttävä arki on kuitenkin meidän lasten lapsuus. Sitä he elävät, heidän lapsuuttaan ja me meidän arkea.
Koen asian kuitenkin niin, että Jadekin on vielä niin pieni, että ei osaa koko asiaa vielä kaivata. En siis usko, että hän kantaisi kaunaa kymmenen vuoden päästä siitä etten vienyt häntä 4-vuotiaana trullikierrokselle. Pojat ovat vielä pienempiä, joten he eivät varsinkaan ymmärrä vielä asian päälle. Oltaisiin varmasti tänäkin vuonna kierretty sukulaisia, jos vain olisin älynnyt valmistautua päivään aiemmin.

Kuten omassa lapsuudessa, mun äiti piilotti mulle aina suklaamunia pitkin meidän kotia. Oli mahtavaa kun sai heti aamusta alkaa metsästämään niitä. Tätä perinnettä jatkan myös omien lasten kanssa. Huomenna lasten päivä alkaa siis munien etsinnällä! Päivällä suunnataan mun vanhempien ruokapöydän ääreen ja varmasti myös mummolasta löytyy lapsille lisää pääsiäisherkkuja.

Vaikka meillä ei tänä vuonna trullitella, niin uskon, että lapsilla tulee varmasti olemaan erittäin hauska ja suklaan täyteinen pääsiäinen!

Miten teillä vietettiin pääsiäistä tänä vuonna?