Vaikka mä oonkin talvea ja sen kylmyyttä vastaan, niin silti aina se lumen tulo piristää ihan hurjasti. Kai se on se lumesta tuleva valo mikä niin sitten piristää. Kun harmaa ympäristö muuttuu kirkkaan valkeaksi, niin samalla se oma mieli ja olokin jotenkin valaistuu.
Myönnän, että siitä on taas varmaan ikuisuus kun olen jaksanut lähteä lasten kanssa heti aamusta ulos. Koska syksy, kylmä, synkkyys ja hyiyök olisipa jo kesä. Tänään kuitenkin oltiin täydessä varustuksessa käppäilemässä kohti leikkipuistoa jo kello yhdeksältä aamulla! Täytyyhän tästä kirkkaasta olotilasta nauttia vielä kun kerkeää, sillä huomenna on taas mustaa ja kylmää. Suomen talvet kun tiedetään.
Noelkin pääsi ensikosketukseen lumen kanssa, mutta en oikein ole varma tyypin mielipiteestä. Aluksi oli hurjan hauskaa ja jännää, mutta nopeasti hermot petti kun ei päässytkään kunnolla liikkumaan ja lumihanki änkesi naamalle. Ehkä sitten ensi vuoden puolella Noelkin voi nauttia ulkoilusta enemmän, kun silloin luultavasti jo kävelee.
ihanaa kun lapset nauttii talvesta ja näinkin yksinkertainen juttu kuin lumi voi saada nämä pikkuhöppänät niin onnellisiksi!
Loppuun vielä muutama kuva, joita hangessa hyppien räpsin jäisillä sormilla.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!