Arkea triplaäitinä


8.1.2017. - Se maaginen päivämäärä jonka lähestymistä aloimme odottaa ja ehkä hieman pelkäämäänkin toukokuun alussa. Tänään meillä olisi laskettu aika! Vauva on kuitenkin ollut täällä jo 16 päivää meidän ihailtavana. Saman verran päiviä on kertynyt mulle triplamutsina. Ja on se aika huikeeta  - ja tietysti myös hiukan väsyttävää, mutta kaikenkaikkiaan hyvin meillä on arki lähtenyt käyntiin.
Niko oli lomalla ensimmäisen viikon ja sitten palasi takaisin koulun pariin. Aika nopeasti siis sai totutella olemaan puolipäivää yksin kolmen lapsen kanssa. Mutta kuten sanoin, alku lähti ihmeen hyvin käyntiin. Huomenna tosin tulee ensimmäinen kunnon haaste vastaan, sillä Jaden kerho jatkuu nyt joululoman jälkeen. On siinä varmasti hommaa pakata kiireessä kolme muksua kasaan ja sitten rämpiä hangessa tuplien + kävelevän taaperon kanssa 3,5km. Kaikki peukut pystyyn meille, niitä tarvitaan.

Kolmen lapsen kanssa kyllä huomaa sen, että kaksi kättä ei riitä. Kaspian on nyt tippunut sohvalta useammin kuin koskaan aiemmin, sillä en vaan mitenkään oo ehtinyt vauva tissillä hyppäämään pelastamaan toista. On myös tullut huomattua, että ei se koti enään pysykkään niin tiptop kunnossa kuin aiemmin. Lapset vaatii vuoronperään jatkuvasti jotain ja joskus kaikki kolme jopa samaan aikaan ja jos ei, niin siinä vaiheessa se sohva houkuttelee huomattavasti enemmän kuin imurinvarsi. Mutta annettakoon se mulle anteeksi. Onneksi iltapäivisin on hyvä lykätä koko kööri Nikon armoille ja itse saa siivota aivan rauhassa. Tässä tilanteessa se tuntuu melkein ihan omalta vapaa-ajalta.

Lastenkin puolesta vauva on edelleen tervetullut perheeseen. Kaspiankin on alkanut huomata vauvan olemassa olon ja käykin usein paijaamassa hienosti ja joskus vähän vähemmän hienosti. Myös tuttia yritetään ahkerasti auttaa suuhun ja samalla sitä käytetään salaa vähän sielä omassakin mutrusuussa.



Vauva on itse rauhallisuus, mitä nyt masuvaivat pistävät volyymia välillä vähän hurjemmaksi. Poika on myös kova tissimies. Maitoa vaaditaan tunnin-kahden välein kellon ympäri. Viime yönä tehtiinkin ennätys ja pisin unipätkä oli 3h. Tiheästä syömisestä huolimatta yöt ovat kuitenkin aika iisejä. Vauva ei valvota, vaan nukahtaa heti syötyään tai useimmiten jopa nukkuu syödessään. Itse pystyn hyvin myös nukkua siinä samalla toisen lussuttaessa tissiä. Jossain vaiheessa havahdun, että ote on irronnut ja siirrän vauvan takaisin sivusänkyyn.
Poika viihtyy ihan hyvin omassa kehdossaan, mutta kuten varmasti kaikki vauvat, on hänkin aikamoinen sylikissa. Parhaat nokoset vedetään äitin tissien välissä tai isin masulla navat vastakkain.
Hereillä ollessaan N on todella tarkkaavainen. Tyyppi vain katselee ympärilleen niin tyytyväisenä ja ihmettelee ympärillä pyörivää maailmaa.

Neuvolasta käytiin täällä myös pojan ollessa 4vrk (äitiysneuvola) ja 11vrk (lastenneuvola). Neljän päivän iässä paino oli lähtenyt ihan kivasti nousuun. Kotiinlähtöpaino oli 3616g (syntpaino 3880g) ja neljän päivän iässä painoa oli 3675g. 11vrk iässä painoa oli jo 3850g, joten nyt ollaan varmasti jo heittämällä ohitettu syntymäpaino. Kovasti sai kehuja jäntevyydestään ja tarkkaavaisuudestaan.

 Keltaisuutta alkoi ilmetä myös 4 päivän iässä iltaa kohden. Vauva vain nukkui ja söi laiskasti. Soittelin viidentenä päivänä synnyttäneiden osastolle, mutta käskettiin vain seurailla ja mennä päivystykseen(??) mikäli tilanne menisi huonommaksi. Onneksi kuudentena päivänä vauva oli jo virkeämpi, joten ei luojan kiitos tarvinnut lähteä sinne pöpöjen keskelle moneksi tunniksi istumaan. Ihmettelen kyllä tuota ohjetta hieman. Eikö se kuitenkin ole n.viikko minkä sisään pitäisi saada vielä hoitoa sieltä osastolta mistä on vauvan kanssa kotiutunut? Ainakin Kaspianin kanssa saatiin olla viikko osastolla ottamassa valoa ja sitten se viimenen yö vietettiin keskolassa. Tiedä sitten vaikka asiat olisivat vuodessa muuttuneet. No pääasia, että arvot lähti itekseen laskuun ilman valohoitoa.



Elossa siis ollaan ja voidaan hyvin. Arki rullaa aika kivasti ja sitä rataa.
On aika etuoikeutettu olo saada olla kolmen terveen, suloisen ja ihanan lapsen äiti. <3

7 kommenttia

  1. Saat kyllä olla itsestäsi ylpeä, esimerkiksi monikaan ei lähtisi rämpimään tuota matkaa kolmen pienen kanssa jalan. Ja kuinka hienosti hoidatte arjen nuoresta iästä huolimatta! Oletko miettinyt lastenhoitoon liittyvää uraa? Varmasti sopisi sinulle ja tuntuisi jopa helpolle, kun on ollut vastuussa noin pienistä 24/7. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!:') Onhan sitäkin tullut mietittyä, mutta päiväkotiin musta ei olisi. Haaveammatti onkin kätilö ja työskennellä esim keskosten parissa.❤
      Kiitos paljon☺️ Mukavaa lopputalvea sinulle!

      Poista
  2. Ihailen suuresti sun vahvuutta ihmisenä ja äitinä! Aina, kun luen sun blogia olen vaan että vau! :) Ja minuakin kyllä hieman ihmetytti tuo päivystys asia, sillä muutenkin tällä hetkellä riehuu se influenssa, joka on jo aikuisillekin haastavampi tauti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos paljon!:") Joo ei kyllä käynyt yhtään mun järkeen miksi laittaa pieni, alle viikon ikänen vauva tommoseen paikkaan! ;o

      Poista
  3. Tuleeko tämän blogin nimeksi nyt "Kolmen lapsen katastrofi" :-D haha! mutta älyttömän ihailtavaa, miten olet ottanut tuon triplamutsin roolin noin naps vaan. <3

    VastaaPoista
  4. Hämmästyin sun nuorta ikää, koska olisin blogin perusteella voinu arvioida jotain ihan muuta. Ihana blogi! Iloisia lapsia sulla ja ilo katsella kun sulla on hyvä maku lasten pukeutumisessa. Ihastelin vaunuissa olevia toppapusseja, mistä olet moiset löytänyt? tosi kivan näköstä! Odottelen itse esikoista, laskettu aika helmikuun lopulla. Jännittävää aikaa varsinkin kun käytännössä yksin odottelen.

    VastaaPoista
  5. Toivoisin kovasti jo uutta postausta, ei valitettavasti ole mitään ideoita antaa :D ja ymmärrän kyllä olet juuri saanut uuden lapsen ei blogin kirjoitus tule kuuloonkaan sen hulinan keskellä. Itselläkin TÄNÄÄN laskettu aika, odotan niin innolla. Oon lukenut sun blogin ensimmäisestä postauksesta läpi ja nyt näköjään teen saman instagramiin kun pakko saada katella/lukea jotain teidän arjesta. Oon ihan siis koukussa ja ihailen sun elämää, omanikin toiveet elämästä juurikin sitä mitä te joka päivä elätte, siitä tämä hurahdus :D ja kyllä mä välillä mietinkin että "minäki muutan vaasaan ja alan elämään unelmaani" ja ehkä myös haaveilen vähän että sustakin siinä samalla kaverin sais;) mutta ei kuitenkaan munkaan unelmat vaasasta kiinni ole, vaikka kyllä aion muuttaa jonnekkin uuteen kun saan asiani kuntoon. Mutta anyways tämmöi superhypetys oli pakko sullekki asti jakaa!<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!