Viikonloppu pääkaupunkiseudulla

Heippa!

Pitkästä aikaa meillä oli hieman normaalia erikoisempi viikonloppu. Perjantaina hypättiin Noelin kanssa junaan ja reissattiin Vantaalle Noelin kummitädin perheen tykö. Junamatka meni aika leppoisasti osittain leikkivaunussa leikkien ja jossain kohti matkaa Noel jopa nukkui tunnin verran.
Perille päästyä meitä vastassa oli Noelin kummitäti, sekä oma kummityttöni.<3 Viime näkemästä olikin kulunut jo kolmisen kuukautta aikaa.

Junasta ulos astuessa oikeasti yllätyin siitä ettei siellä ollut laisinkaan lunta! Täällä Vaasassa nimittäin lunta on kasoittain. Toisaalta plussaa lumettomuudesta, sillä näillä rattailla ei pahemmin hangessa rullata eteenpäin. Ei ainakaan ilman hikeä ja kyyneliä.

Lauantaina suunnattiin heti aamusta Helsinkiin ja kuten aina, oli meidän pakko mennä Espresso Houseen aamupalalle. Kinkku-juustoleipä ja valkosuklaakaakao kermavaahdolla on ihan parhautta siellä! Maittavan aamupalan jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja ja päästiin Melissan kanssa ensimmäistä kertaa käymään Mini Rodinin omassa liikkeessä. Siellä oli paljon tuotteita puoleen hintaan ja mukaan tarttuikin ihana lepakkokuosinen jumpsuit Noelille. Se olikin ainut ostos mitä koko reissulta tuli ostettua, herkkuja ja muita ruokia lukuun ottamatta.

Lauantai-iltana Melissa sai yhtäkkiä extempore idean. Niinpä lasten nukkumaan mentyä me lähdettiin Melissan kanssa Tikkurilaan kurkkaamaan vähän yöelämää. Kiitos Terolle kun jäi vahtimaan nukkuvia pieniä.
Ilta kuitenin jäi aika lyhyeksi, sillä Vanessa heräsi lähes heti lähdettyämme ja kaipasi äitiään. Mutta kyllä siinä tunnissa ihan mukavat oltavat ja kivan irtioton arjesta sai aikaan. Jospa joskus sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Jos jotain hyvää, niin eipähän ainakaan tarvinnut aamulla potea jyskyttävää päänsärkyä.

Sunnuntai olikin sitten vähän inhampi päivä. Kirjaimellisesti. Melissan vanhempi tytär sairastui aamupäivällä vatsatautiin. Näin foobikkona tilanne oli aika karsea. Nyt vain sormet ristissä toivoa, että jollain ihmeen keinolla minä ja Noel säästyttäisiin tartunnalta. Se on kyllä aika epätodennäköistä ottaen huomioon sen ettei Noel vielä täysin kävele, vaan konttaa sekä syö kaiken mitä vaan löytää. Mutta katsotaan, toivotaan ja eletään tunti kerrallaan.

Myös meidän junamatka kotiin oli aika karsea. Kuljettiin Pendolinolla, jossa ei sitä leikkivaunua ole. Niinpä ensimmäiset kolme tuntia me käveltiin Noelin kanssa pitkin vaunua, välillä pysähtyen napostelemaan suolakeksejä ja naksuja. Viimeiset puolituntia yritin nukuttaa yliväsynyttä ja täyttäpäätä karjuvaa taaperoa. Eipä onnistunut ja huuto jatkui vielä ulkona junasta päästyämmekin. Pahoitteluni kanssamatkustajille.
Onneksi Noel nukahti lopulta autoon sen hirmuhuudon päätteeksi.

Pääosin siis huippu viikonloppu takana muutamia pikkuseikkoja lukuun ottamatta. Maalis-huhtikuussa sitten taas uudestaan.
Nyt vain todellakin toivoa, että ei tuotu kotiin vatsapöpöä tuliaisiksi.