Yksin kolmen kanssa

Vihdoin.
Vain minä, kuppi lämmintä kahvia ja keksipaketti. Sopiva rako löytyi kerrankin myös kirjoittamiseen.
Reilu viikko menty kunnon sota-asenteella - ''jos selviän tästä päivästä, selviän mistä vaan.''
 Jep, kotona vain minä ja lapset. Tai pikemminkin minä vastaan lapset. Huomenna onneksi saadaan isi kotiin taas hetkeksi. Pakko sanoa, että on muuten aika rankkaa kolmen alle neljä vuotiaan kanssa. Kahdella on uhma ja yksi valvoo yöt.
Mutta mä olen selvinnyt! Enään tämä päivä ja huomisesta puolet.
Jaksaa jaksaa.

Onneksi täällä taistelutantereella on ollut myös taukoja. Hyvä sää on suosinut ja päivät ovat menneet kivasti ulkoillessa. Miljoona peukkua omalle takapihalle! Niin helppoa jos laiskottaa, eikä puistoilu nappaa. Lasten väliset tappelutkin tippuvat 50% kun ollaan ulkona.
 Eilen vietettiin Jaden kanssa laatuaikaa ja käytiin leffassa katsomassa itse ilkimys 3. Jaden ensimmäinen kerta elokuvissa ja sujui tosi hyvin. Hienosti jaksoi istua paikoillaan ja oli jopa hiljaa. Itseasiassa välillä sai oikein seurata ettei neiti nukahda siihen, kun ei missään vaiheessa päästänyt pihahdustakaan. Leffa oli myös hauska, suosittelen. :)  Iso kiitos mun vanhemmille jotka tämän mahdollisti kun tulivat meille vahtimaan poikia.♥ Samalla lupautuivat nappaamaan neidin tänään sinne yökylään. Astetta helpompi ilta siis tiedossa. Kaspian kun on nyt siirtynyt pinnasängystä junior sänkyyn, niin illat ovat olleet aikamoista hulabaloota. Päiväunille nukahtaa kyllä nätisti kun samassa huoneessa ei ole silloin leikkikaveria, mutta nämä illat.. Voi pee mä sanon. No ehkä tänään saan avata Netflixin jo ennen kello kymmentä.

Saako jo alkaa laskemaan tunteja nukkumaanmenoaikaan?

Ps. Ehdin mä ensimmäisen rivin kirjoittaa siinä kuuluisassa hiljaisuudessa kun vaunuista jo kurkkivatkin pienet pullavarpaat.