Meidän perjantai kuvina

Torstai-iltana sängyssä pyöriessä mulle tuli vain yhtäkkiä mieleen, että olisi tosi kiva toteuttaa taas ''meidän päivä'' -teemainen postaus. Ja nyt mä aion sen toteuttaa. Ajatuksena tosi helppo juttu, ihan peace of cake. Toteutus paljastui kuitenkin aika haastavaksi. Heti aamusta yritin sinkoilla kamera kädessä paikasta toiseen lasten perässä. Lasten, joiden mielestä oli super hauskaa juosta heti sillä sekunnilla karkuun kun olin räpsäsemässä kuvaa. Sen sijaan, että kaikissa kuvissa lapsilla näyttäisi olevan 3 päätä ja 5 jalkaa, onnistuin kuin onnistuinkin saamaan edes muutaman tänne sopivan kuvan! Ja sehän nimen omaan on tämän postauksen päätarkoitus - meidän päivä kuvina.

Klo. 08.00

Päivä alkaa. Avaan silmät ja vastapäätä kurkkii Noel naureskellen (Instagramin tarinoista näät myös pätkän tästä). Ei, nää aamut ei tosiaan ole mun juttuni ollenkaan. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla kuinka lujaa olisi tehnyt mieli painaa pää vain takaisin tyynyyn ja vetää peitto korviin. Voin kertoa, että se on nykyään vain yksi kaukaisimmista haaveista.
Ei muutakuin sängystä ylös, vaatteet päälle ja lasten kanssa alakertaan. Meillä syödään aamupala yleensä aivan heti herättyä. Tuntuu, että nuo lapset meinaavat yön aikana nääntyä nälkään, kun aina aamusin suorastaan kiljuvat aamupalaa ja roikkuvat jääkaapissa kynsin ja hampain.
Tänä aamuna toiveena oli saada banaania ja jogurttia - ja sillä sitten mentiin.

Klo. ~ 09.00

Aamupalat vihdoin syötynä. Jade suuntaa olohuoneeseen katselemaan piirrettyjä ja pojat seuraavat perässä touhaamaan omiaan. Syömisen jäljiltä keittiössä vallitsee jälleen se jokapäiväinen tuttu näky - ystväväni kaaos ja sotku. Kun keittiö on kasassa siirrän ahterini hetkeksi sohvalle. Lapset leikkii, joten mulla on mahdollisesti muutama minuutti ''omaa aikaa'' puhelimen kanssa. Kaikki hyöty irti jos lapset viihtyvät edes hetken keskenään sovussa.

Klo. ~ 10.00

Alan pikkuhiljaa valmistelemaan lapsia ajatukseen, että pian täytyisi pukea päälle ja lähdetään ulos. Ensin kuitenkin raivataan olohuone leluista siistiksi. Tunnissa ehtii tulla yllättävän paljon sotkua! 

Reipas puolituntia ja päästiin aloittamaan äiti & toppavaatteet vs. lapset -taistelu. Ihan hyvin lopulta selvittiin, hermot meinasi räjähtää vain muutaman kerran. Yksi hyvä syy lisää vihata talvea ja olla kesän puolella.

Klo. 11.00

Vihdoin ulkona! Luojalle kiitos, että meidän lähipuisto on aivan tuossa nurkan takana alle 100m päässä. Siitäkin huolimatta Kaspian ehtii kaatumaan matkalla yli kymmenen kertaa ja ylös nousemiseen meni vähintään pari minuuttia joka kerta. Ei varmaan oltaisi oltu ikinä perillä jos matka olisi yhtään tuon pidempi. Varsinkin nyt kun Kaspianilla on ''vain minä itse'' -vaihe. Ei varmastikkaan saa auttaa vaikka hyppäisi pää edellä lumihankeen ja jäisi jumiin.

Joo niinhän me tosiaan luulimme pääsevämme puistoon leikkimään. Puiston ympärillä oli kuitenkin semmoset vajaa metrin korkuiset lumivallit. Ei ainuttakaan mahdollisuutta päästä rattailla sinne. Tai no eipä siellä puistossa olisi niillä päässyt muutenkaan, kun lunta oli melkein polviin asti. Jade reippaana tyttönä kiipesi kinosten yli ja lähti hitaasti, mutta varmasti rämpimään puiston sisäiseen hankeen. Me tyydyttiin poikien kanssa jäämään siihen ulkopuolelle ihmettelemään.
Hermothan siinä sitten aika pian kaikilla meni. Kaspian halusi puistoon ja kiljuu kun ei pääse kinoksen yli - ja sitten kun pääsi, niin alkoi huuto kun ei päässyt siellä hangessa liikkumaan. Noel taisi kirota lumen ja talvivarusteet alimpaan tiedätte kyllä mihin, sillä jalat menivät jatkuvasti solmuun ja naama osoitti maahan aina parin metrin välein.

Klo. 12.00

Vihdoin alkaa ulkoilu riittämään meille kaikille. Pikaisesti kolataan vielä kotipiha ja sitten siirrytään sisälle ruuanlaittopuuhiin. Tällä kertaa ruokana oli lasten yksi lemppareista - pekonikattila. Ei mikään fitness tai megaterveellinen safka, mutta meidän arjen pelastus aina silloin tällöin nopeudellaan ja helppoudellaan. Sen lisäksi se on myös oikeasti hyvää. Lapsillekkin uppoaa ihan aina!

Klo. ~13.00

Masut täytetty ruualla ja on poikien päikkäriaika. Noel sammui samantien sänkyynsä ja Kaspian touhasi vielä jonkin aikaa huoneessaan ennenkuin nukahti. Jadelle laitoin elokuvan pyörimään ja itse jämähdin jälleen sohvalle. Taas hetki omaa aikaa ja hiljaisuutta.

Klo. 15.20

Itsellä alkoi silmät lupsumaan ja ajattelin aivan hetkeksi ummistaa niitä, kun pojat kerran vielä nukkuivat. Ei varmasti mennyt minuuttiakaan kun alkoi kuulumaan Noelin inahtelua. Mulle käy aina näin! Enkä ymmärrä miksi en vain voi alkaa nukkumaan heti kun pojatkin menee päiväunille. Aina pitää säästellä viimeseen asti ja sitten se on 20sec mitä ehtii pitää silmiä kiinni.
Noelin herättyä samantien heräsi myös Kaspian, kuten aina. 

Klo. ~16.00

Niko tulee kotiin. Hänellä oli hurahtanut lähes koko päivä järkkärikortin uusimisessa.
Jade halusi tehdä kaikille välipalaa ja niinpä neiti alkoi itse väsäämään leipiä.
Nikon tultua kotiin mä aloin tekemään lähtöä kauppaan ja mulla oli noudettavana vielä muutama kirppisostos.

Klo. ~19.00

Minäkin vihdoin kotiudun. Pari tuntia vierähti ihan hujauksessa ja vahingossa saatoin eksyä kaupoille metsästämään Jadelle sukkahousuja. Jadella on joku ihmeen sukkahousuvaihe nyt menossa ja raukka ei omista kuin yhdet sopivat sukkahousut. No nyt sai parit lisää.
Tässä vaiheessa iltaa meillä olivat lapseet juuri syöneet iltapalan ja Niko oli laittamassa heitä nukkumaan. Kuvia ei siis illalta enää ole mun katoamisen vuoksi. :D

Klo. 01.27

Sen verran on kello nyt ja päiväkin on jo lauantain puolella. Eiköhän nyt oo munkin aika painua sinne lämpösen peiton alle untenmaille, että jaksaa huomenna nousta taas uuteen päivään.

Tässä meidän perjantai päivä, nyt hyvät yöt!

-Julia || Kolmen lapsen kaaos