Viime viikonloppuna pakkasin puoli omaisuutta mukaan ja suunnattiin Noelin kanssa kohti Vaasan juna-asemaa. Taas kerran päästiin starttaamaan kolmen ja puolentunnin junamatka kohti Vantaata. Tämä oli nyt meidän kolmas reissu junalla kaksin. Pääkaupunkiseudulle on tullut matkustettua nyt aika säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Siellä meitä on aina vastassa Noelin kummitäti perheineen, johon kuuluu myös oma ihana kummityttöni.
Ennen näitä ''vakituisia'' vierailuita oli mulle junamatkat ja pääkaupunkiseutu ihan tuikituntematon juttu. Pitkät junamatkat ovat jo itsessään mun mielestä hieman ahistavia (kiitos ahdistuneisuushäiriö), mutta lisää extemporea niihin tuo se mukana matkustava pikkuihminen.
Junassa on tullut vietettyä nyt yhteensä 27,5 tuntia alle vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Ja kyllä, jotain niistä matkoista on opittu.
Ennen näitä ''vakituisia'' vierailuita oli mulle junamatkat ja pääkaupunkiseutu ihan tuikituntematon juttu. Pitkät junamatkat ovat jo itsessään mun mielestä hieman ahistavia (kiitos ahdistuneisuushäiriö), mutta lisää extemporea niihin tuo se mukana matkustava pikkuihminen.
Junassa on tullut vietettyä nyt yhteensä 27,5 tuntia alle vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Ja kyllä, jotain niistä matkoista on opittu.
Ensimmäinen reissu Vantaalle tehtiin Kaspianin kanssa heinäkuussa 2016. Kaspian oli tuolloin 9kk ikäinen. Noelin kanssa reissatessa on hänellä ollut ikää 1kk, 4kk ja 7kk.
Se on ainakin selvää, että kuukauden ikäisen ja vuoden ikäisen kanssa reissaaminen eroaa toisistaan huimasti.
Yksi tärkein juttu lapsen kanssa matkustaessa on mun mielestä ainakin se, että mistä vaunusta kannattaa se paikka ottaa.
Mulle itselle on tärkeintä aina ollut se, että saan pitää rattaat vieressä tai edes nähtävillä. Ensimmäisellä kerralla meillä oli paikka perhehytissä ja minä idiootti ängin myös ne vaunut sinne. Ei mulla ollut mitään tietoa mihin muuallekkaan olisin niitä voinut laittaa. Kerrottakoon vielä, että se perhehytti on semmonen pieni viiden penkin koppi, jossa on pienen pieni leikkinurkkaus.
Toisella kertaa paikat oli otettu normaalista vaunusta ja eihän niitä rattaita sinnekkään saanut mitenkään. Niinpä siis seisoin ensimmäiset puolitoistatuntia siinä väliaukossa rattaiden ja kassien kanssa. Lopulta ei auttanut kuin jättää ne rattaat siihen ja mennä sinne junavaunun toiseen päähän vauvan kanssa istumaan.
Sen jälkeen vihdoin opin, että mun on järkevin ottaa paikka invavaunusta, sillä siellä on paljon tilaa mihin saa vaunut sopivasti suoraan nenän eteen.
Se helpottaa paljon pienen kanssa matkustaessa, kun ei tarvitse jatkuvasti pitää sylissä. Kokemuksen äänellä voin myös sanoa, että luultavasti myös se lapsi kyllästyy aika pikaseen pelkässä sylissä istuskeluun.
Toinen tärkeä juttu on ne virikkeet.
Ihan sama mitä, kunhan on jotain. Meillä on usein ollut mukana maissinaksuja, hedelmäsmoothieita ja pari lelua. Ja tietenkin se tissi. Niillä ollaan täpärästi pärjätty ilman sen suurempia hermostumisia. Viimeksi tosin oltiin ihan katastrofin rajoilla.
Se on ainakin selvää, että kuukauden ikäisen ja vuoden ikäisen kanssa reissaaminen eroaa toisistaan huimasti.
Yksi tärkein juttu lapsen kanssa matkustaessa on mun mielestä ainakin se, että mistä vaunusta kannattaa se paikka ottaa.
Mulle itselle on tärkeintä aina ollut se, että saan pitää rattaat vieressä tai edes nähtävillä. Ensimmäisellä kerralla meillä oli paikka perhehytissä ja minä idiootti ängin myös ne vaunut sinne. Ei mulla ollut mitään tietoa mihin muuallekkaan olisin niitä voinut laittaa. Kerrottakoon vielä, että se perhehytti on semmonen pieni viiden penkin koppi, jossa on pienen pieni leikkinurkkaus.
Toisella kertaa paikat oli otettu normaalista vaunusta ja eihän niitä rattaita sinnekkään saanut mitenkään. Niinpä siis seisoin ensimmäiset puolitoistatuntia siinä väliaukossa rattaiden ja kassien kanssa. Lopulta ei auttanut kuin jättää ne rattaat siihen ja mennä sinne junavaunun toiseen päähän vauvan kanssa istumaan.
Sen jälkeen vihdoin opin, että mun on järkevin ottaa paikka invavaunusta, sillä siellä on paljon tilaa mihin saa vaunut sopivasti suoraan nenän eteen.
Se helpottaa paljon pienen kanssa matkustaessa, kun ei tarvitse jatkuvasti pitää sylissä. Kokemuksen äänellä voin myös sanoa, että luultavasti myös se lapsi kyllästyy aika pikaseen pelkässä sylissä istuskeluun.
Toinen tärkeä juttu on ne virikkeet.
Ihan sama mitä, kunhan on jotain. Meillä on usein ollut mukana maissinaksuja, hedelmäsmoothieita ja pari lelua. Ja tietenkin se tissi. Niillä ollaan täpärästi pärjätty ilman sen suurempia hermostumisia. Viimeksi tosin oltiin ihan katastrofin rajoilla.
Viime viikonlopun matka Noelin kanssa oli kyllä haastavin kaikista tähän mennessä. Noel oli todella turhautunut kun joutui olemaan vain sylissä tai rattaissa. Minä, lievästi bakteerikammoinen äiti en kuitenkaan halunnut laittaa ryömivää vauvaa likaiselle lattialle. Veikkaan, että tuskin kovin moni muukaan olisi laittanut. Vaunujen ja sylin väliä vaihdeltiin ahkeraan, välillä syötiin tissiä ja välillä sosetta. Hypyttelin ja höpöttelin pitääkseni pojan suupielet edes vähän vähemmän mutrulla. Ne meidän keittiön kaapissa olleet maissinaksut olisivat varmasti pelastaneet ainakin muutaman turhautumiskiukun, mutta joku tosiaan unohti pakata ne mukaan.
Olenkin jo etukäteen miettinyt seuraavaa reissua ja sitä, että onkohan meidän ensi kerralla lykättävä ahterimme leikkivaunun puolelle. En innostu ideasta. Kuitenkin Noelia, itseäni ja myös muita ajatellen ehkä kaikilla on kivempi junamatka kun lapsi viihtyy, eikä karju koko matkaa kurkku suorana.
Olenkin jo etukäteen miettinyt seuraavaa reissua ja sitä, että onkohan meidän ensi kerralla lykättävä ahterimme leikkivaunun puolelle. En innostu ideasta. Kuitenkin Noelia, itseäni ja myös muita ajatellen ehkä kaikilla on kivempi junamatka kun lapsi viihtyy, eikä karju koko matkaa kurkku suorana.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!