Perjantai 290814

Päivä lähti ihanasti käyntiin sillä, että mä pääsin kampaamotuoliin istumaan ja sanomaan heipat hirveille hiuksilleni. Red hair is back! Ja tämä on kuulemma sellanen väri, mikä ei sitten lähde pirullakaan päästä irti, hyvä niin.
Ennen parturi reissua mun hiuksethan olivat väriltään sekasikiö. Niissä oli ruskeeta, eri sävyissä. vaaleeta, laikuttain ympäri päätä ja latvat olivat ihan hirveessä kunnossa. Nyt sentään uskaltaa katsoa peiliinkin ilman kamalaa itseinhoa. Pakko sanoa että nyt en ensimmäistä kertaa moneenmoneen vuoteen löydä hiuksistani mitään vikaa! Love it!

Päivä alkoi mukavasti ja niin se jatkuikin.
Me suunnattiin Jaden kanssa Melissan luo katsomaan hänen pientä prinsessaa ja siellä olivat myös Sonja ja aivan ihanan suloinen Wiljam -poika!
Vauvakuume vain kasvaa kasvamistaan kun tuollaisia pieniä suloisuuksia pääsee katsomaan.
Pitkästä aikaa saatiin siis aikaseksi nämä kolmoistreffit, mistä on puhuttu jo monta kuukautta. Ihana tutustua muihin nuoriin mammoihin ja tollasiin pieniin ihanuuksiin!

Melissan luona hurahtikin taas huomaamatta monta tuntia. Sellaista se on kun kaksi papupataa pääsee vauhtiin, eli sitä juttua kyllä riittää;)

Tänään suunnitelmissa on lisää hemmottelua! ihanaa!
Jade menee mummulaan yöksi ja minä ja Niko nautimme toistemme seurasta hyvän ruuan ja leffan merkeissä!
Hauskaa viikonloppua kaikille!

ÄitiLapsi -ryhmä

Mikä se on ja mitä siellä tehdään?

Ihan omin sanoin: ÄitLapsi -ryhmä on sellainen jossa saa tutustua toisiin äiteihin ja heidän lapsiinsa. Sieltä saa ystäviä, neuvoja ja hyvää vertaistukea. Lapset saa leikkiä siellä keskenään ja heille on siellä paljon erilaisia virikkeitä. Välillä piirretään, leivotaan, askarrellaan, milloin siis mitäkin.
Näitä ryhmiähän on ympäri Suomea ja Vaasassakin taitaa olla peräti viisi erilaista ÄitiLapsi -ryhmää. Me kokoonnumme kerran viikossa, aina tiistaisin klo. 13-15.
Ryhmän kanssa tehdään myös hauskoja retkiä eri paikkoihin ja välillä jopa eri paikkakunnillekkin.

Tälläiseen ryhmään liittyminen on monille hankalaa ja se oikeasti vaatii uskallusta. Mä tulin tähän mun ryhmään serkkuni kautta, mutta uskon etten olisi uskaltanut, ellei siellä olisi ollut ennestään ketään tuttua.

                                        Miksi ryhmään meno tuntuu pelottavalta?
Mikä siinä sitten niin pelottaa? Ennakkoluulot.
Itse olin aivan varma, ettei mua huolita joukkoon ollenkaan ja istuisin siellä vain yksin ja kaikki puhuisivat musta pahaa:D Se miksi ajattelin noin johtui luultavasti mun iäsä ja siitä että olin se paheksuttava teiniäiti.
Mutta näin ei käynyt, vaan mut otettiin aivan todella hyvin mukaan porukkaan!

Jade oli vain 3 viikkoa vanha kun aloin käymään Taimitarhassa. Käyminen kuitenkin katkesi kun muutimme Laihialle, mutta nyt taas rupeamme käymään siellä ahkerasti.
Pakko sanoa, että meillä on kyllä niin ihana ja paras porukka siellä!



Nyt kaikki heittää ne ennakkoluulot pellolle ja lähtee tälläiseen ryhmään mukaan!

1-vuotis synttärit lähestyy: mitä lahjaksi?

Tänään Jadelle tuli ikää mittariin 11kk, eli tasan kuukausi siihen kun neiti täyttää yhden vuoden!
Näin pienelle on mun mielestä aika vaikeata keksiä lahjoja, sillä eivät he vielä itse osaa sanoa mitä haluavat. Mutta onneksi meillä äideillä on silmät päässä (välillä sitä toivoo, että ne olisivat myös selässä) ja pystymme seurata mistä murusemme tykkää. Tässä iässä kaikki nyt menee vielä aikalailla suuhun, mutta silti Jadella on omat mieltymyksensä tiettyihin leluihin.

Serkkuni luona Jade ihastui näihin muumeihin aivan totaalisesti! Näitä me halutaan myös kotiin.


Tälläistä ihanaa minni autoa olen aina ihaillut kun kaupassa käydään. Saa nähdä löytyykö se syyskuussa lahjapapereiden kätköistä.


Mitä kaikkea voi pyytää lahjaksi?
Tää kysymys on pyörinyt mun päässä nyt jonkun aikaa. En kehtaa pyytää Jadelle mitään kallista ja ei Jade muutenkaan oikeastaan tarvitse mitään. Vaatteet olisi toki yksi vaihtoehto..muttamutta mä olen aika tarkka Jaden vaatteista, eikä mulle kaikki kelpaa.hyimua! Helpointa on että saisin ne itse Jadelle ostaa, mutta mun mielestä se on väärin pyytää rahaa Jadelle synttärilahjaksi, jotka mä käyttäisin. Vai onko se teistä väärin?

Tulevaisuus?

Tulevaisuuden suunnitelmia.. vai mitkä suunnitelmat?

Kyllä jokainen varmasti miettii lähes päivittäin omaa tulevaisuuttaan, ainakin minä mietin.Suunnitelmat ehtivät muuttua monta kertaa vuosien aikana, sillä eihän kaikki mene aina niinkuin suunnittelee ja olisi elämä kyllä aika tylsääkin jos kaikki kävisi juuri niin kuin on ajatellut.

Muistan vieläkin yhden tilanteen kun juttelimme Nikon kanssa tulevaisuudesta ja mitä me siitä haluamme. 
Olimme olleet yhdessä vain muutaman kuukauden kun tulevaisuuden suunnitelmat tulivat puheeksi. Meillä oli lähes samat ajatukset siitä mitä haluamme.. Molemmat opiskelisivat itselleen ammatin, menisivät töihin ja n. 23-25-vuotiaina hankkisimme ensimmäisen lapsen. Lapsia halusimme 3, kaksi ensimmäistä pienellä ikäerolla ja toinen myöhemmin. Asuisimme isossa omakotitalossa ja meillä olisi koira.
..noh mitenkäs kaikki menikään?

Suunnitelmat ovat  hieman muuttuneet noista ajatuksista. Noh vähän pakostakin, tietenkin.Itse pyrin kyllä elämään päivä kerrallaan, mutta on se hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä elämältä oikeasti haluaa. Esimerkiksi jos en olisi tullut raskaaksi olisin mennyt täysin väärälle alalle! Sama kävi Nikolle. Hän meni autopuolelle, mutta ei aio tehdä sitä työkseen, sillä se ei häntä kiinnosta enään pätkääkään.
 Meille tuli ensimmäinen lapsi juuri oikeaan aikaan. Mä olen saanut aikaa miettiä, että mitä mä oikeasti haluan, nyt mä sen tiedän.

Lapset ja ammatti
Lapsia mä haluan 4. Lapsiluku ''kasvoi'' yhdellä, mutta muuten ajatus on pysynyt aikalailla samana. Ensimmäiset kaksi pienellä ikäerolla, vaikka enään ei kyllä kovin pientäikäeroa voi tulla. Ajatus on ollut, että se pieni ikäero voisi olla 1v-1.5v, mutta sekin nyt on jo mahdotonta. Tästä monet varmaan jo arvaavat, mitä meillä on tekeillä;)
Sitten kun meitä on neljä ja äitiyslomat on lusittu, on mun aika lähteä hommaamaan itelleni ammatti!
Mikä ammatiksi?Mä oon pienestä asti sanonut, että isona mä hoidan eläimiä ja niin aion nyt sitten tehdä!
Mä lähden opiskelemaan eläintenhoitoalaa. Tavoitteena auttaa kodittomia ja hylättyjä eläimiä. Ilman raskautta olisin täysin väärällä alalla, olisin lähihoitaja. Opiskeluje myötä jouduttaisiin muuttamaan pois Vaasasta, aika kauskin. Mutta luultavasti palaisin tänne takaisin töihin tai edes johonkin lähelle. Koska perhe ja suku ovat mulle kaikkikaikessa. Mä en pärjännyt edes Laihialla, niin saa nähdä miten käy kun asutaan monen sadan kilometrin päässä. Mutta mielummin teen työkseni sellaista mistä oikeasti pidän, kuin se että vääntäytyisin väkisin tahtomattani töihin vain koska on pakko.
Nyt takaisin niihin lapsiin
Opiskelujen jälkeen yrittäisin tottakai päästä töihin. Töissä olisin muutaman vuoden ja sitten lapsi number 3 saisi tulla! Entä lapsi numero neljä? Siihen en osaa vastata mitään.. joko hän on myöhäinen iltatähti tai sitten ei. Neljä lasta haluan, sen enempää siitä en osaa sanoa. Mutta onneksi on vielä piitkä aika miettiä sitäkin.

Tässä mun ajatukset tulevaisuudesta.Mutta tämä onkin vain ajatus, suunnitelmat ei aina mene niinkuin on ajatellut!