Vasta puolipäivää kulunut ja mä olisin jo ihan valmis luovuttamaan ja hyppäämään suoraan huomiseen. Lapsiperhearki ei todellakaan ole aina mitään ruusuilla tanssimista, mutta tää päivä oltaisiin voitu hyvin skipata.
Aamu alkoi sillä, että Jade oli herännyt täällä ennen muita, eikä ollut tullut herättämään. Itse heräilin Noelin kanssa kasin pintaan ja kuulin, että Jade oli hereillä. Ei tarvinnut kuin kerran huudella tämän nimeä ja samantien kuuluu vihainen karjunta; ''EN OO TEHNY MITÄÄN!''.
Jotain paahuuksia siis on tehty, se oli selvää.
Ensimmäisenä huomasin, että Jadella oli mun laukkuun yöksi unohtunut 0,5l maito, jota tyytyväisenä oli juonut. Ei siinä mitään, mutta oon varmaan tuhat ja yks kertaa tehnyt selväksi, että mun laukulle ei ole mitään asiaa ilman lupaa. Lompakko ja kortit sentään olivat tallessa. Sen sijaan kuulakärkikynä oli joutunut neidin näppeihin ja nyt taas pitkin kehoa koristaa hienot taideteokset.
Katson sohvalle ja sielä näkyy Noelin mansikanmakuinen d-vitamiinisuihke ja Nikon nenäsniffaus puteli. En tiedä kuinka paljon niistä on syönyt, mutta ainakin sohva oli ihan öljyinen. Seuraavaksi bongaan mun uuden läppärin, jota on rämpätty ihanan öljysillä pikku kätösillä. Lievästi sanottuna pään sisällä kihisi niinkuin missäkin rasvakattilassa.
Taas ainakin opittu, että mitään ei tule jättää edes korkeille hyllyille. Kyllä ne lapset niihin pääsee käsiksi jos vain haluavat.
Eilen nukkumaan mennessä vielä päätin, että huomenna yritän olla parempi ja vähemmän skitsoova äiti. Ei mennyt ihan nappiin.
Eikä tässä vielä kaikki.
Eikä tässä vielä kaikki.
Kaspian mölisee sängyssään, menen huoneeseen ja ennenkuin edes näen mitään voin luetella pääni sisällä liudan kirosanoja. Vaippa on otettu veks ja sänky on täynnä sitä itseään. Lisää kirosanoja.
Ipana suihkuun, pyykkikone pyörimään ja lapsille aamupalaa.
Jaden lasi tippuu lattialle ja menee rikki. Vahinko, mutta koko aamun p*ska härdellit yhteenlaskettuna sekin saa hermonystyrät sauhuamaan.
Jaden lasi tippuu lattialle ja menee rikki. Vahinko, mutta koko aamun p*ska härdellit yhteenlaskettuna sekin saa hermonystyrät sauhuamaan.
Lapset tappelee - taas ja kaikesta. Mennään ulos, kinaaminen jatkuu, mutta vähän siedättävemmissä määrin. Tullaan takapihalta sisälle ja lapset tyhjäävät kengistään koko hiekkalaatikon olohuoneen matolle. Ja miten niin pääsi tapahtumaan? Minä olin vessassa, ensimmäistä kertaa tälle päivää.
*Syvä huokaus*
*Syvä huokaus*
Nyt keskimmäinen pershedelmä nukkuu kolmatta tuntia päiväunia. Jade laulelee itselleen unilaulua meidän sängyssä. Noel nököttää sylissä nyrkit suussa.
Tätä päivää on vielä puolet jäljellä.
Huomista odotellessa.
outs, jotkut päivät on vaan suoraa sanottuna niin skeidoja.:/
VastaaPoistajos mulla on huono päivä, en ees monesti yritäkään olla mitenkään yltiöpositiivinen vaan annan itteni olla hermo niin se jo auttaa ees vähän kun ei tarvi yrittää esittää mitää ilosta. :D paitsi että valmistun lähihoitajaksi parin viikon päästä ja oon paljon työskennellyt vanhuksien kans koko opiskeluajan niin joskus ei yhtää jaksais olla hyvällä päällä kun ulkona sataa kaatamalla vettä, aamupalaks on tylsää kaurapuuroo, kaikilla on mahantoimituspäivä, ittee väsyttää ja moni vanhus on kiukkuinen ja saat varoo vuoroin potkuja ja nyrkkejä. hymyile ja oo siinä sitten ystävällinen, pakko vaa repiä jostain sitä positiivisuutta nois tilanteis. :D mutta kommentin pointti oli siis se että tsemppiä! :")
Äidin elämä on niin rankkaa, mutta samalla myös opettavaa! Toivottavasti ei vastaavanlaista päivää ihan äkkiä tulisi :)
VastaaPoistaAwwww.. Niiiiin tuttua, eikä mulla oo kun kaks pikkusta!! Mun on pitäny kysyä jo ennenkin, että ootko koskaan iltaisin yksin, eli laitatko muksuja yksin nukkumaan? Olisin kikkakolmosia siihen sulta toivonut.. :) Tuntuu että meillä on ihan katastrofi aina täällä kun yritän yksin saada vauvaa 9kk ja taaperoo reilu 2v nukkumaan.. :(
VastaaPoista